Kaksikielisten alueiden suomalaista kaavanimistöä suunniteltaessa suositetaan suomen kielen lautakunnan päätöksen mukaan vastedeskin käytettäväksi seuraavia pääperiaatteita:
1) Jos ruotsinkielinen nimi sopii äännerakenteeltaan hyvin suomeen, nimi voidaan ottaa sellaisenaan.
2) Jos nimi sopii äännerakenteeltaan huonosti suomeen, on harkittava eri mahdollisuuksia:
– Nimi voidaan kääntää, jos käännösvastine on selvä. Etymologialtaan epäselviä nimiä ei pidä kääntää.
– Nimestä voidaan tehdä mukaelma perinteisiä mukaelmamalleja noudattaen.
– Jos nimeä ei voida kääntää eikä mukauttaa perinteisiin mukaelmiin, kaavanimi tehdään kokonaan omalta pohjalta käyttämättä lähtökohtana toiskielistä nimeä.
Suositus koskee ensisijaisesti kaavoitettavalla alueella olevia nimiä. Soveltuvin osin periaatetta voidaan soveltaa myös kaava-alueen lähiympäristön muihin nimiin. Suosituksen mukainen käytäntö on jo vanhastaan laajalti vakiintunut kaavanimien laadinnassa.
Seuraavat esimerkit Helsingin, Espoon ja Vantaan vanhemmasta ja uudemmasta kaavanimistöstä valaisevat eri tapauksia.
Kohta 1) Jollas, Tali, Kilo, Korso.
Kohta 2) Kokonaan käännettyjä: Köydenpunojankatu – Repslagaregatan, Kurkimäki – Tranbacka (varhemmin Tränubacka).
Osin käännettyjä: Myyrmäki – Myrbacka, Ormusmäentie – Ormusbackavägen (kantanimenä Orrmossebacken ”Teerisuonmäki”).
Osaksi käännettyjä, osaksi mukailtuja: Puolarmetsä – Bolarskog, Mellunmäki – Mellungsbacka.
Kokonaan mukailtuja: Kluuvi – Gloet, Perkkaa – Bergans.
Suomalaista johdinta hyväksi käyttäen muodostettuja mukaelmanimiä: Ruomela – Romens, Pakila – Baggböle.
Kokonaan eri pohjalta luotuja suomalaisnimiä: Kannelmäki – Gamlas, Ylästö – Övitsböle.