Tasapainoilua nimistönsuunnittelussa: myyviä mielikuvia vai ajattomia periaatteita?

Vantaalla sijaitseva Veromiehen kaupunginosa edustaa alun perin väljästi rakennettua teollisuusaluetta. Kun sitä alettiin suunnitella tiiviiksi asuinalueeksi, tarvittiin uusia kaavanimiä eli katujen, puistojen, väylien ym. nimiä. Osallistuin tämän nimistön suunnitteluun alusta asti.

Yksi nimistönsuunnittelun keskeisistä tavoitteista on, että nimistö säilyttää paikallista kieltä ja kulttuuria sekä auttaa hahmottamaan ja jäsentämään ympäristöä. Lisäksi nimet voivat kuvastaa kerrostuneisuudellaan yhteisön ja yhteiskunnan muuttumista. Miten helposti nämä ja useat muut nimistönsuunnittelun tavoitteet ovat todellisuudessa saavutettavissa, ja kuinka hyvin kaupunkisuunnittelussa niihin pyritään pääsemään? Selvitin tätä pro gradu -tutkielmassani Veromiehen alueen esimerkin valossa.

Nimiesityksiä valmisteleva työ on järjestetty kunnissa vaihtelevasti. Esimerkiksi Vantaalla ei ole päätoimista nimistönsuunnittelijaa, kun taas Helsingissä ja Espoossa sellainen on. Lisäksi Helsingin kaupungin ja Espoon kaupungin verkkosivustoilla on omat nimistönsuunnitteluun keskittyvät sivut, joissa on tietoa kaupungin nimistönsuunnittelun tavoitteista. Tavoitteet noudattavat pitkälti Kotimaisten kielten keskuksen laatimia nimistönsuunnittelun ohjeita.

Vantaalla nimistönsuunnittelusta vastaa tällä hetkellä aluearkkitehti, joka valmistelee kaavasuunnittelijoiden esityspyynnöt. Nimiesitys viedään valmistelun jälkeen kaupunkisuunnittelu­lautakunnan nimistöryhmän hyväksyttäväksi. Sen jälkeen nimi päätyy asemakaavaan kaupunginhallituksen päätöksellä, jos kyseessä on vähäinen asemakaavamuutos. Isot muutokset käsitellään kaupunginvaltuustossa asemakaavan hyväksymisen yhteydessä.

Veromiehen uusien nimien suunnittelu oli sen verran iso projekti, että nimistöasioista vastaavan avuksi perustettiin työryhmä, johon minut palkattiin tekemään varsinainen nimistönsuunnittelijan työ. Ryhmään kuului lisäkseni viisi aluearkkitehtia. Muiden tehtävänä oli ryhmän sisällä kommentoida nimiehdotuksiani ja informoida alueen tulevasta infrastruktuurista.

Kaksikielisen alueen nimistö

Veromies on kaksikielistä aluetta. Nimistönsuunnittelun periaatteiden mukaan kaksikielisillä alueilla ei yleensä käännetä vanhoja, vakiintuneita nimiä. Esimerkiksi monissa alueen vanhoissa nimissä esiintynyttä nimenosaa Högfors ei siis tulisi kääntää Korkeakoskeksi, koska Högfors on vakiintunut, alueella laajalti tunnettu luontonimi. Kuitenkin suunnittelutyöhön ryhtyessäni sain ohjeistuksen, että kaikkien nimien tulisi olla suomenkielisiä ja että minun pitäisi keskittyä vain suomenkielisiin nimiin siitäkin huolimatta, että viralliset nimet saavat Vantaalla ruotsinkieliset rinnakkaisnimet.

Nimistönsuunnittelun periaatteiden mukaan kaksikielisillä alueilla ei yleensä käännetä vanhoja, vakiintuneita nimiä.

Vantaalla kulttuuri- ja luontonimiä on kaavanimien muodostamisen yhteydessä suomennettu aiemmin. Esimerkiksi Helsingin pitäjän kirkonkylän kantatalon nimestä Björns on saatu käännösmukaelma Ohtolankatu–Björnsgatan. Sain lopulta nimistötyöryhmän vakuutetuksi siitä, että vakiintuneita ruotsinkielisiä nimiä ei tulisi kääntää. Samalla jo suunnittelupöydällä ollut Korkeakoskikin muuttui takaisin Högforsiksi.

Ruotsinkielisen kaavanimen huomiotta jättäminen suunnittelun alkuvaiheessa ei myöskään tuntunut järkevältä, sillä siitä olisi seurannut turhaa työtä. Esimerkiksi on mahdollista, että jokin ruotsinkielinen sana kirjoitetaan vain yhdellä tavalla ruotsiksi, mutta sillä voi olla monta suomenkielistä rinnakkaismuotoa. Näin ollen suomenkielistä nimeä ei voidakaan antaa, jos ilmenee, että sen ruotsinkielinen rinnakkaisnimi on jo käytössä toisaalla jonkin toisen suomenkielisen nimen yhteydessä.

Suunnittelutyö mielikuvien paineessa

Esitellessäni alustavia nimiehdotuksia kaupunkisuunnittelu­lautakunnan nimistöryhmälle esiin nousi arvottavia sivumerkityksiä. Nimistöryhmän mielestä esimerkiksi Työsiirtolantietä oli turha ehdottaa nimeksi, koska siitä tulisi vankila mieleen. Työsiirtolantiellä asuminen rinnastettiin mielikuvissa vankilassa asumiseen, mutta miksei Työsiirtola voisi toimia vaikkapa puistonnimessä? On muistettava, etteivät kaikki kaavanimet ole osoitenimiä.

Nimistöryhmässä oltiin myös sitä mieltä, että harva haluaisi asua Kerosiinitiellä, koska nimestä tulee ensimmäisenä mieleen paha haju. Nimet Työsiirtolan(tie) ja Kerosiini(tie) eivät kuitenkaan ole nimistönsuunnittelijan ohjeiden vastaisia, joten ehdotukset saivat jäädä mahdollisten nimien nimipankkiin, vaikka negatiivisia mielleyhtymiä aiheuttavia nimiä onkin syytä välttää.

Nimistönsuunnittelija joutuu tekemään kompromisseja markkinavoimien paineen alla. Pienemmissä suunnitelmissa tavoitteisiin päästään luultavasti helpommin, varsinkin silloin, kun ei ole kyse asuinalueen osoitenimistä. On nimittäin tosiasia, että osoitenimi on epäonnistunut, jos se selvästi vaikuttaa asunnon ostajien ostopäätöksiin. Tosin mielteitä ei voi aina arvata ennalta ja ne voivat myös muuttua.

Paikalliseen kieleen aikoinaan kuuluneita sanoja ei uusissa nimiehdotuksissa korvattu toisilla. Osa suunnittelijoista kuitenkin toivoi, ettei esimerkiksi alueella perinteistä oja-sanaa käytettäisi uusissa nimissä. Jotkut kokivat ojan herättävän negatiivisia mielikuvia, ja parempana pidettiin puro-sanaa. Sana puro painottuu kuitenkin levikiltään selvästi vain itämurteisiin, eikä sitä ole käytetty alueen murteessa. Koska nimistönsuunnittelun yhtenä keskeisenä tavoitteena on säilyttää paikallista kieltä, ei puro-nimiä suunnitelmaan päätynyt.

Nimien ääntämisen helppouden tavoittelussa otin huomioon vain suomen- ja ruotsinkieliset nimenkäyttäjät. Toimin näin siitäkin huolimatta, että lukuisissa nimistötyöryhmän kokouksissa suunnittelijat lähestyivät nimiehdotuksia pohdinnalla ”kuinka ulkomaalainen turisti osaa sanoa tämän?”. Nimiehdotuksia laatiessani tulin kuitenkin siihen tulokseen, että ulkomaalaisille suomenkielisen nimen ”eksoottisuus” on tärkeämpää kuin sen helppo ääntäminen. Eihän suomalainenkaan etsi ensisijaisesti suomen kieltä matkaillessaan ulkomailla. Samoin ulkomaalainen on luultavasti tyytyväinen kohdatessaan Veromiehessä eksoottisen kuuloisia paikannimiä, kuten Äyritie. Nimistönsuunnittelijan ei ole syytä vältellä kielen erityispiirteitä, jollaisena vaikkapa skandinaaviset ääkköset voidaan nähdä.

Nimistö on paikan muisti

Kun kulkuväylille ja muille kaavoitettaville kohteille suunnitellaan nimiä, tulee kartoittaa olemassa oleva ja käytöstä jäänyt paikannimistö. Isoilla kaavoitettavilla alueilla, kuten Veromiehessä, ovat jonkin teeman (kuten elinkeinon tai kasviston) mukaan muodostetut aihepiiri- eli ryhmänimetkin silti välttämättömiä.

Opastavuuden kannalta on tärkeää, että vanhasta nimestä johdettu kaavanimi on siellä, missä vanhan nimen kohde on. Esimerkiksi Olofsinkuja on lähellä Olofs-nimisen kantatalon paikkaa Helsingin pitäjän kirkonkylässä. Ryhmänimien sijoittelussa nimistönsuunnittelijalla on sen sijaan yleisesti ottaen enemmän vapauksia.

Perinnäiset paikannimet eivät sijoitu tasaisesti Veromieheen, vaan alueen eteläosien entisillä viljelysmailla on paikoittain runsaasti nimiä verrattuna pohjoisen metsäisiin takamaihin. Näin ollen myös uudet perinnäisistä paikannimistä johdetut nimet painottunevat alueen eteläisempiin osiin. Lisäksi on tavoiteltavaa sijoittaa paikkaa kuvaava nimi lähelle sitä paikkaa, johon nimi viittaa. Siten huomattava joukko uusista nimistä saa suurpiirteisen sijaintinsa luonnostaan.

Maaseutumaisemassa on enemmän kulttuurinimiä, joihin kuuluvat asutusnimet, viljelysnimet ja artefaktinnimet, kuin luontonimiä. Lisäksi nimien määrään vaikuttaa maasto: vedettömillä mailla on tarvittu vähemmän nimiä kuin vesistöisillä seuduilla.

Käyttökelpoisten perinnäisten paikannimien vähyys tuo myös lisähaastetta suunnittelualueiden nimeämiseen. Monivivahteista historiaa ja vanhoja nimiä pursuavilla alueilla valinnanvaraa on enemmän ja ihanteelliset nimet löytyvät suuremmalla todennäköisyydellä. Nimistöllä on tietoa välittävä funktio; se on paikan muisti. Eri alueilla voi kuitenkin olla merkittävästi eri määrä muistettavaa.

Yhteistyötä ja tasapainoilua eri intressien välillä

Vantaan kaupunkisuunnittelijoiden toiveissa oli aluksi koko Veromiehen alueelle levittyvä uusi aihepiiri, joka jakautuisi pienempiin osiin. Minua pyydettiin keksimään ”uusi, imagoa kohottava tulevaisuuden nimistö”. Nimimaisemaan toivottiin ”futurismia, kansainvälisyyttä ja liikennevirtoja”. Kuitenkin alueelle tulevan koulun nimeksi oli tuntemattomasta syystä jo varhaisessa vaiheessa päätetty antaa Atomi ja koulun ympärille toivottiin ”atomiin liittyvää nimistöä”.

Atomi-nimestä oli päätetty liian varhain, sillä nimistönsuunnittelun tulisi kulkea kokonaissuunnitelmista yksityiskohtiin eikä toisinpäin. Kokonaan uusi aihepiiri vanhan aihepiirin seassa vaikeuttaisi ympäristön jäsennystä. Alueen uutta nimistöä koskevan kyselyn perusteella sain myös suunnittelijat vakuutetuiksi, ettei kokonaan uusi aihepiiri ollut asukkaiden toivoma tai edes toimiva ratkaisu. Koska suurin osa vanhoista kadunnimistä säilyy alueella, tulee moni uusista nimettävistä kaduista vanhojen sekaan. Nimistönsuunnittelijan yksi haastava rooli onkin olla asukkaiden ja visionäärien välissä järjen äänenä.

Nimimaisemaan toivottiin ”futurismia, kansainvälisyyttä ja liikennevirtoja”.

Osa nimistä oli vallan helppo ”myydä” suunnittelijoille ja markkinoinnin edustajille, toiset taas kohtasivat vastustusta. Esimerkiksi talonnimeä Annefred toivottiin välillä jopa ison suunnittelualueen nimeksi. Sen sijaan oli vaikea vakuuttaa, että joidenkin mielestä takapajuisen tai ankean kuuloisen nimenosan sisältävät vanhat nimet, kuten Karpalosuo, ovat hyviä nimiä. Veromies on soista aluetta, joten monet vanhat nimet sisältävät sanan suo.

Nimistönsuunnittelija joutuu myös punnitsemaan, missä määrin modernimpia käsitteitä kannattaa ottaa mukaan nimistöön erityisesti alueilla, jotka ovat aiemmin olleet asumattomia ja joista ei juuri löydy perinteistä nimistöä. Tähän vaikuttavat alueelle toivottu imago ja alueelle sopivat aihepiirit. Esimerkiksi Veromiehen uusissa nimiehdotuksissa on aerodynamiikan käsitteitä ja lentokoneen osia. On kuitenkin yleinen etu, että uusissa nimissä hyödynnetään ensisijaisesti vanhoja uniikkeja paikannimiä, jotta sopivia nimiä riittää enemmän paikkoihin, joissa niitä tarvitaan.

Nimistönsuunnittelussa ja sen periaatteiden soveltamisessa ei ole yhtä ainoaa totuutta: nimenantajien ja -käyttäjien mielipiteet voivat poiketa toisistaan suurestikin, ja ne voivat vaikuttaa lopputulokseen. Tavoitteiden toteutumiseen vaikuttaa myös senhetkinen nimeämismuoti. Tulisiko nimistönsuunnittelun tavoitteiden muuttua, jos muoti onkin tullut jäädäkseen? On kuitenkin tärkeää, että aluearkkitehtien ja nimistönsuunnittelijan välillä vallitsee luottamus ja että kunnan nimistönsuunnittelun periaatteet ovat tiedossa.

Juridisessa mielessä nimistönsuunnittelussa ei tarvitsisi pyrkiä lopputulokseen nimistönsuunnittelijan ohjenuoraa pitkin. Yhtä hyvin Veromiehen suunnittelussa olisi voitu tehdä tietoinen valinta irrotella aihepiirinimillä ja alistua imagomarkkinointiin. On kuitenkin hyvä, ettei näin toimittu, sillä kaavanimien tulee olla paikantavia. Löyhästi paikkaan sopivat nimet eivät palvele nimenkäyttäjää parhaalla mahdollisella tavalla.
 

Kirjoitus perustuu Mikko Sandströmin pro gradu -tutkielmaan Nimistönsuunnittelun tavoitteet ja toteutuminen: Tapaustutkimus Vantaan Veromiehen nimistöstä. http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201903261522(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun).
 

Lue lisää

Kaavanimien suunnittelun periaatteet: https://www.kotus.fi/ohjeet/nimistonsuunnittelun_ohjeita/kaavanimien_suunnittelun_periaatteet(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)

Nimistönsuunnittelun ohjeita: https://www.kotus.fi/ohjeet/nimistonsuunnittelun_ohjeita(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)