Ilmastohätätila, äärevä sää, ympäristötunteet. Kieli ei elä erillään muusta maailmasta – niinpä muutokset ympärillämme näkyvät myös kielenkäytössä. Merkitystä on silläkin, millaisin sanoin ilmiöihin viitataan. Voi esimerkiksi kysyä, elämmekö ilmastonmuutoksen vai ilmastokriisin keskellä.
Ilmastonmuutos on viime vuosikymmeninä vakiintunut myös suuren yleisön keskuudessa viittaamaan seurauksiin, joita ennen kaikkea lisääntyvä hiilidioksidin määrä ilmakehässä aiheuttaa. Termiä on kuitenkin kritisoitu turhan laimeaksi, sillä muutos voi olla myös positiivinen. Lisäksi ilmastonmuutoksella voidaan viitata yleisluonteisesti muutoksiin maapallon ilmastossa kautta aikojen.
Termin tilalle on tarjottu ilmauksia kuten ilmastokriisi ja ilmastokatastrofi, jotka tuovat esiin tilanteen vakavuutta toisella tavalla. Samoin tekee ilmastohätätila, jonka Euroopan parlamentti julisti vuonna 2019 ja useat valtiot ja kaupungit EU:n jalanjäljissä. Sillä tarkoitetaan tilannetta, jossa tarvitaan välittömiä toimia ilmastonmuutoksen vaikutusten rajaamiseksi. Ilmastohätätila oli Oxfordin sanakirjojen valinta vuoden sanaksi 2019 ja mukana Kotimaisten kielten keskuksen uudissanapoiminnoissa viime vuonna.
Mediassa näkee myös konkreettisempia muotoiluja, kuten ilmaston lämpeneminen tai kuumeneminen, jotka nostavat näkyviin vain yhden, joskin keskeisen, seurauksen liian suurista päästöistä. Tällainen konkretisoiminen voi paikoin olla tarpeen, jotta ilmiö olisi helpompi sisäistää. Konkretiaa on myös esimerkiksi 1990-luvun koulukirjoista tutussa kasvihuoneilmiössä, jota käytetään yleisessä keskustelussa nykyään huomattavasti vähemmän. Kasvihuoneilmiö on elämän ehto, joka kuitenkin liikaa voimistuessaan huonontaa elinolosuhteita maapallolla.
Abstrakteja sanoja, konkreettisia kokemuksia
Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n (Intergovernmental Panel on Climate Change) raporttien ohella olemme viime aikoina saaneet myös kouriintuntuvia osoituksia siitä, mitä muutokset ilmastossa ja elinoloissamme tarkoittavat käytännössä. Esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden eli elonkirjon väheneminen, luontokato, on osaltaan sidoksissa ilmastonmuutokseen ja kasvattaa myös epidemioiden leviämisriskiä. Koronapandemian yhteydestä ihmisen ja luonnon väliseen suhteeseen ei ole täyttä varmuutta, mutta osa aiemmista epidemioista on alkanut leviämällä eläimestä ihmiseen.
Ilmaston lämpeneminen johtaa muun muassa siihen, että eläin- ja kasvilajien elinalueet siirtyvät ja osa eliölajeista joutuu yhä ahtaammalle. Lajiston muutoksetkin näkyvät sanastossa: Suomessa on havaittu muun muassa ensimmäiset kultasakaalit ja hyytelösammaleläimet. Uusista tulokkaista käytetään termejä kuten vieraslaji ja tulokaslaji; ensin mainitun leviämisessä ihminen on osallisena tahallisesti tai tahattomasti, jälkimmäiset saapuvat omin voimin. Kummassakin tapauksessa ilmastonmuutos voi edistää uusien lajien kotiutumista.
Myös äärevät sääilmiöt eli äärisäät ovat tulleet entistä tutummiksi niin kaukaisten kuin läheisten tapahtumien myötä. Toisaalla tuli, toisaalla vesi on pyyhkinyt pahimmillaan kokonaisten kylien yli. Jossain on ollut epätavallisen kylmää tai kuumaa, jossain koettu erityisen pahoja myrskyjä tai kuivia kausia. Suomalainen media on viime vuosina tehnyt sääsanastosta viihdettä, ja jutut nokittelevat toisiaan: otsikoissa vilahtelee valkoisia kurittajia, lumi-infernoja, tiskirättiturbulensseja ja käristyskupoleita. Näiden leikillisten nimitysten taustalla on siis kuitenkin vakavia ilmiöitä, sääennusteisiin ilmestyneitä helle- ja sadevaroituksia sekä lukkiutuneita säätiloja.
Valitut sanat
On tärkeää pohtia sananvalintoja ja niiden osuutta asioiden sisäistämisessä ja ihmisten toiminnassa. Käytettävillä sanoilla on väliä muun muassa siltä kannalta, kokevatko ihmiset asioiden puhuttelevan ja koskettavan heitä.
Viime vuosien uudissanastossa on näkynyt esimerkiksi häpeää ja ahdistusta kuvaavia ilmauksia (ilmastoahdistus, lentohäpeä, ympäristösuru). Muun muassa sosiaalisessa mediassa on käyty keskustelua siitä, olisiko aiheellista muotoilla ilmastonmuutosta koskeva sanoma siten, ettei se herättäisi niin paljon kielteisiä tunteita ja siten myös vastustusta. Rinnalle onkin syntynyt sellaisia ilmauksia kuin ilmastopositiivisuus ja ympäristötoivo. Toisaalta on esitetty myös näkemyksiä, joiden mukaan asioiden kaunisteleminen ja tunteiden huomioiminen olisivat enää tässä vaiheessa turhaa silittelyä.
Selvää on, että ilmastonmuutos ja siihen liittyvät, moniaalle haarovat ilmiöt ja seuraukset heijastuvat myös sanastoon. 2010-luvulla aihepiiri on näkynyt Kotimaisten kielten keskuksen uudissanapoiminnoissa vuosittain, ja Kielitoimiston sanakirjaan lisätään joka päivityksessä uusia ilmastoon ja ympäristöön jollain tapaa kytkeytyviä sanoja. Pysähdyttävä on esimerkiksi vuonna 2018 sanakirjaan otettu ilmastopakolainen (’vaarallisten ilmasto-olojen tai ympäristökatastrofin vuoksi asuinympäristönsä jättäneestä henkilöstä’). Ilmastonmuutoksen näkyminen myös sanaston muutoksena ei yllätä, kun mietitään, kuinka keskeisesti ihmiskuntaa koskettavista ilmiöistä niin kielenkäytössä kuin elinkelpoisessa ympäristössä on kyse.
Lue lisää