Kukaan ei lue sanakirjoja kannesta kanteen, ja harva sanakirjan käyttäjä tuntuu paneutuvan niiden alkusanoihin ja käyttöohjeisiin. Niinpä sanakirjoissa käytetyt koodit, muun muassa lyhenteet, saattavat joskus tuntua vaikeaselkoisilta.
Useimmissa sanakirjoissa on alkusanojen yhteydessä lyhenneluettelo. Esimerkiksi Nykysuomen sanakirjassa esitetään erikseen mm. kieliopilliset lyhenteet ja lähdemerkinnät, kun taas Kielitoimiston sanakirjassa erityyppiset lyhenteet esitetään aakkosjärjestyksessä yhtenä kokonaisuutena. Ne ovat
- erikoisaloihin liittyvät (esim. biol. = biologia, biologinen; kem. = kemia, kemiallinen; rak. = rakennusala, rakennustaide; teol. = teologia, teologinen)
- tyylilajeihin, käyttöaloihin tai kielimuotoihin liittyvät (esim. alat. = alatyylissä; ark. = arkikielessä, arkikielinen; halv. = halventava, halventavasti; kuv. = kuvakielessä, kuvallisesti, kielikuva; murt. = murteissa, murteellinen; runok. = runokielessä; slg. = slangissa; ylät. = ylätyylissä)
- kansoihin, kulttuureihin ja uskontoihin liittyvät (esim. aas. = aasialainen; islam. = islamilainen; ital. = italialainen; slaav. = slaavilainen)
- kielioppiin liittyvät (esim. interj. = interjektio; mon. = monikko, monikossa; pron. = pronomini; rinn. = rinnakkaismuoto; taipum. = taipumaton)
- lähteisiin tms. liittyvät (esim. SL = sananlasku; SP = sananparsi; UT = Uusi testamentti; VT = Vanha testamentti)
- muut, yleiset (esim. em. = edellä mainittu; harv. = harvoin; jne. = ja niin edelleen; n. = noin; t. = tai).
Joillakin lyhenteillä on Kielitoimiston sanakirjassa useammanlaista käyttöä. Samaa lyhennettä voidaan nimittäin käyttää itsenäisenä erikoisalalyhenteenä, jolloin se on kursivoitu ja lihavoitu, tai selitteen sisällä ympäröivään tekstiin sulautuvana. Esimerkiksi lyhennettä ”geol.” = ’geologia, geologinen’ on Kielitoimiston sanakirjassa käytetty seuraavilla tavoilla:
1) limninen geol. järviä koskeva, niihin kuuluva.
2) kivihiili aikaisempina geol. kausina kasvien hiiltyessä ja kivettyessä maakerrosten sisään
syntynyt palava kivilaji.
3) ancyluskausi [ans- t. aŋk-] geol. eräs geologinen kausi.
Tapauksessa 1 lyhenteen geol. tulkinta on erikoisalaa koskeva ’geologia’. Tapauksessa 2 lyhenne on tekstin osana, se määrittää pääsanaansa ja taipuu sen kanssa samassa sijassa; tulkinta on siis ’geologisina’. Tapauksessa 3 on erikoisalalyhenne ja lyhentämätön sana geologinen; senkin voisi lyhentää, mutta saman lyhenteen käyttö yhden selitteen sisällä kahdessa erilaisessa tehtävässä haittaisi luettavuutta.
Indefiniittipronominien joku ja jokin (ja niiden taivutusmuotojen) lyhenteet pysäyttävät tottuneenkin sanakirjankäyttäjän: mikä lyhenne viittaakaan mihinkin pronominiin? Kielitoimiston sanakirjassa pronominien joku ja jokin lyhenteet ovat jku ja jk. Kun mukaan lasketaan taivutusmuodot, joku- ja jokin-pronominit vievät lyhenneluettelossa huomattavan tilan, koska lyhenteitä on 20 (jtak = jotakin, jkta = jotakuta, jstak = jostakin, jksta = jostakusta, jhk = johonkin, jkhun = johonkuhun, jne.). Näitä käytetään sekä selitteissä (tapaus 4) että esimerkeissä (tapaus 5). Varsinkin esimerkkilauseissa indefiniittipronominien lyhenteiden lukeminen saattaa olla hankalaa, erityisesti jos lyhenteitä on samassa esimerkissä useita.
4) mielikuva sisäinen, psyykkinen kuva jstak; kuvitelma; mielle.
5) mielenkiinto – – Tuntea mielenkiintoa jhk t. jkhun, jtak t. jkta kohtaan.
Samaa asiaa merkitsevät lyhenteet poikkeavat jonkin verran toisistaan eri sanakirjoissa. Toisaalta taas samannäköinen lyhenne saattaa merkitä eri sanakirjoissa eri asioita: esimerkiksi Suomen murteiden sanakirjassa lähteeseen viittaava lyhenne Mik tarkoittaa Mikkeliä, mutta Vanhan kirjasuomen sanakirjassa Mik viittaa Vanhan testamentin Miikan kirjaan.
Joskus sanakirjassa käytetty lyhenne saattaa merkitä yleisessä kielenkäytössä jotain aivan muuta. Karjalan kielen sanakirjassa on kaikille tuttu lyhenne VR. Ehkä kenellekään ei tulisi mieleen, että se kyseisessä teoksessa merkitsisi Valtionrautateitä, mutta mistään muualta kuin sanakirjan omasta lyhenneluettelosta ei voi tietää, että se viittaa Suomen Kansan Vanhat Runot ‑teokseen (kaksikirjaimisen lyhenteen on ajateltu säästävän tilaa painetussa kirjassa). Johdantoja ja alkusanoja kannattaa siis lukea.