Helsingin Sanomien legendaarisen pilapiirtäjän Karin eli Kari Suomalaisen (1920–1999) tunnetuimpia piirroksia on se, jossa hän ehdottaa suomen kieleen uusia sanoja. Siteeratuimpia hänen neologismeistaan on haarasoipio, joka tarkoittaa selloa.
Alun perin pilakuva julkaistiin Helsingin Sanomissa 6.9.1960. Se ilmestyi myös ainakin valittujen pilapiirrosten kirjassa Kerro, kerro kuvastin (1961) otsikkotekstinään ”Kielitoimiston huomioon”. Unohdettujen sanojen kirjaani Peltoveturi ja notkistelija (2022) otin haarasoipion ja ikäsin sen vuoteen 1961.
Kuvan tekstissä Kari Suomalainen saattaa Kielitoimiston tietoon muun muassa sanaehdotukset nenästin ’nenäliina’ ja kimppameniö ’linja-auto’. Hän myös kysyy, miksei Kielitoimisto ole vieläkään hyväksynyt teekkareiden jo pari vuosikymmentä aikaisemmin ehdottamia soittimennimien suomennoksia jättisahio ’kontrabasso’, moniläpiö ’klarinetti’ ja haarasoipio ’sello’.
Uusia musiikkisanoja 1930-luvulta
Kun syyskuussa 2023 esitelmöin Peltoveturi ja notkistelija -kirjastani Suomen Oppihistoriallisessa Seurassa ja otin esiin sanan haarasoipio, tohtori Matti Nurminen muisteli nähneensä sanan Ollin (Väinö Nuortevan) pakinassa Uudessa Suomessa. Olli pakinoi lehdessä vuosina 1922–1964. En kuitenkaan löytänyt sanaa Uudesta Suomesta, mutta kylläkin erittäin harvinaisena Ilta-Sanomista ja Helsingin Sanomista. Hakuapuna käytin Kansalliskirjaston ylläpitämää Historiallista sanomalehtikirjastoa ja Helsingin Sanomien arkistoa Aikakonetta.
Tunnistamaton nimimerkki M c K. kirjoittaa Kauppalehdessä otsikolla ”Hätäjarrusta vetämättä” (19.3.1935) ylioppilaiden laulu- ja soittoharrastuksista. Hän mainitsee uudet sepitetyt musiikkisanat yksiläpiö ’pilli’, moniraiku ’orkesteri’, esiheiluri ’kapellimestari’, ilmyri ’taituri(?)’, sahasoipio ’viulu’ ja moniläpiö ’okariina’ (kymmenaukkoinen puhallin). Erikoista on, että lehden luetelmasta puuttuu odotuksenmukainen haarasoipio.
Vajaat kaksi viikkoa myöhemmin, 30.3.1935, Ilta-Sanomissa ilmestyi nimimerkki Särrän – säveltäjä-musiikkikirjailija Sulho Rannan – pakina ”Musiikkimaailmasta”. Ylioppilaat olivat jälleen olleet laulu- ja soittotuulella, kas konsertit ja konserttimatkat lähestyivät. Särrä mainitsee Kauppalehdessä jo julkaistut musiikkisanat ja vielä lisäksi jättisahion ’kontrabasso’, värypohjan ’mandoliini’ ja hakkupelin ’piano’. Erityisesti hän on lisännyt luetteloon haarasoipion eli sellon.
Viikon kuluttua, 5.4.1935, pakinoitsija Serp (Seere Salminen) käsitteli Helsingin Sanomissa Serpentiinejä-palstallaan opiskelijoiden musiikkirientoja. Hän mainitsee sanat ilmyri, sahasoipio, haarasoipio, värypohja ja hakkupeli – kaikki siis jo aikaisemmin esitettyjä keksintöjä.
Ajankohtaiset ”neologismit” kulkeutuivat lehdestä toiseen ja kolmanteenkin, ja nimenomaan haarasoipio iskostui vuosikymmenisesti ainakin muusikoiden leikkipuheeseen. Viimeksi olen säveltäjä Kalevi Ahon (s. 1949) kuullut mainitsevan haarasoipion.
Kekseliäs keksintö
Entä haarasoipion etymologia? Alkuosa haara- viittaa tietysti siihen, että soitin on haarojen eli jalkojen välissä. Jälkiosa soipio taas on johdos partisiipista soipa (eli soiva). Monimerkityksinen johdin -io on samantyyppinen kuin vaikkapa tekimennimessä lapio. Haarasoipio on siis kielitieteellisestikin kekseliäs keksintö!
Tutkimukseni tieteellinen lopputulos: haarasoipio on neljännesvuosisadan vanhempi kuin on tiedetty. Pitkäaikaisen sanahistoriallisen kokemukseni perusteella olen oppinut, että usein löytyy ensimmäistäkin sanaa ensimmäisempi sana. Olisikohan haarasoipio sittenkin keksitty – kieli poskessa – jo 1930-luvun alussa Retuperän WBK:n letkuliiterissä? Asialla olisi siis ollut palavasti ”uudempaan ranskalaiseen torvimusiikkiin” harrastunut Retuperän teekkariorkesteri.
Palokunnan nimessä oleva WBK on hienostettu muoto lyhenteestä VPK eli ’vapaaehtoinen palokunta’. Vapaaehtoisuuteen liittyy pieni kielenhuollollinen knoppi. Nimittäin Nykysuomen sanakirja (1951–1961) varoittaa käyttämästä hylättävää sanamuotoa vapaehtoinen. Yleisnimi retuperä on puolestaan ainakin jo Elias Lönnrotin Suomalais-ruotsalaisessa sanakirjassa (1876). Todennäköisesti retuperä on lohkaistu ilmauksesta olla retuperällä ’olla rappiolla’. Ja lopuksi: retu tarkoittaa muun muassa ’sikinsokisuutta’.