Murha ei vanhene koskaan. Sanana ’tahallisesti aiheutettua kuolemaa’ merkitsevä murha ei kielen historiassa kuitenkaan näytä olevan kovin vanha, mikä näkyy siitä, että sillä ei ole vastineita suomen sukukielissä. Sana on siis ilmeisesti perua suomen kielen erilliskehityksen vaiheesta. Pitkään on oletettu, että murha olisi lainaa germaanisista kielistä, samaa perua kuin ruotsin mord. Etymologit (eli sanojen alkuperän tutkijat) eivät kuitenkaan ole pitäneet selitystä täysin varmana. Toinen mahdollisuus on, että murha olisikin kotoista juurta, samaa perua kuin murhe. On näet arveltu, että murhe-sanan varhaisin merkitys liittyisi juuri kuolemaan.
Siihen, että ’murheen’ ja ’kuoleman’ merkitykset limittyvät, viittaa myös verbi surra. Parhaiten näiden merkitysten yhteys näkyy suomen ja viron vertailusta: viron surra näet merkitsee ’kuolemista’, ei murehtimista eli suremista kuten suomessa. Suomen murteissakin sureminen merkitsee paitsi ’murehtimista’ myös ’puutumista’, jopa ’kuolemista’, ja aivan normaali suomen yleiskielen sana on ’kuolemaa’ merkitsevä surma, joka on surra-verbin johdos.
Tämä selitys ei vielä riitä murhan arvoituksen ratkaisemiseksi. Selityksen mukaanhan sanat murha ja murhe olisivat alkujaan viitanneet kuolemaan yleisesti, eivät tahallisesti aiheutettuun kuolemaan. Tämä pulma kuitenkin ratkeaa, jos oletetaan, että murha-sanan nykyinen merkitys on lainaa germaanisista kielistä. Vaikka murha ei sanana olisikaan lainaa, olisivat sitä ulkoasultaan ja merkitykseltään muistuttavat germaaniset sanat vaikuttaneet sen merkitykseen niin, että murha-sanakin on muuttunut aiheutettua kuolemaa merkitseväksi.
Kymenlaaksossa ja Lahden seudulla murha-sanaa käytetään kuitenkin eri lailla kuin yleiskielessä ja useimmissa murteissa: tällä alueella murhan merkityksenä on ’iso, tavaton, valtava’. Kun Iitissä on sanottu isä ol murha juotto, on tarkoitettu, että isä oli ’suuri juoppo’. Lapinjärvellä kahdelle lapselle oli tullut murha riita ku ei molemmil olluk keijutualii (= keinutuolia), ja Artjärvellä murha harmaa mettän tonttu – – ja kaivokurko (= kaivonhaltija) ne ol alinomasii vallattomien lasten väijyjii. Valkealassa siäl kankahal ol sellasii murhii harjannehii. Iittiläistä viljelijää haittasi se, että kaalmatoi tulee kaalih, murhii, sellasii kirjavii, nii pitkii, että. Talvella taas on saattanut hiihtäjälle Iitissä käydä niin onnellisesti, että eij os saannun noit suksijah poikki, vaikka om murhist kukkuroist lassu (= laskenut). Elimäellä jouluks leivottih murha limppu, rasvalimppu tai varilimppu, ja tapaninpäivänä Iitissä niit ukkoja kävel ryypyksiis, murhat vihlat (= vihdat) aikamiehil ja sellai ankkurleili (= pieni tynnyrimäinen viina-astia) kelkas.
Murha-sanan merkitys ’iso, tavaton, valtava’ on kaakkoishämäläisten murteiden piirre. Tämä murteisto jakautuu kolmia: Hollolan ryhmään, Iitin eli Kymenlaakson ryhmään sekä Porvoon ryhmään. Lounaisnurkastaan murrealue ulottuu Helsingin liepeille Pornaisiin, kaakossa itärajan tuntumaan Vehkalahdelle ja pohjoisessa Padasjoelle ja Heinolaan. Murha-sanan merkitys ’iso’ on ominainen erityisesti Hollolan ja Iitin ryhmän murteille.
Mistä tällainen merkitys tulee? Useimmiten on katsottu, että ’isoa, valtavaa’ merkitsevä murha on samaa perua kuin ’harkittua surmaamista’ merkitsevä murha: on oletettu, että lähtökohtana olisivat olleet sellaiset ilmaukset kuin murhan suuri ’tavattoman suuri’, ja tällaisesta vahvistuskäytöstä murha olisi irtautunut itsenäiseksi adjektiiviksi. Toinen mahdollisuus kuitenkin on, että kyse on kahdesta aivan eri alkuperää olevasta sanasta. Murhan arvoitusta ei siis ole ratkaistu.
Tällä palstalla esitellään sellaisia murteiden ja nimistön ilmiöitä, jotka asettuvat melko tarkkarajaisille alueille Suomen murrekartalla. Levikkikartat ovat syntyneet Suomen murteiden sanakirjan toimitustyössä.