Adjektiivinjohdin -llinen (mahdollinen, pääasiallinen) on yksi suomen kielen produktiivisimpia johtimia. Erityisesti viime vuosina llinen-johdosten käyttö on lisääntynyt huomattavasti. Monesti uudetkin johdokset ovat luontevia ilmaisukeinoja, mutta toisinaan pysähtyy miettimään, mitä niillä on haluttu ilmaista ja mihin niitä nykykielessä tarvitaan.

Johdosten luovaa käyttöä

llinen-johdinta on käytetty uusien sanojen muodostuksessa koko kirjasuomen historian ajan, siis 1500-luvulta lähtien. Johdokset ovat alun perin ilmaisseet konkreettisesti paikkaa, aikaa, omistajaa tai mittaa, kuten yhä voi tunnistaa sanoista merellinen, keväällinen, kannellinen ja kourallinen. Monet sanat ovat kuitenkin abstraktistuneet, ja lisäksi on syntynyt suuri joukko uusia abstraktinomineja (kirjallinen, kunnallinen, teollinen). llinen-adjektiivien käyttö on nykyään hyvin luovaa, ja sekä suullisessa että kirjallisessa mediassa kuulee ja näkee jatkuvasti uusia ”ensiesiintymiä”, joita ei ole sanakirjoissa. Niiden kantana on usein myös yhdyssanoja; yhdysadjektiivit ovat muutenkin tyypillisiä nykyiselle kirjakielelle ja julkiselle kielelle. – Seuraavat esimerkit, kuten kaikki tämän artikkelin sitaatit ja lyhyetkin ilmaukset, ovat omia poimintojani viime vuosien (2001–2009)  kirjallisesta ja suullisesta kielenkäytöstä.

Järjestelyt varmistavat ettei kaistalle tule liikenteellistä sumppua. (Tiedotuslehti)

Luomulle on siis keksittävä markkinoinnillinen tarina [jotta se myisi]. (TV)

– – kansalaiset olisivat kaivanneet [terroristikriisissä] presidentillistä väliintuloa. (TV)

tämä maaorjuudellinen systeemi. (Radio)

– – tämä maakunta on asiakirjallisia mainintoja vanhempi. (Radio)

Jos on vähänkin aihetta epäillä, että säilöön otettu tarvitsisi terveydenhuollollista apua – –. (Sanomalehti)

Valitsin analysoitavakseni juuri nämä lehdet niiden lähtökohdallisen erilaisuuden ja osittaisen vastakkaisuuden takia. (Opinnäyte)

Siispä niiden [kiinalaisen ja länsimaisen hoitomuodon] ero on näkökulmallinen. (TV, käännöstekstitys)

Myös llinen-adjektiiveista muodostetut sti-adverbit ovat yleistyneet. sti-adverbien osuus on muutenkin kasvanut kirjakielessä ja julkisessa kielessä murteisiin ja puhuttuun kieleen verrattuna.

[Ei löytynyt] sellasta [asuntoa] mikä ois hinnallisesti sopinu meille. (Puhekieli)

Suomessa väestö on heimollisesti ja kulttuurisesti hyvin yhtenäistä, kun sitä vertaa muihin maihin. (Sanomalehti)

Hannikaisenkatu on viimein saatu liikenteellisesti kuntoon. (Tiedotuslehti)

Gradu alkaa olla päätäntöä vaille rakenteellisesti ja sisällöllisesti kasassa. (Sähköposti)

Jotkut kirjat voi olla myynnillisestikin tärkeitä. (Radio)

Aikataulullisesti työ on erittäin joustavaa. (Sähköposti, työpaikkailmoitus)

Koska Korpilahti on pinta-alallisesti hyvin laaja kunta – –. (Opinnäyte)

Millä tavalla nainen eroaa sun kulttuurissa ulkonäöllisesti [suomalaisesta naisesta]? (Radio)

llinen-adjektiiveista voidaan johtaa edelleen esimerkiksi ominaisuudennimiä ja verbejä. Vanhoja tuttuja sanoja ovat vaikkapa mahdollinen-adjektiivista muodostetut mahdollisuus ja mahdollistaa. Seuraavat tapaukset kuulostavat vielä melko vakiintumattomilta:

Nuoruuteen liittyy tarinallisuus, kuinka iloisten nuorten elämä ja lomamatka Lapin hangille katkesi ennenaikaisesti synkässä yössä. (Sanomalehti)

Juuri kysymyksellisyydessä on Laina-ajan [näytelmän] ydin. (Sanomalehti)

Myös muut harjoittelijat kiinnittivät huomiota kurinpidollisuuteen [virolaisessa koulussa]. (Opinnäyte)

Ensimmäiset elokuvallistetut hautajaiset [Suomessa]. (Radio)

Mainittujen esimerkkien johdoksilla ovat kantasanoina tarinallinen, kysymyksellinen, kurinpidollinen ja elokuvallinen. Näistä vain kurinpidollinen esiintyy suomen kielen sanakirjoissa.

Koska myös llinen-johdosten alkuperäiset konkreettiset perusmerkitykset ovat säilyneet sanastossamme (keväällinen, kannellinen), uudet, abstraktit johdokset eivät aina avaudu ensi kuulemalta. Varsinkin televisio- ja radio-ohjelmien ja kulttuuritapahtumien esittelyihin on tullut viime vuosina erilaisia produktioiden määritelmiä, joihin ei kirjallisuustieteen oppikirjoista löydä selityksiä: draama, filmi tai tarina voi olla komediallinen, moniosainen TV-sarja tarinallinen ja teatterissa esitettävä näytelmä vahvasti teatterillinen. Elokuvaa voidaan luonnehtia elokuvalliseksi rakkaustarinaksi, tai siitä arvioidaan sen tarinankerronnallisia perusasioita. Myös seuraavissa esimerkeissä on uudenlaisia johdoksia:

Tervetuloa avaruudellisen asian äärelle. (Radio, avaruusaiheinen tiedeohjelma)

Kun itse opin ymmärtämään sukupuolikulttuuria, johon olin avioliiton kautta joutunut, lakkasin ottamasta Samin aviomiehellisiä puutteita turhan henkilökohtaisesti – ainakin yritin. (Käännöskirjallisuus)

Onko nyt jo pelillisesti sellainen kunto että – –? (TV)

Ammunnallisesti mie olin tosi tyytyväinen [ampumahiihtäjä tuloksestaan]. (TV)

tauti jota pidetään ennusteellisesti erittäin hyvänä. (TV)

llinen-johdoksen helppo valinta eräänlaiseksi yleismääritteeksi johtaa joskus, varsinkin puhutussa kielessä, siihen, että koko sanottava ikään kuin rakennellaan sen ympärille ja muiden lauseenjäsenten suhteet saattavat mennä sijoiltaan. Viimeisessä esimerkissä ennusteellisesti-adverbi on tuottanut sairaudesta puhuttaessa huomaamatta kuvauksen ”hyvästä taudista”, vaikka tarkoitus on ollut puhua taudin ennusteesta. Kun haastateltava toteaa: En hahmota lapsiani kasvatuksellisena ongelmana (sanomalehti 2002), lukija jää miettimään, mitä hän on halunnut painottaa.

Tarpeellisia vai tarpeettomia johdoksia?

Miksi llinen-nomineista ja niiden johdoksista on tullut niin suosittuja? Tärkein syy on uusien, abstrakteja käsitteitä ilmaisevien sanojen tarve. llinen-johtimella on helppo muodostaa adjektiiveja ja näistä taas muita johdoksia, eikä kantasanan rakenne tai merkitys aiheuta esteitä johtamiselle. Varsinkin nopean tiedonvälityksen käännöskielessä llinen-johdos on helppo ratkaisu etsittäessä vastineita muiden kielten adjektiiveille tai adverbeille (vrt. esim. englannin medicinal ’lääkinnällinen’, regionally ’alueellisesti’). Vanhastaan tutut ja vakiintuneet johdokset antavat puolestaan semanttisia malleja uusille sanoille: kun on kerran kuninkaallinen seurue, voi olla myös presidentillinen seurue, ja ongelmallisuuden rinnalla voidaan puhua myös kysymyksellisyydestä.

llinen-adjektiivit ovat esimerkkiaineistossani usein attribuuttiasemassa. Tällöin ne saattavat syrjäyttää muita suomen kielen ilmauksia, kuten yhdyssanan määriteosia tai genetiiviattribuutteja. Jonkin tilaisuuden tai ohjelman hartaudellinen osuus on yksinkertaisemmin hartausosuus, liikenteellinen sumppu on liikennesumppu ja asiakirjallinen maininta on asiakirjamaininta. Jos adjektiiviattribuutteja on useampia, kuten kirjakielessä usein on, tiivistäminen ei kuitenkaan onnistu yhtä hyvin: opetukselliset ja pedagogiset näkökulmat on symmetrisyydessään luontevampi ilmaus kuin opetus- ja pedagogiset näkökulmat. Toisinaan llinen-määritteiden sijaan sopisi parhaiten genetiiviattribuutti. Presidentillinen väliintulo tarkoittaa presidentin väliintuloa, ja terveydenhuollollinen apu on terveydenhuollon apua. Samoin sellaisissa ilmauksissa kuin maailmankuvallinen muutos, (potilaan) verenkierrolliset ongelmat ja (Raamatun) lopunajalliset tapahtumat riittää genetiivimuoto: maailmankuvan muutos, verenkierron ongelmat (tai verenkierto-ongelmat) ja lopunajan tapahtumat.

llinen-nominien määrän jatkuvaan kasvuun on kiinnitetty huomiota jo vuosikymmeniä sitten. Lauri Hakulisen mukaan (1955) johdosten käyttö on eurooppalaistanut ”puisevan substantiivivaltaista” suomen kieltä, mutta syrjäyttänyt usein myös itämerensuomalaisille kielille tyypillisemmän ilmaisutavan. Esimerkiksi kirkkorukouksessa mainitut hengelliset ja ruumiilliset tarpeet ovat suomalaisemmin sanottuna hengen ja ruumiin tarpeita. Nykyiset sanakirjat antavatkin llinen-nomineista toisinaan juuri tämänsuuntaisia suosituksia: kurinpidolliset vaikeudet ovat mm. Kielitoimiston sanakirjan mukaan ”paremmin” kurinpitovaikeuksia.  

Vielä selvemmin aiempien ilmausten korvautuminen näkyy sti-loppuisten adverbien kasvavassa käytössä. Nämä adverbit näyttävät syrjäyttävän ablatiivimuotoisen määritteen tai jonkin muun sijamuodon: kun näytelmää luonnehditaan elementillisesti vaatimattomaksi, se on elementeiltään vaatimaton, ja sanomallisesti merkittävä teksti on merkittävä sanomaltaan. Ablatiivi sopii moniin muihinkin sti-adverbeihin, kuten hinnallisesti > hinnaltaan (sopiva), aikataulullisesti > aikataulultaan (joustava), pinta-alallisesti > pinta-alaltaan (laaja), (erota) ulkonäöllisesti > ulkonäöltään. Kun taas luennoija sanoo aluksi toteavansa johdannollisesti jotakin, hän tekee sen johdannoksi, ja kun potilasta hoidetaan lääkkeellisesti, hoito toteutetaan lääkkeellä tai lääkkeillä. Ampumahiihtäjä, joka on ammunnallisesti tyytyväinen suoritukseensa, on tyytyväinen ammuntaan tai ampumatulokseen tai -osuuteen. Toisinaan llisesti-loppuinen adverbi vastaa postpositiorakennetta: pelillisesti hyvä kunto tarkoittaa ’peliä varten, peliä ajatellen, pelin kannalta’ hyvää kuntoa. Tällöin johdos on lyhyempi ilmaisukeino, ja joskus sen avulla voi välttää kannalta, ajatellen, liittyen -tyyppisiä ilmauksia, joihin kielenhuollossa on kiinnitetty huomiota.

Luovatko johdokset uusia merkityksiä?

llinen-johdosten käytössä ja tulkinnassa risteilevät kiinnostavalla tavalla moneen suuntaan rönsyilevät merkitykset. Esimerkiksi iällinen voi tarkoittaa edelleen ’vanhaa, iäkästä’, mutta sillä on myös merkitys ’ikään liittyvä, iän mukainen’: Miten iällinen kehittyminen vaikuttaa oppilaiden näkemyksiin taiteesta? (Internet 2009, opinnäyte). Tämä merkitys on taas yleistyvän iällisesti-johdoksen pohjana: Ei niien tartte nyt olla iällisesti nuoria (radio 2009). Perusteellisen olemme tottuneet ymmärtämään ’perinpohjaiseksi’, mutta kun jonkun mielestä jostain asiasta on ihan perusteellista puhua (radio 2008), sanaa onkin käytetty konkreettisessa merkityksessä ’perusteltu, se jolla on peruste’, kuten sitä käytettiin 1800-luvulla ennen nykymerkitystä. Enimmäkseen esimerkeissä näkyy kuitenkin llinen-johdosten merkityksen yleistyminen ’johonkin liittyväksi’, ’jotakin koskevaksi’ tai ’jotakin käsitteleväksi’: näkökulmallinen ’näkökulmaan liittyvä, näkökulmaa koskeva (ero)’, avaruudellinen ’avaruutta käsittelevä (asia)’. Toiseksi johdoksilla korostetaan selvästi ominaisuuksia: tarinallinen ’tarinanomainen’, teatterillinen ’teatterinomainen, teatterille tyypillinen’. Näyttää siltä, että llinen-nomineja hyödynnetään viestinnässä juuri mahdollisimman abstraktiin ja neutraaliin ilmaisuun. Siksi puhutaan mieluummin potilaan lääkinnällisistä tiedoista kuin lääkintä- tai lääke- tai hoitotiedoista. Iällisesti-adverbi on sekin yleistävämpi ja yksinkertaisempi valinta kuin ablatiivi, joka vaatii nykypuhekielen karsastaman omistusliitteen: Mä oon iällisesti sitä lähempänä (puhekieli 2002), vrt. mä oon iältäni ~ mun iältä.

llinen-johdosten käyttöä yksinkertaisempien ilmausten sijaan saatetaan perustella eri merkityksellä. Adjektiivit antavat sanoille lisävivahteen, jota käyttäjä ei välttämättä ole tarkoittanut. Alkuaan epämääräisten tai hämärienkin ilmausten merkitykset alkavat tietyissä konteksteissa toistuessaan kiinteytyä ja tarkentua kuulijoiden ja lukijoiden mielissä. Tämä ei koske vain llinen-nomineja. Opiskelijoiden kanssa käymissäni keskusteluissa on usein tullut ilmi, että kielenkäyttäjät pystyvät  omien mielikuviensa pohjalta perustelemaan monia nykyilmauksia. Niinpä kansalaisten kaipaama presidentillinen väliintulo terroristikriisiin ei ehkä kohdistakaan toivetta tiettyyn presidenttiin, vaan presidentin auktoriteettiin, siis yleisemmin presidenttitason vallankäyttöön. Kun kuuman kiukaan ja Porilaisten marssin sanotaan polttelevan presidentillistä hipiää (teksti-TV 2004), on kyse omanarvontunnon metaforisesta kuvauksesta, johon adjektiivi tuo leikillistä tai ironista sävyä. Televisio-ohjelmien otsikko Alueelliset uutiset saattaa viitata kuulijan mielestä yleisemmin alueittaisiin, siis useiden eri alueiden yhtä aikaa lähetettäviin uutisiin, kun taas yhdyssana alueuutiset kohdistaa huomion vain yhden alueen uutisiin ja ikään kuin vaatii määritteen: Uudenmaan alueuutiset, Keski-Suomen alueuutiset jne.

llinen-johdosten kasvanut ja monipuolistunut käyttö ei ole irrallinen ilmiö, vaan se jatkaa vanhaa sananmuodostuksen perinnettä. Uusien ilmaisukeinojen tarve ei päättynyt kirjasuomen syntyyn, vaan se on kulttuurin muuttuessa loputon; llinen-nomineista onkin tullut useiden erikoisalojen vakiintunutta terminologiaa. Jo murteissa alkanut merkitysten abstraktistuminen on vain voimistunut kirjakielessä ja julkisessa kielessä, ja lisäksi johdoksilla on käännöskielen kautta ollut Agricolasta lähtien vankka kytkös muihin kieliin. Kielentutkijat ovat huomanneet llinen-adjektiivien vaikuttaneen jo varhain kirjasuomen lauserakenteisiin, ja tämä vaikutus näkyy myös nykyisessä puhutussa ja kirjoitetussa kielessä.

Lähteitä

Hakulinen, Lauri 1955: Suomen kielen käännöslainoista. Virittäjä 61. Kotikielen Seuran aikakauslehti.

Hakulinen, Lauri 1979: Suomen kielen rakenne ja kehitys. Neljäs, korjattu ja lisätty painos. Helsinki: Otava.