Anneli Räikkälä käsitteli attribuutin ja pääsanan ongelmia artikkelissaan ”Voiko puuttunut laskeutumislupa olla syyllinen?” Kielikellossa 3/1988 (ks. Lue myös). Kirjoituksessaan hän lähti liikkeelle seuraavasta radiouutisissa käytetystä ilmauksesta: ”Puuttuneen laskeutumisluvan vuoksi Finnairin kone pääsi lähtemään vasta illalla.” Räikkälä huomauttaa aiheellisesti ilmauksen epäjohdonmukaisuudesta, kun viivästymisen syyksi ilmoitetaan laskeutumislupa, mutta lupa määritellään puuttuneeksi, ja kysyy: ”Miten puuttunut lupa voi mitään estää”?

Kuten Räikkälä toteaa, sanaparin puuttunut laskeutumislupa jäsenet muodostavat ajatuksellisesti toisiinsa läheisesti liittyvinä sanaliiton. Tässäkin sanaliitossa on tärkeämpi ja vähemmän tärkeä jäsen: kielelliseltä kannalta laskeutumislupa on pääsana ja puuttunut sen määrite. Asioiden keskinäisten suhteiden ja tärkeysjärjestyksen ilmaisemiseksi olisi järkevää sijoittaa sanaliiton keskeinen ajatus pääsanaksi, jota vähemmän tärkeää asiaa ilmaiseva sana määrittää. Puuttunut laskeutumislupa -tapauksessa keskeistä ei ole laskeutumislupa vaan sen puuttuminen, ja siksi olennainen tulisi paremmin esiin, jos keskeinen asia nostettaisiin sanaliiton pääsanaksi: ”Laskeutumisluvan puuttumisen vuoksi Finnairin kone pääsi lähtemään vasta illalla.” Vielä selvemmin asioiden suhteet tulisivat esiin, jos syyn ilmaisi sivulause: ”Finnairin kone pääsi lähtemään vasta illalla, koska sillä ei ollut laskeutumislupaa.”

Kirjoituksessaan Anneli Räikkälä mainitsee useita muitakin esimerkkejä epäjohdonmukaisista partisiippiadjektiiveista. Esimerkiksi otsikossa ”Kulhian jääviys jumiutui puuttuvaan lausuntoon” loogisena ajatuksena on: ”Kulhian jääviys jumiutui lausunnon puuttumiseen” tai ”Kulhian jääviydestä ei ole saatu lausuntoa”. Toisaalta, kuten Räikkälä huomauttaa, partisiippiattribuutti on kielen normaali ilmaisukeino. Esimerkissä ”Uusien vuokra-asuntojen vähenevä tuotanto on miltei yksinomaan valtion lainoittaman rakentamisen varassa” määritteen ja pääsanan suhde on johdonmukainen; pääsanan tarkoite, vuokra-asuntojen tuotanto, on olemassa ja lisäksi tätä pääasiaa täsmennetään kertomalla sen olevan vähenevää.

Viime aikojen partisiippiattribuuttitapauksia

Samanlaisia partisiippiattribuutteja kuin Anneli Räikkälän käsittelemät on tuoreissakin teksteissä. Muutaman vuoden takaisesta lehdestä on virke ”Suomi on ottanut osaa kaikkiin talvikisoihin ja menestynyt hienosti mutta ei ole voinut järjestää olympialaisia puuttuvien vuorten takia”. Tuoreehkoja lehtipoimintoja ovat mm. ”puuttuvat sentit pudottivat [missikisoissa] Piritan”, ”katkenneiden tieyhteyksien vuoksi irakilaiset ovat jääneet ilman välttämättömiä ruokatarvikkeita” ja ”hidastunut muuttoliike hillitsee myös vuokra-asuntojen kysyntää”.

Näillekin rakenteille on ominaista se, että sanaliiton kieliopillinen pääsana ei ilmaise sanaliiton ajatusta: vuoret eivät estä talvikisojen järjestämistä, sentit eivät pudota missikisoista, tieyhteydet eivät johda ruokatarvikkeitta jäämiseen eikä muuttoliike hillitse vuokra-asuntojen kysyntää, vaan vaikuttavina tekijöinä ovat olleet vuorten tai senttien puuttuminen, tieyhteyksien katkeaminen ja muuttoliikkeen hidastuminen.

Hyvinkin hiljakkoin olen huomannut lehtikielessä tämmöisiä ilmauksia. Vuodenvaihteen 2004–2005 lehdistä ovat Sri Lankan hyökyaaltokatastrofiin liittynyt otsikko ”Peruttu lento ei estänyt avun perille viemistä” ja hiljaisuutta käsitelleen jutun maininta, jonka mukaan ”avaruuden äänettömyys johtuu puuttuvasta väliaineesta”.

Anneli Räikkälä toteaa kirjoituksessaan (s. 20), että ”epäloogisten sanaliittojen valtaosassa attribuuttina oleva partisiippi merkitsee jonkin ’puuttumista’, ’muuttumista’, ’vähenemistä’ tai ’lisääntymistä’. Toisin sanoen attribuutti kumoaa pääsanansa merkityksen tai ainakin olennaisesti muuttaa sitä.”

Epäjohdonmukaisia adjektiiviattribuuttirakenteita

Tällainen määritteen ja pääsanan suhteen epäjohdonmukaisuus ei ole ominaista yksin attribuuttina olevan partisiipin ja sen pääsanan muodostamalle sanaliitolle, vaan määritteenä voi olla myös adjektiivi.

Adjektiiviattribuutti on pääsanaa määrittämässä ilmauksessa ”vähäinen liikunta johtaa lihomiseen”. Tarkoitus ei kuitenkaan ole väittää, että liikunta edistäisi lihomista, vaan lihomiseen johtamassa on liikunnan vähäisyys tai suorastaan puute. Eräs tiedeuutinen taas kertoo, että ”ylipaino ja vähäinen liikunta ovat terveyden kannalta huonoja asioita”. Terveyden kannalta vähäinen(kin) liikunta luultavasti on sentään parempi vaihtoehto kuin liikunnan täydellinen välttäminen.

Vähäinen liikunta ’liikunnan puutetta tai vähäisyyttä’ merkitsevänä näyttääkin olevan hyvin tavallinen, jopa terminomainen, lihavuutta ja sairauksia koskevissa kirjoituksissa. Sen rinnalla käytetään toki runsaasti myös johdonmukaisempia ja tarkempia ilmauksia liikunnan puute ja liikunnan väh(äis)yys.

Uutisessa kerrotaan perheestä, joka haluaisi hoitaa lasta kotona, mutta ”pieni kotihoidontuki estää suunnitelmat”. Tarkastellaanpa tämän ilmauksen rinnalla lausetta ”pieni kotihoidontuki tuo sekin oman lisänsä perheen tuloihin”. Jälkimmäisessä tapauksessa olennaista on juuri pääsana eli kotihoidontuki, edellisessä taas olennainen asia on ilmaistu määritteessä; suunnitelmien esteenä ei siis ole kotihoidontuki sinänsä vaan sen pienuus.

Näissä tapauksissa pääsanan ilmaisema asia (liikunta, kotihoidontuki) on kyllä olemassa, mutta olennainen asia on ilmaistu määritteessä, mistä seuraa samanlainen epäsuhta kuin ”puuttunut laskeutumislupa”-tapauksessa. Adjektiivit ovat usein myös merkitykseltään samantapaisia kuin ne partisiipit, joita Anneli Räikkälä on kirjoituksessaan käsitellyt. Partisiippina näissä rakenteissa tyypillinen on puuttuva ~ puuttunut; äskeisissä tapauksissa käytetyt adjektiivit vähäinen ja pieni eivät tosin ilmaise suoranaista puuttumista mutta kuitenkin niukkuutta.

Vaikka tämäntapaiset rakenteet ovat epäjohdonmukaisia, ne ovat yleensä ymmärrettäviä. Joskus voi kuitenkin syntyä tahatonta komiikkaa, kuten seuraavassa vähän makaaberissa esimerkissä: ”Vaikka hauraat luut paljastuvat vasta myöhemmällä iällä, hyvän ja vahvan luuston rakentaminen alkaa jo lapsena.” Jotta ajatukset eivät harhautuisi pahoissa onnettomuuksissa tai kuoleman jälkeen tapahtuvaan luiden paljastumiseen, olisi ollut syytä kirjoittaa: ”Vaikka luiden hauraus paljastuu vasta myöhemmällä iällä, – –.”

Ilmaustyypin tausta ja asema

Se, miten eri ihmisten kielikorva suhtautuu ”puuttuva ~ puuttunut x” -tyyppisiin rakenteisiin, luultavasti vaihtelee suuresti. Jotkut huomaavat epäloogisuuden, toiset eivät, toisia se häiritsee, toisia ei.

Ilmiö on myös kielellisesti jatkumonluonteinen. On tapauksia, jotka tarkasti analysoiden voi katsoa epäjohdonmukaisiksi mutta jotka tuskin ketään häiritsevät. Tällaisia periaatteessa epäjohdonmukaisia mutta useimpien mielestä varmaankin täysin käypiä ovat sellaiset kuin ”leuto talvi haittaa puunkorjuuta”, ”leuto talvi säästää rahaa” , ”kallis öljy haittaa lentoliikennettä”. Näissäkin oikeastaan olennainen on sanottu määritteissä: talvi ei sinänsä haittaa puunkorjuuta eikä säästä rahaa, eikä öljykään haittaa lentoliikennettä vaan on suorastaan sen edellytys.

Vieläpä lauseesta ”huono sää haittasi lomanviettoa” voisi erityisen tarkka kielen analysoija huomauttaa, että häiritsevänä tekijänä oikeastaan on sään huonous; ilmauksen korjaus ei kuitenkaan ole tarpeen, koska tällaisessa tapauksessa pelkkä pääsana riittäisi ilmaisemaan ajatuksen. Ilmauksen ”sää haittasi lomanviettoa” tulkinta on ilman muuta se, että sää oli huono.

Kielenhuoltokirjallisuudessa ”puuttuva ~ puuttunut x” -rakenteeseen on kiinnitetty huomiota jo paljon aikaisemmin kuin Anneli Räikkälän Kielikellon-jutussa. Kuulu 1900-luvun oikeakielisyysmies E. A. Saarimaa käsittelee monina painoksina ilmestyneessä Kielenoppaassaan (esim. 1964: 252–253) sanontaa ”puuttuvat eturaajat helpottavat suuren saaliin nielemistä” ja huomauttaa: ”Olemattomat eturaajat eivät voi mitään vaikuttaa.” Saaliin nielemistä eivät helpota eturaajat vaan se, ettei niitä ole, niiden puuttuminen. Jo Saarimaan esimerkistöön sisältyy tässäkin puheena olleita lääketieteen ilmauksia: ”Kutistunut munuainen aiheuttaa laajentuneen sydämen” olisi paremmin ”Munuaisen kutistuminen aiheuttaa sydämen laajentumisen.” Tällaista puuttuvat eturaajat -ilmaustyyppiä Saarimaa pitää vieraiden kielten vaikutuksena.

Paavo Pulkkinen on Asiasuomen oppaassaan (1965: 133–134) niin ikään kiinnittänyt huomiota jo Saarimaan mainitsemiin partisiippiattribuuttirakenteisiin esimerkkinään ”Väärältä puolelta ohitettu reimari voi aiheuttaa suuria vahinkoja”. Pulkkisen kirjasta näkyy myös se tässäkin puheena oleva seikka, että samalla lailla epäjohdonmukaisia ovat eräät adjektiivitapauksetkin: ”Vanhusten hauraat luut voivat (paremmin: luuston hauraus voi) toisinaan johtua liian kalkittomasta ravinnosta”, ”Riittämättömät pääomat ovat (par.: Pääomien riittämättömyys on) katkaisseet usein nousukauden ennenaikaisesti”, ”Saattoi johtua pienehköstä kädestä (par.: käden pienuudesta), että muutamat oktaavit tuntuivat hankaavan vastaan.”

Lopuksi

Vaikka tällaisiin tapauksiin on kielenhuoltokirjallisuudessa monesti puututtu, ne näyttävät olevan elinvoimaisia. Jos niiden taustalla on Saarimaan olettamaan tapaan vieraiden kielten malli, niitä varmaan tulee toistuvasti lehtikieleen jo sen takia, että uutisten taustana luultavasti yhä enemmän on käännösmateriaalia. Rakenteet tuskin aiheuttavat väärinkäsityksiä, vaan lukija tulkitsee ne tarkoitetulla tavalla. Ilmausten johdonmukaisuudessa on myös aivan ilmeisiä aste-eroja, eivätkä epäjohdonmukaisetkaan ilmaukset ilmeisesti kaikkia häiritse. Sanonnan johdonmukaisuuteen ja ajatuksen selvyyteen pyrkivän kirjoittajan kannattaisi kuitenkin kiinnittää huomiota varsinkin sellaisiin tapauksiin, joissa tekijänä on ”puuttuva x.” Etenkin niissä mutta lauseyhteyden mukaan myös joissain adjetiiviattribuuttitapauksissa olisi täsmällisempää ilmaista asia toisin.

Lue myös:

Räikkälä, Anneli 1988: Voiko puuttunut laskeutumislupa olla syyllinen? Attribuutin ja pääsanan ongelmia. – Kielikello 3/1988(avautuu uuteen ikkunaan).