Suomi on vanhastaan sijoittunut kulttuurisesti idän ja lännen väliin. Näin on myös rakennuskulttuurissa: vanhaa talonpoikaistaloa kuvaavassa sanastossa läntiset ja itäiset lainasanat ovat kohdanneet omaperäisen sanaston. Sanat pirtti ja tupa osoittavat hyvin, kuinka Suomi on lainasanojen kohtaamispaikka. Pirtti-sana on kotiutunut Suomeen idästä, ja sen arvellaan olevan venäläinen laina. Tupa on puolestaan keskieurooppalais-skandinaavista alkuperää.
Sana huone taas edustaa itämerensuomalaista sanastoamme, ja se tunnetaan kaikissa Suomen murteissa. Sanan alkuperäisenä merkityksenä voidaan pitää yksihuoneista rakennusta: riih on lämpenen huone moata (Vermlanti). Pohjois-Norjan suomalaisseuduilla Raisissa on puolestaan sanottu: siinä (joen törmällä) näkkee ensmäisen äijän (asukkaan) huonhen siat (= sijat). Myöhemmin sanaa on käytetty myös kamarin synonyymina. Näin Sotkamossa on kehotettu etsijää: käyppäs tuolta huoneesta kahtomassa. Vähitellen sana on muuttunut yläkäsitteeksi tarkoittamaan mitä tahansa huonetta: ei niitä kaikkii (talon) huonehii sentäh lämmitettykkäh (Artjärvi).
Useampihuoneiseen rakennukseen voidaan viitata monikollisella ilmauksella huoneet. Hirvensalmella tehtaan entiset asuinrakennukset olivat myynnissä: vielä sielä kuulema vähä om myötäviä huoneita. Monikollinen huoneet tarkoittaa myös kokonaisuutta, johon kuuluu maatalon asuinrakennus ulkorakennuksineen: Veljekset muuttivat erilleen ja siit ko jakkoit huoneet sitä (savutupaa) ei raatsineet siirtää (Uusikirkko, Karjalankannas).
Sisä- ja ulkopaikallissijoissa käytettynä sanalla huone tarkoitetaan sisällä oleskelua tai työskentelyä ja kotona oloa. Kyllä nep piti ollav vain huonehella pienet lapset talvisin, sanottiin Himangalla. Samaa mieltä oltiin Kajaanissa, kun lapsille huudettiin: Sikijöt huonneeseen! Ulkona huonosti liikkuva toteaa puolestaan, että kuljeham mä nyt täs huoneel (Padasjoki). Sisällä työskentelystä on kyse myös silloin, kun kerrotaan, että poikakin on sairaloinen vaan se saattaa täsä sitä huonettyötä tehä (Saloinen).
Mutta mitä tarkoittaa, kun lohtajalainen kertoo, että Mehtälän Maijaki se oli meillä vähän aikaa huonetta? Keski-Pohjanmaan murteen tuntijat tiennevät, että kyse on vuokrasuhteesta: Maija on asunut kertojan luona vuokralla. Vuokralla asumisesta kertovat myös sellaiset yhdyssanat kuin huoneenväki ’vuokralaiset’ ja huonemies. Huoneenväki-sanaa käytettiin Vermlannin metsäsuomalaisten murteessa, huonemies on puolestaan tuttu Pohjois-Savossa, Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa sekä Peräpohjolassa: Onko se Paavon Etta siinä vielä huonemiessä? (Sodankylä). Sana ei vastaa täysin nykyajan käsitystä vuokralaisesta, sillä usein sillä tarkoitetaan sellaista henkilöä, joka tekee töitä taloon korvaukseksi asumisestaan.
Vaikka huone-sanan merkitys ’rakennus’ ei ole enää yleiskielessä tavallinen, sen voi vielä tavata yhdyssanoissa tai sanaliitoissa kuin huomaamattaan: kasvihuone, raatihuone, rukoushuone, uimahuone. Monet näistä sanoista ovat jo kuitenkin tyyliltään vanhentuneita, jotkut jopa ylätyylisiä kuten kirkkoa tarkoittava herran huone.
Yleiskielen sana vaatehuone tavataan myös murteissa. Silloin ei kuitenkaan puhuta nykyisestä tavasta säilyttää vaatteita, vaan vaatteille varatusta aitasta. Kuten oheinen kartta osoittaa, Karjalankannakselta Savon kautta Keski-Pohjanmaalle yltävällä kaistaleella sana huone tarkoittaa aittaa: Eik siul oo kylmä männä sinne huoneesee nukkumaa? (Muolaa). Erityisesti sillä näkyy tarkoitettavan vaate- ja makuuaittaa: Viljat olliit aitasalvos ja vaatteet huonees (Lappee). Ehkäpä huone onkin alkujaan tarkoittanut nimenomaan asumiseen tarkoitettua yksihuoneista rakennusta? Joka tapauksessa merkitys ’aitta’ kantaa mukanaan sanan lähtökohtaa: onhan aitta yksihuoneinen rakennus.
