Suomen matkailutiet

Matkailuteitä on kymmeniä, ja ne pohjautuvat usein vuosisatoja vanhoihin tärkeisiin kulkureitteihin, joita on sittemmin levennetty ja vahvistettu nykykäyttöä kestäviksi. Keskeisimpiä pääteitä nämä vanhat tiet eivät enää välttämättä ole.

Matkailuteiden nimien osia kirjoitetaan milloin erikseen, milloin yhteen. Myös isojen ja pienten alkukirjainten käytössä on horjuntaa. Tien- ja kadunnimien oikeinkirjoituksesta on olemassa vakiintuneet suositukset, ja niitä on parasta noudattaa myös Suomen matkailuteiden nimien kirjoitusasuissa.

Pääperiaate on, että kadun- tai tiennimet kirjoitetaan yhteen, ellei ole mitään syytä kirjoittaa nimenosia erikseen  (ks. myös Katu vai tie? s.18). Tällainen syy olisi esimerkiksi nimessä esiintyvä henkilön etu- ja sukunimen muodostama sanaliitto, kuten nimessä Erik Bassen tie. Nimi kirjoitetaan erikseen myös silloin, jos nimen paikan lajia ilmaiseva perusosa eli jälkiosa on yhdyssana, esimerkiksi Sörnäisten rantatie. Nimen alussa on aina iso alkukirjain. Yleisten kirjoitusohjeiden mukaan tiennimen jälkimmäisessä osassa on pieni alkukirjain, paitsi jos jälkimmäinen nimenosa on sekin erisnimi. Historiallisissa tiennimissä voi kuitenkin olla vanhastaan isoja alkukirjaimia myös jälkimmäisissä nimenosissa.

Seuraavassa luettelossa on esitetty oikeinkirjoitussuosituksia keskeisten matkailuteiden nimistä.

1. Revontultentie. Torniosta Kilpisjärvelle ja sieltä Tromssaan ulottuvan matkailutien nimi liittyy reitin varrella oleviin Suomen, Ruotsin ja Norjan tunturimaisemiin, luontoon ja luonnonilmiöön: tie kulkee revontulten alla. Matkailutie kulkee osin samaa reittiä kuin valtatie 21 Torniosta Kilpisjärvelle. Revontultentie kirjoitetaan yhdyssanaksi kuten Taikayöntie.
2. Tervantie. Vesireitti Oulusta Kajaaniin toimi aikanaan mm. tervankuljetusreittinä. Se on myös osa vanhaa historiallista kulkuväylää Laatokan rannalle. Matkailutie myötäilee vesireittiä, ja sen nimi Tervantie kirjoitetaan yhdyssanaksi kuten Kuninkaantiekin.
3. Sininentie. Sininentie on vesireittejä seuraileva ja keskistä Suomea halkova matkailutie, joka on osa kansainvälistä vanhaa väylää Norjasta Karjalaan ja Äänisen rannalle. Sininentie kirjoitetaan yhteen, kuten muutkin adjektiivialkuiset tiennimet, esimerkiksi Kaunispolku ja Ylinentie.
4. Pohjanlahden rantatie. Uusin tulokas virallisten matkailuteiden joukossa on Varsinais-Suomesta Lappiin ulottuva, länsirannikkoa ja Pohjanlahden rantaa myötäilevä Pohjanlahden rantatie. Käytössä on myös lyhyempi rinnakkaisnimi Rantatie. Matkalaiset ovat kulkeneet jo vanhastaan länsirannikkoa pitkin Turusta Ulvilan kautta Mustasaaren Korsholman linnaan – pohjoisemmaksikin – ja nimittäneet tietä mm. Ruotsintieksi, Suureksi Postitieksi (historiallinen kirjoitusasu), Pitkänrannanpoluksi ja Läntiseksi Rantatieksi (historiallinen kirjoitusasu). Matkailutie pohjautuukin vanhan matkareitin polkuihin; maanteitä on toki linjattu aikojen kuluessa uudestaan. Koska tiennimen jälkimmäinen osa on yhdyssana, kirjoitetaan tiennimi sanaliitoksi: Pohjanlahden rantatie. Nimistönhuolto on suosittanut matkailutielle vaihtoehtoisesti myös nimeä Pohjanlahden rannikkotie, sillä rannikkotie korostaisi paremmin tien kulkua lähes koko länsirannikon pituudelta.
5. Taikayöntie. Urjalasta Punkalaitumen kautta Huittisiin vievä tie on vanha kulkureitti ja osa historiallisesti arvokasta kulttuurimaisemaa. Urjalan kautta on kulkenut vanhastaan useampikin reitti. Pitäjä on ollut eräänlainen talvi- ja kesäteiden solmukohta. Matkailutien nimen Taikayöntie aihe kerrotaan saadun Martti Innasen laulusta Urjalan taikayö (vuodelta 1967).
6. Saariston rengastie. Saariston rengastie -nimessä jälkimmäinen osa rengastie kertoo matkailutien luonteesta. Reitti on muodoltaan rengasmainen, ja se koostuu Lounais-Suomen saariston losseilla ja muilla aluksilla matkattavista vesireiteistä ja tieosuuksista, joita yhdistävät useat sillat. Ilmaus kirjoitetaan sanaliitoksi, koska jälkimmäinen nimenosa rengastie on yhdyssana.
7. Hämeen Härkätie. Hämeen Härkätie on historiallinen yhdystie Hämeenlinnasta Turkuun.  Tiestä on käytetty myös lyhyempää nimeä Härkätie. Sitä pitkin kulki jo keskiajalla niin köyhälistö kuin linnan väkikin. Nimi Härkätie  muistuttaa entisajan tieliikenteestä. Härkä oli aikanaan suosittu vetojuhta, ja hämäläisten tiedetään ajelleen tietä pitkin Turkuun markkinoille härkävankkureilla.  Sana härkätie ei nykykäyttäjän näkökulmasta ole samanlainen tietä luokitteleva perusosa kuin rantatie, rengastie tai puistotie, ja siksi  myös jälkimmäisessä nimenosassa on iso alkukirjain: Hämeen Härkätie.
8. Kuninkaantie. Kuninkaantie on osa vanhaa reittiä Norjan Bergenistä Pietariin saakka. Suomen osuutta Turusta Viipuriin on kutsuttu vanhastaan myös Suureksi Rantatieksi (historiallinen kirjoitusasu), Eteläiseksi Rantatieksi (historiallinen kirjoitusasu), Vanhaksi Venäjäntieksi, Valtakunnantieksi, Turun‒Viipurin postitieksi ja Aliseksi Viipurintieksi. Kuninkaantie  on kyseisen tien nimistä nuorin.Sotilaallisesti ja hallinnollisesti merkittävien matkareittien kunnossapidosta vastasi aikanaan kuningas, vaikka käytännössä työn hoitivatkin talonpojat.  Kuninkaantie on nykyäänkin osa tieverkostoamme.
9. Via Karelia. Pitkä matkailutie muodostuu vanhimmasta matkailutiestä, Kalevalan maisemissa kulkevasta Runon ja rajan tiestä, sekä Karjalan kirkkotiestä. Se etenee Etelä- ja Pohjois-Karjalan itärajaa pitkin Suomenlahdelta Lappiin saakka. Via Karelia -nimen merkitys on ’Karjalan kautta’ (latinaksi via on myös ’tie, väylä tai matka’), ja Karelia on Karjalan englanninkielinen kirjoitusasu.
10. Vihreän kullan kulttuuritie. Reitti kulkee Saimaan rantaa myötäillen Mäntyharjusta Punkaharjulle esitellen mm. kauniita eteläsavolaisia metsämaisemia eli vihreää kultaa ja alueen kulttuurihistoriaa. Koska tiennimen jälkimmäinen osa on yhdyssana, kirjoitetaan nimi sanaliitoksi: Vihreän kullan kulttuuritie.