Sana kontti tunnetaan koko Suomessa yleisesti merkityksessä ’tuohikontti’, joka on tuohesta punottu selässä pidettävä laukku. Mutta mitkä sitten ovat väheksyntää ilmaisevassa sanonnassa esiintyvät katin kontit? Nämä kontit eivät kuljekaan selässä, vaan kyse on toisesta, ’jalkaa’ merkitsevästä kansankielisestä kontti-sanasta. Se tunnetaan laajalti Lounais-Suomessa ja Etelä-Pohjanmaalla sekä osassa Hämettä ja Peräpohjolaa.
Kissa ei ole ainut eläin, jonka kontteja sanonnoissa halvennetaan. Raumalla on haistateltu ”Haist kanan konti!”, Vehmaalla ”Haist siankont!” ja Pöytyällä ”Haist koerankontti!” – Ihmisenkin jalkojen puhtaudessa olisi parantamisen varaa ainakin hinnerjokelaisen sananlaskun mukaan: ”Kyl hulluki silmäs pese ja pääs kamppa, mut kat (= katso) kontei, kat kontei!”
Kontti-sanaan liittyy kiteytymiä ja sanontoja, jotka ovat tuttuja jalka-sanan yhteydestäkin. Kun ollaan jonkun konteissa, ollaan jonkun ’jaloissa tai vastuksena’, ja kun seisotaan konteillaan, seisotaan ’pystyssä, omilla jaloillaan’. Nelijalkainen on tuttu leikkisä sana, mutta kun ollaan ’kontallaan’, ollaan yleiskielisestikin nelinkontin.
Avioliittoon astuneita kiusoitellaan sanomalla, että kontti tai jalka on mennyt poikki: ”No täst saat köpin (= kepin) kun konttis meni poikki”, on sanottu Lohjalla nuorelleparille lahjoja vietäessä. Kontit tai jalat pöydän alla merkitsee mm. ’omillaan toimeen tulemista’. Tl. Lapista (joka kuuluu nykyisin Raumaan) on toteamus ”Kylläs sit tiädäk kon konttis tule oman pöödän ala”. Kustavissa kuolemaansa lähellä oleva on ”toinen kont haaras ja toinen haaram parttal”, kun toinen jalka on haudassa. Vehmaalla taas on kuvattu nopeaa kulkemista sanomalla ”Mene nii et pää kolmanten konttin oo”, siis pää kolmantena jalkana.
Jalka-sanan tapaan kontti-sanankin merkitys on laajentunut tarkoittamaan myös huonekalujen ja laitteiden jalkoja. Lisäksi sanalla on muitakin merkityksiä. Etelä-Pohjanmaalta ja pohjoisesta on paljon tietoja kontista merkityksessä ’teuraseläimen luu’. Laihialta on poimittu tieto ”Son niil laiha hevoonen notta kontip paistaa” ja Ruijan Raisista ”No pääsittäkö hyvin konttia särkemhän sielä?”, jolla udellaan kyläpaikan pöydän antimista.
Kaisa Häkkisen Nykysuomen etymologisen sanakirjan mukaan ’jalkaa’ merkitsevän kontti-sanan ainoa varma vastine suomen sukukielissä on viron kont ’luu’. Sanan alkuperä on toistaiseksi tuntematon. Eri alkuperää ovat ’tuohikonttia’ tarkoittava kontti sekä kirjakieleen 1960-luvulla kotiutunut ison tavarankuljetussäiliön nimitys kontti.