Selkokeskus teki keväällä 2015 yhteistyössä Suomen Kuntaliiton kanssa kyselyn kunnille selkokielen tarpeesta. Kyselyllä kartoitettiin, millaista materiaalia kunnat ovat tuottaneet selkokielellä ja millaiselle materiaalille on tarvetta. Kysely oli osa virkakielikampanjaa.
Kysely lähetettiin kaikkiin Suomen yli 300 kuntaan. Vastauksia saatiin noin 100, eli lähes kolmasosa kunnista vastasi. Vastaajat edustivat alueellisesti hyvin koko Suomen kuntakenttää. Vastauksia saatiin kaikenkokoisista kunnista Etelä-Suomen suurista kaupungeista Itä- ja Pohjois-Suomen pieniin kuntiin. Ahvenanmaan kunnista vastauksia ei tullut, joten niitä ei ole mukana tuloksissa.
Kunnat tarvitsevat rohkaisua
Enemmistö eli 2/3 kunnista katsoi, että kunnassa on tarvetta selkokieliselle materiaalille. Kuitenkin vain noin 10 % kunnista oli tuottanut jotain selkokielistä materiaalia. Selkokielen tarve siis tunnustetaan, mutta selkokielen mukaan ottaminen kunnan tiedotuskäytäntöihin vaikuttaa olevan ilmeisen vaikeaa.
Kysely paljasti myös, että kunnissa ei tiedetä selkokielen tarvitsijoiden määrää. Sitä ei ollut selvitetty yhdessäkään kunnassa. Yleisin vastaus oli, että selkokieltä tarvitsevien määrää on vaikea arvioida. Kunnissa olisikin syytä kartoittaa, kuinka paljon selkokieltä tarvitsevia ihmisiä kunnassa asuu ja millaisia toimenpiteitä heille tiedottaminen vaatii kunnalta.
Selkokieli tai laajemmin saavutettavuus ei myöskään ole ”kenenkään tehtävä”. Vain hyvin harva kunta oli nimennyt vastuuhenkilön selkokieleen ja saavutettavuuteen liittyvissä asioissa.
Selkokieltä edistävälle Selkokeskukselle kyselyn tulokset merkitsevät haastetta: kuntia on tarpeen rohkaista ja kannustaa entistä enemmän selkokielisen materiaalien tuottamiseen. Tarvitaan tiedotusta ja koulutusta sekä yhteistyötä kuntien kanssa. Haastetta lisää, että noin kolmannes vastaajista katsoi, ettei selkokieliselle materiaalille ole tarvetta omassa kunnassa.
Tarve ymmärretään paremmin valtionhallinnossa
Kuntien vastauksia voidaan verrata kyselyyn, jonka Selkokeskus teki aiemmin keväällä valtionhallinnon toimijoille. Kysely lähetettiin noin 250 osoitteeseen. Mukana kyselyssä olivat lähinnä valtionhallinnon eri tahot, kuten valtioneuvosto, ministeriöt, valtion virastot ja laitokset sekä joitakin valtiojohtoisia yrityksiä. Lisäksi kysely lähetettiin aluehallintoon sekä sairaanhoitopiireihin.
Noin kolmannes vastanneista tahoista oli tuottanut selkokielistä materiaalia painettuna tai verkkoon. Materiaalit olivat lähinnä yleistietoa hallinnonalan tai kyseisen julkishallinnon yksikön toiminnasta ja palveluista.
Lähes kaikki vastaajat olivat sitä mieltä, että selkomateriaalia tarvitaan jatkossa. Tätä mieltä olivat myös ne tahot, jotka eivät olleet tuottaneet vielä selkomateriaalia. Vain muutama vastaaja oli sitä mieltä, että omalla hallinnonalalla ei tarvita selkomateriaalia. Selkokielen tarve siis ymmärretään paremmin valtionhallinnossa kuin kunnissa.
Selkokielen tarve kasvaa
Selkokeskuksen arvion mukaan selkokieltä tarvitsee noin 500 000 eli puoli miljoonaa ihmistä. Suurimpia selkokielen kohderyhmiä ovat ikäihmiset, eri vammaisryhmiin kuuluvat sekä maahanmuuttajat, joille suomi on täysin uusi kieli.
Arviossa eivät ole mukana viime aikoina maahan tulleet turvapaikanhakijat. Voidaankin olettaa, että selkokielen tarvitsijoiden määrä kasvaa huomattavasti lähivuosina, jos turvapaikanhakijoiden ja siirtolaisten määrä kasvaa nykyistä vauhtia. Myös ikääntyneiden määrän kasvaminen lisää selkokielen tarvetta.
Maahanmuuttajien kotoutumiseen liittyvät toimet ovat pitkälti kuntien harteilla. Voisi olettaa, että selkokielen asema kotoutumisen eri vaiheissa vahvistuu, jos kunnissa ymmärretään selkokielen tuomat hyödyt. On monia esimerkkejä siitä, että selkeä, oikea-aikainen ja oikein kohdistettu eli sanalla sanoen onnistunut viestintä tuo taloudellista hyötyä.
Uusia aihepiirejä
Kyselyn perusteella kunnat olivat esitelleet selkomateriaaleissa mm. vammaispalveluita, palvelusuunnitelmaa, nuorten palveluita, kunnan palveluita yleisesti sekä kirjaston käyttöä. Vastausten mukaan tietoa selkokielellä tarvitaan kuntien palveluista yleisesti sekä eritellymmin sosiaalipalveluista ja maahanmuuttajien palveluista.
Vastauksissa mainittuja aihepiirejä olivat:
- sosiaalipalvelut: vammaispalvelut, vanhuspalvelut, asumispalvelut
- terveydenhuollon palvelut, terveydenhoito
- toimeentulotukihakemukset ja päätökset
- maahanmuuttajien palvelut
- keskeiset kunnan palvelut
- kunnan palvelut nuorille
- kaavoitus
- kriisiviestintä
- päivähoitoon hakeminen.
Sosiaali- ja terveyspalveluista sekä maahanmuuttajien palveluista tiedottaminen olivat ennustettavia vastauksia, mutta kysely toi esiin aihepiirejä, joihin selkokieltä ei ole aiemmin yhdistetty. Niihin kuuluivat toimeentulotukihakemukset ja -päätökset. Selkokeskus on ollut mukana selkokielistämässä Kelan lomakkeita muutamassa kokeilussa. Lomakkeiden selkoistamista varten tarvittaisiin kuitenkin lisää kokemusta ja tietoa siitä, mitä lomakkeiden mukauttaminen selkokielelle oikeastaan tarkoittaa. Hakemukset ovat siirtymässä vähitellen verkkoon, mikä osaltaan lisää entistä selkeämpien hakemuslomakkeiden tarvetta.
Päätöstekstien selkeyttämisellä on mahdollista saavuttaa taloudellista hyötyä. Esimerkiksi epäselviä päätöksiä koskevien kyselyiden määrä vähenee.
Kaavoitus on aivan uusi aihepiiri. Selkokielellä voisi olla kaavoituksessa nykyistä isompi merkitys, koskeehan kaavoitus yhtä lailla kaikkia kaavoitettavalla alueella asuvia. On kuitenkin vaikea sanoa, vaikuttaisiko selkokieli millään tavalla esimerkiksi kaavoitusta koskeviin valituksiin.
Selkokieli kaipaa määrittelyä
Kuntakyselystä selvisi myös, että tiedotus on siirtymässä yhä enemmän verkkoon. Kunnissa tuotetusta selkomateriaalista noin kaksi kolmasosaa oli julkaistu verkossa ja loput painettuina julkaisuina.
Verkkoympäristö tuo oman lisänsä myös selkomateriaaleihin. Painetussa julkaisussa on tarkkailtava kielen lisäksi kuvitusta ja ulkoasua. Verkkoympäristössä mukaan tulee niiden lisäksi koko sivuston käytettävyys, johon voidaan vaikuttaa teknisillä ratkaisuilla. Verkkosivuilla voidaan käyttää myös videoita ja muita liikkuvaan kuvaan perustuvia elementtejä, joihin voidaan liittää etuliite selko-.
Selkokielen kannalta edessä on määrittelyjen tarkentaminen. Rajataanko selkokieli koskemaan kieleen, lähinnä tekstiin ja puheeseen liittyviä asioita, mikä sekin jo itsessään riittäisi? Vai otetaanko ja missä määrin selkokieleen mukaan julkaisun muuhun käytettävyyteen liittyviä asioita, jolloin voidaan puhua laajemmin selkoilmaisusta?