Kahtalainen kirjoitustapa on silmäänpistävää suurten, vanhojen kaupunkien nimistössä. Isoissa, nopeasti kasvavissa kaupungeissa on ollut tarvetta luoda nimistöä tietoisesti, kun taas pienet taajamat, joissa nimien tarve on vähäisempi, ovat selviytyneet nimeämisen ongelmista turvautumalla perinteiseen paikannimistöön ja spontaanisti syntyneisiin vakiotyyppisiin nimiin: Koulukatu, Kauppakatu, Torikatu, Kirkkokatu, Keskuspuisto ja Asema-alue.
Nimien rakenne
Nimet ovat joko yksisanaisia tai muodostuneet kahdesta, joskus useammastakin sanasta. Yhdistämättömät sanat ovat harvinaisia kaavanimistössä, paitsi kaupunginosien niminä, jolloin ne tavallisesti perustuvat johonkin seudun vanhaan nimeen, kylän tai talon nimeen, tai ovat luonnonpaikan mukaan annettuja, esim. Laakso, Malmi, Viikki kaupunginosia Helsingissä. Katujen ja puistojen niminä yksisanaisia nimiä tapaa harvoin, esim. Piennar, Sakara, Tatti katuja Helsingissä ja Pyynikki puisto Tampereella.
Yleisimmin kaavaniminä on yhdyssanoja. Tällaiset nimet ovat yhdysnimiä. Yhdysnimen jälkiosa on nimen perusosa, joka ilmaisee, minkälajisesta paikasta on kysymys. Nimen alkuosa on määriteosa, jonka tehtävänä on yksilöidä perusosan ilmaisema paikka, erottaa se muista saman perusosan sisältävistä nimistä.
Perusosat
Kadunnimien perusosana on yleisesti sana katu, tie, kuja tai polku, joita on Suomessa kaikkialla. Tavallisia perusosia ovat lisäksi kaari, linja, raitti, rinne, usein lyhyt, viettävä katu, penger, ranta, rannalla olevan kadun nimenä, väylä, tavallisesti kaupunkiin ja kaupungista johtavan pääliikennetien nimenä. Harvinaisempia ovat taival ja tanhua, portti ja veräjä, usein pieniä yhdysteitä, sijaintia ilmaiseva laita, reuna ja syrjä sekä vielä toisinaan aukio, tori, laituri ja tunneli, joista suoraan ilmenee, minkälaisesta paikasta on kysymys. Vierasperäiset bulevardi ja esplanadi esiintyvät joskus puistokatujen nimissä.
Perusosana voi olla myös yhdyssana, esimerkiksi puistotie, puistopolku, maantie, valtatie, kehätie, moottoritie ja yhdystie.
Puistojen tai puistomaisten alueiden nimissä on perusosana yleensä puisto, puistikko, lehto, harvemmin mäki, metsä, kallio tai viita sekä yhdyssanat urheilupuisto ja ulkoilupuisto.
Määriteosat
Nimien määriteosan perusteella nimet jaetaan kolmeen ryhmään:
1) Määriteosana on nominatiivissa tai genetiivissä oleva substantiivi (mänty, paju, niittyvillan, Heikin), adjektiivi (iso, pieni, vanha) tai joskus järjestystä ilmaiseva lukusana (ensimmäinen, toinen); määriteosa on yleensä yksikössä mutta monikollisiakin voi olla.
2) Määriteosana on yhdysmerkkiä käyttäen kirjoitettu erisnimi (Ukko-Pekan tie).
3) Määriteosana on sanaliitto, ja silloin osat kirjoitetaan erilleen (Eino Leinon katu).
Miten sitten eri tavoin muodostuneet nimet kirjoitetaan, riippuu sekä siitä, minkälainen on nimen perusosa, että myös siitä, mihin edellä luetelluista ryhmistä nimen määriteosa kuuluu. Eri ryhmien esimerkit valaisevat asiaa.
Kokonaan yhteen kirjoitettavat nimet
Tavallisimmin nimi kirjoitetaan kokonaan yhteen yhdeksi sanaksi. Näin menetellään ensimmäisen ryhmän tapauksissa, kun perusosana on yhdistämätön yleisnimi eli appellatiivi.
Määriteosana on substantiivin nominatiivi: Satamakatu, Telakkatie, Lähdekuja, Melapolku Hamina, Kaakelikaari Vantaa, Otakaari Espoo, Rantaraitti Forssa, Rataraitti Imatra, Paljerinne, Tiilirinne, Eteläranta, Kanavaranta Helsinki, Itäranta Espoo, Länsiväylä Helsinki ja Pieksämäki, Alkutaival Kouvola, Metsätaival Rovaniemi, Koulutanhua Helsinki ja Espoo, Kouluportti, Länsiportti Espoo, Mörssäriaukio, Meritori Helsinki, Koulutori Kristiinankaupunki, Rihkamatori Porvoo, Pirkkalaistori Nokia, Makasiinilaituri, Olympialaituri, Asematunneli, Karhupuisto, Laivastopuisto Helsinki, Karpalopuistikko, Mustikkapuistikko Joensuu, Koivuviita, Pajuviita Espoo.
Määriteosana on adjektiivi: Isokatu Oulu, Vähäkatu Vaasa, Pitkäkatu Jyväskylä, Uusitie Mikkeli, Kaunispolku Vantaa, Kapearaitti Nurmes.
Määriteosana on järjestystä ilmaiseva lukusana: Ensilinja Helsinki, Ensimmäinenlinja Turku, Toinenlinja, Kolmaslinja Helsinki ja Turku, Ensimmäinenkuja, Toinenkuja Lappeenranta, Kolmastie, Kuudestie, Kahdeksastie Vantaa. Ei ole mitään syytä kirjoittaa määriteosaa ja perusosaa erilleen niin kuin vielä joskus näkee tämänkaltaisissa nimissä tehtävän.
Määriteosana on yksikön genetiivi: Kaskenkatu, Kapteenintie, Ketunkuja, Maistraatinpolku Turku, Napinkaari Imatra, Kievarinraitti Espoo, Kartanonraitti Heinola, Laivurinrinne, Koudanrinne Helsinki, Juvanranta, Kalmarinranta Espoo, Martanpenger Helsinki, Turunväylä Helsinki ja Espoo, Porvoonväylä Helsinki ja Vantaa, Kallionlaita, Kallionsyrjä Espoo, Radanreuna Riihimäki, Postintaival Helsinki, Haukantaival Seinäjoki, Taaperontaival Imatra, Maistraatinportti, Engelinaukio, Fredrikintori, Tehtaanpuisto Helsinki, Soutajanpuisto Joensuu, Liisanpuistikko Helsinki, Jääkärinpuistikko Vaasa, Runeberginesplanadi, Sibeliuksenbulevardi Porvoo. On muistettava, että sanassa esplanadi ääntyy d:n edellä lyhyt a, joka kirjoitetaan yhdellä a:lla.
Määriteosana on monikon genetiivi: Kauppurienkatu Oulu, Veljestentie Helsinki, Veljestenkatu, Sukulaistentie Lahti. Kaavanimistössä tosin tämäntyyppiset nimet ovat melko harvinaisia.
Määriteosana on yhdyssana tai yhteen kirjoitettu paikannimi: Keihäsmiehenkatu, Honkaharjuntie, Pellonpäänkuja, Haukanniemenpolku Jyväskylä, Kiviniemenraitti Lappeenranta, Ratavallinkaari Imatra, Pukinmäenkaari, Kaivohuoneenrinne Helsinki, Jyväsjärvenranta Jyväskylä, Siltavuorenpenger, Palkkatilanportti Helsinki, Tykkimiehentaival Imatra, Raappavuorenreuna Vantaa, Suursuonlaita Helsinki, Joupinmäensyrjä Espoo, Palokaivonaukio, Meritullintori Helsinki, Savilahdenpuisto Mikkeli, Hovioikeudenpuistikko Vaasa.
Kokonaan yhteen kirjoitetaan myös sellaiset nimet kuin Ikämiestenkatu Tampere, Harmaidenveljestenkatu Rauma, Kolmenmäentie, Kolmensepänaukio Helsinki, Seittemänmiehenkatu Hyvinkää. Viimeksi mainitun hyvinkääläisen kadunnimen määriteosa on kirjoitettu kansanomaisessa asussa.
Suurin osa kaavanimistöä kuuluu kokonaan yhteen kirjoitettaviin nimiin.
Yhdysmerkilliset nimet
Toiseen ryhmään kuuluvat ne nimet, joiden määriteosana on yhdysmerkillinen erisnimi, joko henkilönnimi tai paikannimi. Perusosa kirjoitetaan näissä aina erilleen.
Esimerkiksi Ukko-Pekan tie Heinola, Luuta-Kreetan tie Pori, Pikku-Liisan tie, Pylväs-Heikin katu Lahti, Anni-tädin tie Järvenpää, Eno-Kallen polku Nokia, Pikku-Matin tie, Ison-Antin tie Helsinki, Pikku-Iikan katu, Musto-Jaakon tie, Turakka-Arvin tie Oulu, Korpi-Jaakon katu, Koski-Jaakon katu Lieksa, Kauppis-Heikin katu Kuopio, Taula-Matin tie Kerava, Mänty-Matin katu Hyvinkää, Anna-Liisan katu Kemijärvi. Näihin kaikkiin liittyy henkilönnimi.
Vastaavan tyyppisiä paikannimiin perustuvia kadunnimiä ovat Vanhan-Mankkaan tie, Koivu-Mankkaan tie, Vähän-Henttaan tie, Väli-Henttaan tie, Vähän-Myntin tie Espoo, Ali-Keravan tie Vantaa, Metsä-Saimaan katu Lappeenranta, Pelto-Paukkulan katu, Suur-Savon katu Mikkeli, Metsä-Korpelan tie Riihimäki.
Sukunimen kirjoitustapaan perustuu Gallen-Kallelan katu Pori ja Gallen-Kallelan tie Espoo.
Nimen oikeasta kirjoittamisesta ilmenee sen lähtökohta ja alkuperä. Jos kirjoitetaan Ali-Anttilantie ja Yli-Anttilantie (Hyvinkää), on olemassa kaksi Anttilantietä, joista toinen on alempi ja toinen ylempi. Jos taas kirjoitetaan Ali-Anttilan tie ja Yli-Anttilan tie, on olemassa tai on ollut esimerkiksi kaksi taloa Ali-Anttila ja Yli-Anttila, joiden mukaan tiet on nimetty. Samoin esim. lohjalainen kadunnimi Etu-Metsolankatu ilmaisee kadun olevan jostain suunnasta katsoen lähempänä kuin Metsolankatu eli sen edessä ja Kotkassa sijaitseva Taka-Ruonalantie on todennäköisesti kauempana kuin Ruonalantie eli sen takana. Toisaalta olisi aivan mahdollista, että Lohjalla on sekä Metsola että Etu-Metsola ja Kotkassa sekä Ruonala että Taka-Ruonala, jolloin olisi siis kirjoitettava Metsolankatu mutta Etu-Metsolan katu ja Ruonalantie mutta Taka-Ruonalan tie.
Nimen yhteyteen yhdysmerkillä liitetty taipumaton määrite tai etuliite ala, ylä, ali, yli, etu, taka, keski, väli jne. on erittäin harvinainen liitettynä suoraan kadunnimeen. Tavallisimmin tällainen liittyy määritteenä olevaan nimeen. Poikkeuksena ovat ilmansuunnan nimitykset itä, länsi, etelä ja yhdyssanasijassa oleva pohjois-, esim. Itä-Päijänteentie, Länsi-Päijänteentie Jyväskylä, Etelä-Puistokatu, Pohjois-Puistokatu Lappeenranta. Yleisimmin kuitenkin näissä on adjektiivinen määrite itäinen, läntinen, eteläinen ja pohjoinen, jolloin se kirjoitetaan yhdysnimestä erilleen ilman yhdysmerkkiä, esim. Eteläinen Liipolankatu ja Pohjoinen Liipolankatu Lahti ja Itäinen Brahenkatu ja Läntinen Brahenkatu Helsinki.
Sanaliitoksi kirjoitettavat nimet
Kolmanteen ryhmään kuuluvat nimet, joiden kaikki osat kirjoitetaan erilleen. Kaavanimistössä tavallisimpia tämän ryhmän nimistä ovat ns. muistonimet, jotka perustuvat kansallisen merkkihenkilön tai jonkun seudulla vaikuttaneen henkilön nimeen. Kielelliseltä rakenteeltaan nimet koostuvat seuraavasti: etunimi ja sukunimi ynnä paikkaa ilmaiseva perusosa. Muutamissa tapauksissa etunimen ja sukunimen sijasta on kaksi erilleen kirjoitettavaa etunimeä tai järjestysluku hallitsijoiden nimen yhteydessä tai joskus arvonimi. Esimerkkejä: Eino Leinon katu, Juhani Ahon tie, Katri Valan puisto, Eugen Schaumanin puisto Helsinki, Juho Rissasen katu Kuopio, Maunu Tavastin katu Turku, Pietari Kylliäisen tie Savonlinna, Teuvo Pakkalan katu, Teuvo Pakkalan puisto Oulu, Ulrika Eleonoran katu Kristiinankaupunki, Kustaa Aadolfin katu Kokkola, Kaarle IX:n katu, Kustaa III:n polku Vaasa, Juhana Herttuan katu Pori, Birger Jaarlin katu Hämeenlinna. Kaksi viimeksi mainittua nimeä ovat oikeinkirjoitukseen nähden poikkeuksellisia, sillä niissä on arvonimet herttua ja jaarli ajateltu lisänimiksi ja siksi kirjoitettu isolla alkukirjaimella, vaikka arvonimet muuten kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella ja nykykielessä yleisimmin ennen nimeä, esim. kuningatar Elisabet, kuningas Kaarle XVI Kustaa. On muistettava, että jaarli kirjoitetaan suomen kielessä kahdella a:lla ja a äännetään pitkänä.
Erilleen ilman yhdysmerkkiä on lisäksi kirjoitettava seuraavantyyppiset tapaukset:
Nimen määriteosana on kahdeksi sanaksi kirjoitettava genetiivimääritteinen henkilönnimi, esim. Larin Kyöstin tie, Larin Parasken polku Helsinki, Servin Maijan tie Espoo, Poltlan papan polku Rauma. Esimerkkinä olevassa espoolaisessa kadunnimessä on määriteosana Servin Maija ja perusosana tie. Se ei ole sama kuin Servin Maijantie.
Yhdysnimeen liittyy adjektiivinen määrite: Iso Roobertinkatu, Pieni Roobertinkatu, Pikku Satamakatu, Eteläinen Makasiinikatu, Pohjoinen Makasiinikatu Helsinki, Vanha Hämeenkyläntie Helsinki ja Espoo, Vanha Järvenkyläntie Espoo, Vanha Lahdentie Heinola, Vanha Jalkarannantie Lahti, Vähä Hämeenkatu Turku, Vähä Koulukatu, Vähä Kirkkokatu, Vähä Raastuvankatu Rauma. Tällaisia ei siis kirjoiteta kokonaan yhteen, sillä esimerkiksi viimeksi mainituissa ovat perusniminä Koulukatu, Kirkkokatu ja Raastuvankatu, joihin sitten on liittynyt adjektiivi vähä.
Yhdysnimen määritteenä on erisnimen genetiivi, esim. Ahtialan Selkätie Lahti, Kierikkalan Vuorikatu, Popinniemen Laivurinkatu Kotka, Ryttylän Viertotie Riihimäki.
Kun perusosana on yhdyssana, kirjoitetaan tämä erilleen määritteestä riippumatta, esim. Munkkiniemen puistotie, Vuosaaren puistopolku, Koillinen moottoritie Helsinki, Koivukylän puistotie Vantaa, Luotsimäen puistokatu, Luvian puistokatu, Tiilitehtaan puistokatu, Rautatien puistokatu Pori, Seppälän puistotie Mänttä, Hatanpään puistokuja, Hatanpään valtatie Tampere, Nokian valtatie Nokia, Vanha valtatie Järvenpää, Vanha maantie Pori, Eteläinen kehätie, Läntinen yhdystie Hyvinkää, Pirkkolan urheilupuisto, Tullisaaren ulkoilupuisto Helsinki.
Moottoritietä ei ole katsottava erisnimeksi, vaikka onkin seudun ainoa, ei liioin harvinaisuudestaan huolimatta metroasemaa, joka on rinnastettava nimityksiin rautatieasema, linja-autoasema, lentoasema ja meriasema. Onnistuneena ei voi pitää nimiä Heisinki–Lahti Moottoritie ja Helsinki–Lahti Valtatie Järvenpää, paremmin Helsingin – Lahden moottoritie ja Helsingin – Lahden valtatie.
Toisinaan on vaikea tietää, onko kysymyksessä yleisnimen luonteinen yhdyssana vai erisnimi. Sellaiset yhdyssanat kuin pappilantie ja teollisuuskatu eivät ole luontevasti yleisnimiksi luokiteltavissa, vaan niitä on pidettävä pikemminkin erisniminä ja siitä syystä kirjoitettava isolla alkukirjaimella Haagan Pappilantie Helsinki ja Juvan Teollisuuskatu, Läntinen Teollisuuskatu Espoo.
Yleisnimen luonteinen ilmaus voidaan toisinaan käsittää erisnimeksi, varsinkin silloin, kun appellatiivin sisältämä merkitys ei enää ole selvästi esillä. Koska esim. nimissä Hämeen valtatie, Savon valtatie, Helsingin valtatie, Viipurin valtatie Lahti kuitenkin kysymyksessä on kaupungista neljään eri suuntaan johtavat tiet, on oikeampaa kirjoittaa näissä nimissä perusosana oleva valtatie pienellä alkukirjaimella, mutta perusosan mieltämistä erisnimeksi ei voi silti pitää aivan vääränä. Yleisnimen ja erisnimen raja ei ole aina ehdoton. Jatkuvasti siirtyy erisnimiksi yleisnimiä, joihin paikallinen käyttö on luonut nimen yksilöivän leiman.