Kysymys: Pyytäisin näkemystänne kieleemme ”pesiytyneestä” ilmaisusta alkaa kirjoittamaan. Onko se liukumassa hyväksyttäväksi ilmaisuksi?
Sakari Närvänen
Vastaus: Muodon alkaa tekemään, alkaa kirjoittamaan hyväksyttävyys on Kielitoimiston neuvonnan vakiokysymyksiä. Kouluissa on vuosikymmeniä opetettu, että alkaa tekemään on virheellinen muoto; pitää sanoa alkaa tehdä tai ruveta tekemään. Kaikesta valistuksesta ja opetuksesta huolimatta alkaa tekemään on silti hyvin tavallinen. Kielitoimiston suosituksista kulkee maailmalla kaikenlaisia huhuja, ja joskus kuulee väitettävän, että alkaa tekemään olisi yleisyytensä vuoksi jo hyväksytty yleiskieleenkin. Tämä luulo on kuitenkin väärä. Suositus on edelleen ennallaan.
Syy alkaa tekemään -muodon jatkuvaan suosioon löytyy sen kansankielisestä taustasta. Alkaa tekemään kuuluu länsimurteisiin aina Peräpohjolaa myöten, alkaa tehdä puolestaan on itämurteiden muoto. Kun näiden muotojen historiaa tarkastellaan aina Agricolasta lähtien, paljastuu mielenkiintoisia asioita. Suomen kirjakielen isäksi mainittu Mikael Agricola ei nimittäin sen enempää ala tehdä kuin tekemäänkään, vaan hän rupeaa tekemään. Rupeaminen oli Agricolan ajan Turun seudun murteessa tavallisempaa kuin alkaminen. 1600- ja 1700-luvun kirjasuomessa jo alettiin tekemään, niin kuin Länsi- Suomessa oli tapana. Tuon ajan kirjakielihän perustui vahvasti länsimurteisiin, mm. satakuntalais-hämäläisiin ja pohjalaismurteisiin.
Ruveta-verbi olisi hyvä keino kiertää koko alkaa-verbin ongelma, mutta jostain syystä ruveta-sanaa kartellaan. Jotkut pitävät sitä arkisena ja vanhanaikaisena, ehkä rumanakin. Niinpä ne, jotka kotimurteensa perusteella muuten rupeaisivat tekemään vaihtavat verbiä ja alkavat tekemään.
1800-luvulla, varsinkin sen jälkipuoliskolla, alettiin kirjoitettuun kieleen vakiinnuttaa tietoisesti myös itämurteiden piirteitä. Käytiin niin sanottu murteiden taistelu, jonka tuloksena kirjakieleen saatiin paljon sanastoa ja rakennepiirteitä itämurteista, muun muassa muoto alkaa tehdä. 1800-luvun mittaan alkaa tekemään ja alkaa tehdä esiintyivät rinnan, mutta vähitellen alkaa tehdä vei voiton, ja siitä tuli kirjoitetussa kielessä yksinomainen.
Miksei siis muotoa voitaisi jo hyväksyä kirjoitettuunkin kieleen, kun kerran puoli Suomea alkaa tekemään? Periaatteessa siihen ei olisikaan mitään estettä. Alkaa tehdä ja alkaa tekemään ovat molemmat olemassa olevia suomen kielen muotoja, ja se että toista käytetään kirjakielessä ja toista ei, perustuu puhtaasti sopimukseen. Normi ei siis perustu kielen järjestelmään, vaan kahdesta kilpailevasta muodosta on vain tietoisesti ja vähän väkivalloinkin vakiinnutettu eräässä historian vaiheessa kirjakieleen toinen. Periaatteessa ei siten olisi mitenkään mahdotonta muuttaa tätä normia, jota hyvin monen suomalaisen kielitaju ei tunnu tukevan. Kielen järjestelmä ja ymmärrettävyys eivät kärsisi millään lailla, vaikka hyväksyisimme nämä rinnakkaiset muodot. Onhan monissa muissakin piirteissä valinnanvapautta.
Moni luultavasti vastustaa tätä ajatusta kiivaasti. Kouluissa on vuosikymmeniä paukutettu alkaa tekemään -muodon virheellisyyttä, eivätkä ne, jotka ovat opin omaksuneet, unohda sitä ikinä. Tästä normista ollaan harvinaisen tietoisia. Tuntuu, että se on jollain lailla irronnut yhteydestään ja alkanut symboloida monen sukupolven kieli-ihannetta, käsitystä oikeasta ja väärästä kielestä. Siksi juuri tämän normin rikkominen riipoo niin pahasti monen korvaa.
Vaikka siis teoriassa normin muutokselle ei olisikaan estettä, käytäntö on monisävyisempi. Kieli ei ole puhtaasti järkeen perustuva järjestelmä, mekaaninen kommunikointiväline. Se on ihmisen luomus, ja siksi sen maailmassa vaikuttavat paitsi järki myös tunteet. Kielenhuollossa on otettava huomioon järkisyyt, mutta myös ne erilaiset arvot, asenteet ja tunteet, joita liitämme kieleen. Kielenhuoltajan elämässä onkin varmaa vain se, että tehtiinpä millainen päätös tahansa, joku on aina tyytymätön.
Sari Maamies