Varsinkin kulutustavaroiden kaupassa on Suomessakin saamassa jalansijaa kansainvälinen tuotepakkausten merkintäjärjestelmä, jonka tavallinen kuluttaja huomaa lähinnä pakkauksiin ilmestyneestä määrämuotoisesta koodimerkinnästä. Se koostuu optisesti luettavista pystysuuntaisista juovista, joiden alla on vielä sama koodi numeroin merkittynä. Tällainen merkintä yksilöi tuotteen. Kun myymälän kassa pyyhkäisee tuotepakkauksen koodia erityisellä lukukynällä tai kuljettaa sen kassapöytään upotetun lukuaseman ikkunan yli, tietokone ilmoittaa kassakoneelle hinnan ja muut tavaratiedot, jotka kirjoittuvat kassakuittiin.
Kuvatunlaisia tavaratunnusjärjestelmiä on käytössä useitakin: Amerikassa on omansa (UPC), yksittäisillä liikkeillä voi olla käytössä omia talon sisäisiä tavaratunnuksia, kun taas Suomeen leviävä järjestelmä on tyyppiä, josta on toistaiseksi käytetty vain kansainvälistä kirjainlyhennettä EAN (= European Article Number). Nimitys tosin on sikäli harhauttava, että järjestelmää käytetään jo Euroopan rajojen ulkopuolellakin.
Vaikka kauppiaat omassa ammattikielessään käyttelisivätkin tätä epähavainnollista lyhennettä miten tahtovat, sitä ei ole syytä viljellä lehdissä ja muissa yleisviestimissä. Niissä selvittäisiin EAN-koodin – ja miksei muidenkin vastaavanlaisten koodien – ilmaisemisesta enimmäkseen niinkin yleistävällä nimityksellä kuin tavarakoodi. Milloin tarkempaa ilmausta tarvitaan, voidaan käyttää sanaa juova-numerokoodi.
*
Suomen kielen lautakunta käsitteli kokouksessaan 28.3.1983 edellä olevaa ehdotusta ja yhtyi siihen.