Ajanilmaukset

Päiväys ja vuosiluku

Suomen kielessä on käytössä niin sanottu nouseva päiväys: ensin tulee päivä, sitten kuukausi ja lopuksi vuosi. Sekä päivää että kuukautta ilmaisevan numeron jälkeen merkitään piste, koska kyseessä ovat järjestysluvut. Päivän tai kuukauden jälkeen ei tule välilyöntiä.

22. päivä voidaan lukea joko kahdeskymmenestoinen tai kahdeskymmeneskahdes. Samoin esimerkin kuukausi on mahdollista lukea joko kahdetta tai toista. Kymmentä pienempiin numeroihin ei suositella etunollia (EI: ”01.02.2007”).

Laskeva päiväys (2007-02-22) on kansainvälisen standardin mukainen, mutta sitä ei suositella suomenkielisiin teksteihin.

Virallisissa yhteyksissä vuosiluku kannattaa merkitä kokonaan. Epävirallisissa yhteyksissä vuosiluvusta merkitään usein pelkästään kaksi viimeistä numeroa. Päiväyksestä voi jättää vuosiluvun kokonaankin pois, jos on itsestään selvää, että kysymys on kuluvasta vuodesta. Selvyyden vuoksi vuosiluku kannattaa merkitä nelinumeroisena aina, kun väärän tulkinnan mahdollisuus on olemassa. Ei siis ole väärin kirjoittaa 22.2.07. Usein kuitenkin koko nelinumeroisen vuosiluvun merkitseminen on selvin tapa merkitä vuosiluku.

Jos vuosisadat haluaa jättää vuosiluvusta pois, lukujen tilalle ei tule mitään merkkiä, ei siis esimerkiksi viivaa eikä heittomerkkiä (ei: -07 tai ’07):

Vuosikymmenet voi merkitä myös ilman vuosituhansia:

Päivämääriä ei yleensä taivuteta. Sijapäätettä ei tarvita etenkään vakiintuneissa päivämäärämerkinnöissä, jos taivutus on yhteyden perusteella selvä.

Seuraavat merkitsemistavat ovat kuitenkin mahdollisia.

Kellonajat

Kellonaikaa merkittäessä tunnit, minuutit ja sekunnit erotetaan toisistaan pisteellä. Jos kyse on tasatunneista, minuutteja on turha merkitä.

Ensimmäistä keskiyön jälkeistä tuntia merkitään yhdellä nollalla.

Kansainvälisen standardin mukaan kellonajan merkinnässä käytetään kaksoispistettä (klo 15:30), mutta tätä tapaa ei yleensä noudateta Suomessa. Yleensä kellonajat taipuvat kuten muutkin sanat.

Kaikissa kellonaikailmauksissa päätettä ei kuitenkaan tarvita.

Jos taivutettavassa ajanilmauksessa ovat mukana minuutit, numeron voi taivuttaa tai jättää taivuttamatta. Myös lukutapa vaikuttaa siihen, taivutetaanko kellonaika.

Tunnit, minuutit ja sekunnit erotetaan toisistaan pisteellä. Sadasosasekunnit erotetaan sekunneista pilkulla.

Esimerkiksi työaikalomakkeessa työpäivän pituus kannattaa merkitä niin, että tunnit ja minuutit mainitaan erikseen.

Joskus minuutit ilmoitetaan tunnin desimaaleina, mutta tapa on epähavainnollinen, eikä sitä suositella (ei: ”7,50 t”).

Rajakohdat

Rajakohtailmausten osana luvut merkitään yleensä kokonaisina:

Jos kyseessä kuitenkin ovat saman vuosisadan vuodet, voi kaksi ensimmäistä numeroa jättää pois:

Ääripääkuukausien välillä voi olla joko ajatusviiva tai yhdysmerkki:

Ajanjaksoja merkittäessä ääripäiden välille kannattaa mieluiten laittaa pitkä viiva eli ajatusviiva. Ei ole väliä, kuinka pitkä viiva on, kunhan se on selvästi pitempi kuin yhdysmerkki eli tavuviivan mittainen viiva. Ajatusviiva on kiinni numeroissa:

Kaikissa ajanjaksoilmauksissa pitäisi käyttää ajatusviivaa. Silloin kun ajatusviiva on vaarassa muuttua käsittämättömäksi, voi käyttää yhdysmerkkiä. Esimerkiksi sähköpostiviestissä ajatusviiva saattaa muuttua oudoksi merkkijonoksi, koska käytössä on erilaisia sähköpostijärjestelmiä. Yhdysmerkkiä käytettäessä viivan molemmin puolin merkitään välilyönti:

Merkinnässä näkyvät päivät kuuluvat mukaan ajanjaksoon.

On rajakohtailmauksia, joihin kuuluu sekä viikonpäivä että päivämäärä. Niissä ajatusviivan yhteyteen jätetään väli, koska ilmaus koostuu useammasta kuin yhdestä sanasta.

Ks. myös Ajatusviiva sivulta 30.

Kun ilmaistaan keskiyön jälkeistä aikaa, merkinnät 20–2 tai 20–02 ovat kumpikin mahdollisia.

Alkaen, lukien, lähtien, asti, saakka, mennessä, viimeistään

Ilmausten alkaen, lukien ja lähtien yhteydessä mainittu päivämäärä kuuluu mukaan ajanjaksoon.

Jotkin aikoihin liittyvät ilmaukset ovat hankalasti tulkittavia ja epätäsmällisiä. Esimerkiksi ilmauksesta 1.3. saakka (asti) ei voi tietää, kuuluuko näkyviin merkitty päivä ilmoitettuun ajanjaksoon mukaan. Yksiselitteisyyden vuoksi kannattaa sanoa esimerkiksi näin:

Myös sana mennessä on kaksitulkintainen.

Joidenkin mielessä tämä tarkoittaa, että hakemuksen on oltava perillä 27.3. Toiset taas ajattelevat, että riittää, kun hakemus on perillä 28.3. Tämän kaksitulkintaisuuden vuoksi suositellaan mieluummin yksitulkintaista sanaa viimeistään:

Hallintopäätöksissä mennessä tulkitaan nykyään niin, että mainittu päivämäärä kuuluu mukaan jaksoon, eli 28.3. mennessä on sama kuin viimeistään 28.3. Kuitenkin yksitulkintainen sana viimeistään on selvempi.

Mennessä-sana on yksitulkintainen silloin, kun siinä on mukana kellonaika:

Ajanilmauksiin liittyviä lyhenteitä

klo = kello
s = sekunti(a)
min = minuutti(a)
t = tunti(a)
pv = päivä(ä)
vrk = vuorokausi, vuorokautta
vk = viikko(a)
kk = kuukausi, kuukautta
v = vuosi, vuotta
ma = maanantai
ti = tiistai
ke = keskiviikko
to = torstai
pe = perjantai
la = lauantai
su = sunnuntai
vkl = viikonloppu
eaa. tai eKr. = ennen ajanlaskun alkua tai ennen Kristusta
jaa. tai jKr. = jälkeen ajanlaskun alun tai jälkeen Kristuksen