Kielikellossa 2/2003 ilmestynyt artikkelimme venäjän kyrillisten kirjainten siirrekirjainnuksesta (ks. Lue myös) sai runsaasti palautetta, josta osa julkaistiin lehden kolmosnumerossa. Palautteen johdosta toivomme tilaa vielä seuraaville kommenteille:
Artikkelissamme vetosimme kirjoittajiin, jotta he suomen oikeinkirjoituksen yhtenäisyyden vuoksi käyttäisivät standardin mukaista siirrekirjainnuskaavaa. Haluamme korostaa, että tavallisen kansallisen kaavan mukainen siirrekirjainnus koskee mm. sanoma- ja aikakauslehdistöä, yleistä kauno- ja tietokirjallisuutta, televisio-ohjelmia tms., ei sen sijaan esim. vieraskielisiä väitöskirjoja eikä tieteellisten erikoisarkistojen asiasanastoja tai bibliografioita.
Venäläisen kirjaimiston siirrekirjainnuksesta käytävän keskustelun vakioaihe on edelleen yhden kirjaintarkkeen eli ”hatun” käyttämisen todistaminen mahdottomaksi tehtäväksi. Kun sanomalehdissämme kuitenkin voivat š ja sh sekä ž ja zh esiintyä samalla sivulla, ei väite tarkkeen tuottamisen ylivoimaisuudesta tunnu aivan vakuuttavalta. Muistettakoon myös, että mm. virolaiset mediat (kirjallisuus, lehdistö, televisio) ovat pystyneet ratkaisemaan tämän ongelman.
Jos ”hattu” omaksuttaisiin venäjän siirrekirjainnukseen, olisi helpompaa ja luontevampaa vihdoin siirtyä tämän tarkkeen käyttöön maassamme myös saamenkielisten sanojen ja samoin ainakin kuuden muun latinalaista kirjaimistoa käyttävän Euroopan kielen (mm. liettuan ja tšekin) oikeinkirjoituksessa.
Palautteesta olemme kiitollisia, vaikka tuskin kukaan otti kantaa artikkeliimme sisältyvään tärkeään kysymykseen, joka koski viranomaisten rekistereissä tapahtuvaa henkilöiden tunnistamista. Asiasta on professori Arto Mustajoki jo aiemmin esittänyt selkeän kannanoton: ”Ainoa kestävä ratkaisu on toimia maassa maan tavalla.” (Helsingin Sanomat 9.4.2002).
Oikeinkirjoituksen yhtenäisyyden saavuttamiseksi tarvitaan (palautteessakin mainittuja) ajantasaisia opaskirjoja; ihanteellista olisi, jos jatkuvasti päivitettävät ohjeet voisi löytää myös Internetistä. Niiden ohella tulisi puhelinpalveluja laajentaa käsittämään myös venäläisten nimien siirrekirjainnusneuvonta. Koska kysymyksessä on suomen kielen oikeinkirjoitukseen olennaisesti liittyvä asia, tehtävä soveltunee parhaiten suomen kielen huollon pitkää perinnettä jatkavalle Kielitoimistolle, tarvittaessa yhteistoiminnassa jonkin venäjän kieleen ja Venäjän kulttuuriin erikoistuneen laitoksen kanssa. Kielitoimiston aloite ja konkreettinen panos olisi arvokas tällaisen nopean palvelumuodon luomiseksi kaikkien tiedontarvitsijoiden käyttöön.