Kysymys: Uusia sanoja syntyy, lyhennellään, muokataan ja keksitään vauhdilla – ettei perässä pysy. Niin myös meillä vammais- ja potilasjärjestöissä. Kysyn hengitykseen, kuntoutukseen ja rentoutukseen liittyvistä sanoista
Ennen puhuttiin keuhkosairauksista, joilla tarkoitettiin mm. astmaa, kroonista keuhkoputkentulehdusta, keuhkojenlaajentumaa ym. Keuhkotautiin kuollut lienee kuollut keuhkotuberkuloosiin. Keuhkosairaus-sanan rinnalla ruvettiin käyttämään sanaa hengityselinsairaus. Nyt sana näyttää olevan hengityssairaus, joka minun korvaani ei kalskahda oikealta.
Toiseksi kysyn sanasta kunto ja sen johdannaisista. On kuntoutuslaitoksia ja kuntouttamislaitoksia. Myydään kuntoutumiskortteja, joilla pääsee ohjattuihin voimisteluryhmiin. Ja mitä ovat kuntous ja terveyskunto? Mainostetaan ”terveyskuntotestejä”, ja erään esitteen mukaan ”Terveysliikunta edistää ja ylläpitää terveyskuntoa.”
Vielä kolmas sana – rento ja sen johdannaiset. Erään kuntoutuslaitoksen oven kyltissä luki rentoustila. Kuulosti oudolta.
Riitta Niskanen
diakonissa-sairaanhoitaja
Lahti
Vastaus: Hengityselimillä tarkoitetaan kaikkia niitä elimiä, joiden avulla elimistö saa ilmasta happea ja luovuttaa hiilidioksidia. Keskeinen elin tässä toiminnassa on tietenkin keuhkot, mutta niiden lisäksi hengityselimiin kuuluvat hengitystiet eli se putkijärjestelmä, jonka kautta ilma kulkee keuhkoihin, toisin sanoen nenäontelo, nielu, kurkunpää, henkitorvi sekä keuhkoputket haaroineen.
Sairaus voi tietysti iskeä mihin tahansa mainituista elimistä. Hengityselinsairauksiin kuuluvat siten – keuhkosairauksien lisäksi -- myös hengitysilman kulkuteiden sairaudet, kuten hengenahdistus (= epämiellyttävä tuntemus hengitysilman riittämättömyydestä), keuhkoputkentulehdus eli bronkiitti tai vilustumistautien aiheuttamat nielun ja kurkunpään tulehdukset. Keuhkosairauksia taas ovat keuhkosyöpä, keuhkotuberkuloosi eli keuhkotauti, keuhkokuume, keuhkopussintulehdus, keuhkolaajentuma ja muut nimenomaan keuhkoihin kohdistuvat sairaudet. Hengityselinsairauksien alue on siis laajempi kuin keuhkosairauksien. Koska sanat eivät ole synonyymeja, ne eivät voi korvata toisiaan.
On ymmärrettävää, että niinkin pitkä ilmaus kuin hengityselinsairaudet lyhenee helposti hengityssairauksiksi. Se ei kuitenkaan ole asiallinen nimitys; hengitys ei voi olla sairas, vaan hengityselin.
Kuntoutus – rentoutus
Kuntoutus-sanan lähtömuoto on kunto, josta on johdettu verbi kuntouttaa ja siitä edelleen substantiivi kuntoutus. Vastaavalla tavalla on rento-sanasta johdettu rentoutus.
Kuntouttaa-verbin merkitys on ’parantaa jonkun kuntoa’, joten kuntoutuksella tarkoitetaan niitä toimia, joilla parempaan kuntoon päästään. Varsinkin lääketieteen terminä kuntouttaminen tarkoittaa vammaisen tai vajaakuntoisen saattamista mahdollisimman hyvään fyysiseen ja psyykkiseen kuntoon. Kuntoutettavien lähtötilanne voi siis olla aivan erilainen: suurin piirtein terveiden ohella kuntoutuksella on tärkeä merkitys hyvinkin vaikeasti vammautuneiden hoidossa. Kuntoutus-sanan käyttö kyseistä toimintaa harjoittavien laitosten ja keskusten nimissä (kuntoutuslaitos) kertoo hyvin, mistä on kysymys. Jonkin verran näkee samassa yhteydessä myös kuntouttaa-verbin toista substantiivijohdosta kuntouttaminen (kuntouttamislaitos); sekin on kielenmukainen, mutta edellistä pitempi ja kömpelömpi ilmaus.
Kuntoutumis-johdos taas tulee verbistä kuntoutua, joka merkitsee ’tulla parempaan kuntoon’. Joidenkin korvissa tämä johdos (kuntoutumislaitos tms.) saattaa kuulostaa edellisiä miellyttävämmältä: luohan se mielikuvan, että parempaan kuntoon päästään ikään kuin itsestään.
Useimpiin kunnonkohotukseen liittyvien menetelmien, paikkojen ja laitteiden nimityksiin on vakiintunut kunto-sana: kuntoliikunta, -kävely, -jumppa, -urheilu; kuntokoulu, -lenkki, -polku, -sali, -testi; kuntopyörä ym. kuntovälineet. Kunto- on lyhyt ja selkeä alku näihin yhteyksiin. Silloin kun yhdyssanalla halutaan korostaa kuntoutumista eli parempaan kuntoon pääsemistä, niin kuin mainittujen laitosten nimissä, on kuntoutus-alku paikallaan.
Rento-sanasta johdettu verbi rentouttaa merkitsee ’tehdä renno(mma)ksi’, johon tavoitteeseen pääsemiseksi asiantuntijat ovat kehittäneet monia rentoutuskeinoja. Samasta kannasta on johdettu myös toinen verbi rentoutua ’tulla renno(mma)ksi’; rentoutumiskeinoja meillä on varmasti jokaisella, löhöilystä perhonsidontaan.
Sen huoneen oveen, jossa annetaan rentoutushoitoa, voidaan ehkä kiinnittää kyltti ”rentoutustila”. Mahdollisesti on jossain järjestetty työntekijöiden virkistykseksi myös ”rentoutumistila”. Kirjeessä mainittu ”rentoustila” tarkoittamassa paikkaa on hullunkurinen; sehän on se ihmismielen ja -ruumiin tila, johon niin rentoutus- kuin rentoutumiskeinoillakin pyritään.
Taru Kolehmainen