”Se ei käy, se ei kerta kaikkiaan käy!” Näin ehdottomasti Mikko Kivinen kieltäytyy avioliitosta Lapinlahden lintujen iskelmässä. Tässä sanoman tulkinnasta ei ole epäselvyyttä: ”ei” kerta kaikkiaan on yksitulkintaisesti ”ei”. Aina ”ei” ei kuitenkaan ole yhtä selvästi ehdoton kielto. Kieltoa voidaan käyttää suorastaan päinvastaisessa merkityksessä. Kommenttiin ”on muuten hieno auto” voidaan vastata ironisesti ”eikä maksa paljon”, jolloin tarkoitetaan nimenomaan, että auto on kallis. Tällaiset kiellot ovat osa kielenkäyttöämme, ja niihin harvoin kiinnitetään edes huomiota. Tuskin kukaan suomenkielinen tulkitsisi muuksi kuin kohteliaaksi pyynnöksi ilmaisun ”etkö tule syömään”. Kieltoa voidaan käyttää vaikkapa päivittelyn, yllättymisen tai ihastelun ilmaisuissa: merkityksensä se saa viime kädessä aina tilanteen ja tulkinnan mukaan.
Kursailukulttuuria
Kieltoon, ja erityisesti kieltäytymiseen, saattaa liittyä myös väärinkäsityksen vaara. On tilanteita, joissa kieltäytyminen onkin kursailua, sillä oikeasti tekisi mieli, mutta ujous tai vaatimattomuus estää ilmaisemasta mielitekoa suoraan ”enhän minä, eihän minulle nyt tarvitsisi...”.
Monissa tilanteissa kursailu kuuluu käyttäytymisnormiin, hyviin tapoihin suorastaan. Kutsuilla ei esimerkiksi ole soveliasta antaa liian ahnetta vaikutelmaa, minkä vuoksi emännän tai isännän tarjoamasta lisäannoksesta saatetaan aluksi kieltäytyä. Perinteisen kursailukaavan voimasta saattaa johtua sekin, että isäntäväki jatkaa joskus tarjoamista tyrkyttämiseen asti, vaikka vieras ehkä kieltäytyy tosissaan eikä kursaillen. Vanha kaava voi kuitenkin elää sitkeästi ja panna isäntäväen tyrkyttämään, jottei vaikuttaisi epäkohteliaalta.
Kieltoa ei siis aina ole lupa tulkita kielloksi – ei ainakaan ilman tietynlaisia rituaaleja. Kummankaan osapuolen ei ole soveliasta antaa liian nopeasti periksi. Sitkeyttä vaaditaan erityisesti tyrkyttäjältä, sillä hänen ei sovi heti ensimmäisestä kiellosta uskoa kursailijaa. Yksioikoinen ”no älä sitten ota” vaikuttanee useista kielenkäyttäjistä töykeältä. Se voidaan tulkita myös niin, että tyrkyttäjä on loukkaantunut kiellosta. Tarvitaan ainakin kertatyrkytys kiellon päälle.
Kursailu onkin osa kohteliaisuutta ja palvelee molempien osapuolien etuja. Kursailu ruokapöydässä ehkä vähentää uhkaa, jonka vaikutelma ahneen ihmisen läsnäolosta aiheuttaisi, sillä isäntäväen ei tarvitse pelätä, että kursailija syö pöydän tyhjäksi. Toisaalta tyrkyttäjä auttaa kursailijaa luomaan itsestään sopivan sivistyneen ja hillityn vaikutelman. Samalla kursailijalla on kuitenkin mahdollisuus saada halutessaan lisää.
Matkoilla, ei vastaanottoa
Kursailua lähellä on vähentämiseen pyrkivä kielto, jota harrastetaan erilaisten suosionosoitusten, palkintojen ja lahjojen vastaanottamisen yhteydessä. Monet esimerkiksi ilmoittavat, etteivät vietä merkkipäiväänsä. Käytännössä tämä saattaa tarkoittaa sitä, että juhlat vietetään perhepiirissä tai päivänsankari kutsuu vain kaksikymmentä eikä sataa vierasta, pikkuleipiä on vain kahta, ei seitsemää sorttia.
Tällainen ”vähentämiskieltäytyminen” kuuluu tyypillisesti jouluun. Moni aikuinen ilmoittaa, että hänelle ei pidä hankkia joululahjoja, ja monissa suvuissa ja perheissä sovitaan, että lahjoja hankitaan vain lapsille. Sen verran lasta on kuitenkin melkein kaikissa joulunviettäjissä, että moni kuitenkin salaa pettyy, jos jouluna ei todellakaan tule lahjan lahjaa. Oikeasti pyritäänkin ehkä vain hillitsemään ylenpalttisuutta, ei kieltäytymään lahjoista tai juhlista kokonaan.
Älä kutita veikkaa!
Kieltäytymisen todellisen merkityksen oivaltaminen vaatii tietenkin tilannetajua ja tietoa kieltäytyjästä, mutta se vaatii käsitystä myös käyttäytymisnormeista ja kulttuurisista kielenkäyttötavoista. Kutiteltavan suomalaisen pikkulapsen ”ei, ei” -nauru voi tarkoittaa suunnilleen samaa kuin ”kyllä”, japanilaisen liikemiehen ”kyllä” taas käytännössä voi tarkoittaa ”ei”. Sen sijaan satunnaisen ravintolaseuralaisen ”ei” voi todella tarkoittaa ”ei”.
Tieto ein mahdollisista tarkoituksista ja tulkintatavoista ei ole pahitteeksi kieltäytyjällekään. Jos merkkipäiväänsä ei halua lainkaan muistettavan, sitä on syytä painottaa erityisen pontevasti – silti läheisten saattaa olla vaikea tietää, onko kyse kursailusta, vähentämiskiellosta vai todellista kiellosta. Kokemukseni mukaan täydellinen kieltäytyminen esimerkiksi joululahjoista voi hyvinkin olla kymmenvuotinen hanke: absoluuttisen kieltäytyjän on hyvä varautua väärinymmärryksiin, sillä vakiintuneita tapoja rikkovalla on yllättävän suuret voimat vastassaan.
Ulla Tiililä työskentelee Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa.