Elintarvikkeiden nimityksistä on käyty kiivastakin keskustelua. Kuva: Antje Neumann. Vastavalo.
Suomen kielen lautakunta on kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka Euroopan unionin pyrkimys säädellä elintarvikkeiden nimityksiä vaikuttaa arjen kielikäytänteisiin. Tuore esimerkki on Euroopan parlamentin lokakuussa 2025 hyväksymä ehdotus rajoittaa sellaisten sanojen kuin pihvi, leike, makkara, hampurilainen ja purilainen käyttö elintarvikkeiden nimissä, tuotepakkauksissa ja mainonnassa pelkästään lihavalmisteisiin.
Ehdotetusta säädösmuutoksesta vastaavat parlamentti ja EU:n neuvosto yhdessä, joten näiden tahojen on vielä päästävä neuvotteluissaan yksimielisyyteen muutoksen sisällöstä. Suomen edustajat äänestivät päätöstä vastaan parlamentissa. Haluamme tässä tukea kielteistä kantaa ehdotukseen, ja tarkastelemme sen sisältöä suomen kielen käytön näkökulmasta.
Merkityksen moninaisuus
Kielen perusolemukseen kuuluu monimerkityksisyys eli polysemia. Voisi ajatella, että kun kulttuuri muuttuu ja uusia keksintöjä otetaan käyttöön, niitä ilmaistaan uusilla sanoilla ja vanhat jäävät käytöstä. Näin ei kuitenkaan läheskään aina tapahdu. Sanat eivät aina muutu, vaikka asiat muuttuvat, vaan ratkaisuna voi olla vanhan, tunnetun sanan merkityksen laajentuminen, mikä voi osaltaan johtaa monimerkityksisyyteen.
Sanojen merkityksille on ominaista jatkuva muutos, vaikka se tapahtuu usein niin hitaasti, ettei merkityksen siirtymiä välttämättä huomaa. Esimerkiksi sana kynä tarkoitti alun perin sulan ruotoa, jota käytettiin aikoinaan myös kirjoitusvälineenä. Vaikka emme enää kirjoita sulkakynällä, puhumme silti edelleen kynästä. Sen vanhan merkityksen näkee vielä vaikkapa sanonnasta jollakulla on kana kynittävänä. Samoin puhumme ongelmitta edelleen puhelimesta, vaikka nykyisin laite on hyvin erilainen kuin sanan alkuperäinen viittauskohde eli lankapuhelin. Laitteen keskeinen tehtävä, puheen välittäminen paikan rajoitusten yli, on kuitenkin säilynyt, vaikka puhelimella on nykyisin monia muitakin tehtäviä.
Sanat eivät aina muutu, vaikka asiat muuttuvat, vaan vanhan sanan merkitys voi laajentua.
Sanoilla voi olla myös tyypillisiä ja vähemmän tyypillisiä merkityksiä, joita käytetään rinnakkain. Vähemmän tyypillistä merkitystä voidaan ilmaista läpinäkyvästi esimerkiksi yhdyssanoilla, kuten kasvispihvi, kasvisnakki, kasvismakkara ja kasvispurilainen. Yhdyssanan alkuosa kasvis- osoittaa epätyypillisemmän raaka-aineen. Tällaiset yhdyssanat ovat suomen kielessä yleisiä ja vakiintuneita. Esimerkkinä toiseen suuntaan laajentuneesta merkityksestä toimii vanha tuttu lihapulla, jossa leivonnaisen nimitys on omaksuttu myös lihatuotteelle.
EU:n jäsenmaiden kielet eroavat toisistaan monin tavoin. Kun siis unioni pyrkii säätelemään tiettyihin käsitteisiin viittaavien sanojen käyttöä, se lähtee siitä, että sanoilla on kaikissa EU-kielissä suorat merkitysvastineet. Näin ei välttämättä ole. Jos rajoitetaan sanan pihvi käyttöä, niin rajoitetaanko samalla yhdyssanan kasvispihvi käyttöä? Sanojen merkityskirjoon vaikuttavat kielten ominaispiirteet ja puhujien kulttuurit, toki myös kansainväliset käännösvaikutteet.
Raaka-aine vai muoto?
Kun tarkastellaan vaikkapa sanan pulla merkitystä yhdyssanojen perusosana, huomataan, että siinä keskeisiä eivät ole valmistuksessa käytetyt ainesosat vaan lopputuloksen muoto: taikinasta tai muusta massasta muotoiltu pyöreä pallero. Yhdyssanan alkuosalla, kuten liha tai kasvis, kerrotaan tuotteen koostumus.
Se, että pulla-loppuisissa yhdyssanoissa keskeistä on tuotteen muoto, on pulla-sanan merkityksen yleinen ja vakiintunut tulkinta. Sama pätee sanoihin pihvi, makkara ja hampurilainen. Se, mistä pihvi on valmistettu tai mitä makkaran sisällä tai hampurilaissämpylän välissä on (liha, kala, kasvis), voidaan kertoa erikseen yhdyssanan alkuosalla.
Ruokaviraston julkaisema Elintarviketieto-opas ohjeistaa laajasti elintarvikkeiden nimeämisessä. Oppaassa todetaan (s. 57): ”Ruokaviraston näkemyksen mukaan ilmaisut, kuten kasvis tai vegaaninen (vege), voidaan liittää niiden tuotteiden nimiin, joissa nimi kuvaa elintarvikkeen muotoa, kuten esimerkiksi kasvismakkara tai kasvispyörykkä tai kasvispihvit. Suomen kielessä sanaa pihvi pidetään yleensä laajana käsitteenä kuvaamaan lähinnä elintarvikkeen muotoa ja valmistustapaa.”
Sen sijaan kasvipohjaista maitoa muistuttavaa juomaa ei voi virallisesti nimittää esimerkiksi kauramaidoksi, sillä maitotuotteisiin viittaavien sanojen käytöstä on säädetty tiukasti. Tässä kyse onkin tuotteen koostumuksesta, ei muodosta.
Sanojen käyttöyhteydet risteävät
Elintarvikkeiden nimeämistä koskevalla lainsäädännöllä on hyvä tarkoitus: kuluttajan suojaaminen harhaanjohtavalta markkinoinnilta ja väärinkäsityksiltä. On myös syytä muistaa, että nimitysten säätely koskee vain tiettyjä tilanteita. Vaikka pakkauksen kyljessä ja mainoksessa ei saa käyttää sanaa kauramaito, mikään ei estä käyttämästä sanaa muunlaisissa teksteissä ja puheessa. Tämä tuntuu usein unohtuvan.
Sanojen käyttöä koskevilla määräyksillä on siis hyvä tarkoitus, mutta samalla niillä rakennetaan kieleen jyrkkää eroa toisaalta arkisen puhekielen ja yleiskielen sekä toisaalta elintarviketeollisuuden erikoiskielen välille. Käytännössä yleis- ja erikoiskielen merkitykset kuitenkin risteävät ja lomittuvat eikä niiden selvä erottaminen onnistu.
Kielenkäyttäjissä tällainen tuttujen sanojen ”kieltäminen” herättää ärtymystä. Tarjouksia tutkivan ja ostopäätöksiä miettivän kuluttajan on hallittava rinnakkain yleiskielen sana ja erikoiskielen termi esimerkiksi silloin, kun hän etsii tuttua yleiskielistä kauramaitoa kaupan hyllyltä. Maidolle oli onneksi erikoiskielessä tarjolla käyttökelpoinen ja ymmärrettävä yläkäsite juoma (kaurajuoma), mutta pihvi-sanan ilmaiseminen toisin vaatii jo enemmän mielikuvitusta.
Harva kuluttaja tulee ajatelleeksi, että seikkaillessaan ostosvalintojen parissa hän samalla seikkailee eri kielimuotojen ja kielen osa-alueiden välillä. Esimerkiksi mainonta on kielenkäytön alue, jossa erikoiskielet ja yleiskieli kohtaavat. Tämä myös osoittaa, että eri kielimuotojen välille on vaikea vetää jyrkkää rajaa, ja kielenkäyttäjän kielitajussa ne voivat myös sekoittua. Siksi asia on pihvi kasvispihvinkin tapauksessa.
Kirjoitus edustaa suomen kielen lautakunnan yhteistä näkemystä.
Lue lisää
Henri Satokangas: Soijanakki EU:n hampaissa (Kotus-blogi 13.10.2025)(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Riitta Hyvärinen: Kauramaito ja kaurajuoma (Kielikello 4/2018)