Mäki on yleissuomalainen sana. Suomen murteiden sana-arkiston tietojen perusteella ei voida tarkkaan määritellä, minkä korkuisia kohoumia mäet ovat. On myös kallioita, kukkuloita, tuntureita, vaaroja, vuoria ja monia muita, mutta niiden rinnalla tunnetaan kaikilla alueilla myös mäki − vähintäänkin maantienmäkien ja muiden rinnepaikkojen nimityksenä. ”Kupsahin mäjessä ja hupsahin ihan umpisukkeloho, että lunta meni silimät ja korvat täytehe”, kertoo kemijärveläinen mäenlaskustaan.

Lakeuksien Pohjanmaalla mäeksi riittää peltojen välissä oleva metsäsaareke tai soraperäinen maastonpaikka. Osassa Etelä-Pohjanmaata, esimerkiksi Vähässäkyrössä, mäki on soraa, jota käytetään muun muassa maantien paikkaamiseen: ”Pitää panna hevoosen aseehin (= valjaisiin) ja hakia kruuvasta (= hiekanottopaikasta) mäkiä oikeen monta kuarmaa.”

Lounaismurteiden pohjoisryhmässä mäki merkitsee rantatörmää. Rymättylässä veneilijä muistelee joutuneensa sellaiseen myrskyaallokkoon, että ”se men mäkke ylö̀s koko paatti”.

Mäkeä siivoamaan

Etenkin osassa lounais- ja hämäläismurteita ja Etelä-Pohjanmaan murteessa sekä lähialueilla mäki-sanalla on merkitys ’piha, pihamaa, tanhua, tanner, talon lähitienoo’. Niinpä esimerkiksi Koskenpäällä, joka on nykyään osa Jämsää, on keväisin ollut tapana, että ”het ku lumet suloa ni ruvetaa siivuumaa mäkiä”. Karkussa (nykyistä Sastamalaa) eräässä talossa on ollut ”mäjellä leivinuuniki, tosa kivenkaulasa”, kiven kupeessa.

Luumäkeläinen, joka on syntynyt viereisessä talossa ja asunut koko aikuisikänsä nykyisessä kodissaan selittää: ”Tässähä mie ole hyppint näil mäil.” Joskus talon (umpeen aidattua) pihaa ja muuta lähiympäristöä nimitetään eri sanoilla, kuten Liedon esimerkki osoittaa: ”Koera haukkus ensin kartanol, mut lopult tuli ulos mäelä haukkumaa.”

Meidän mäellä

Mistä tällainen merkityksen kehitys voisi johtua? Vanhastaan on ollut yleistä, että asumukset on rakennettu mäille, joiden kuiva maaperä on soveltunut paremmin rakentamiseen kuin viljelyyn. Alun perin kenties juuri tällaisissa paikoissa, joissa piha on mäellä, mäelle on syntynyt myös ’pihan’ merkitys.

Kotimaisten kielten keskuksen Nimiarkiston yleiskokoelmassa on Varsinais-Suomesta, Satakunnasta, Hämeestä ja Etelä-Pohjanmaalta tietoja mäestä pihaan tai vastaavaan paikkaan viittaavana paikanlajina. Näin mäki-sanan käyttöä kuvaillaan Ilmajoella: Tavallisesti asumuksenpaikka, vaikka maasto ei olisikaan mäkeä. Sanotaan ”meiräm mäjellä”, ’meidän tontilla, pihassa’.

Sanna Kaunisto selvittää pro gradu -työssään (2009: 28–29), että mäellä sijaitsevien kylien ja kulmakuntien mäki-loppuiset nimet ovat tarjonneet nimeämismallin myös niille asutusnimille, joiden tarkoite ei sijaitse mäellä. Hänen Tyrvään aineistossaan on esimerkkejä mäki-loppuisista asutusnimistä, joiden tarkoitteiden alaan ei sisälly maankohoumaa.

Sauhu meni mäelle

Sekä murteissa että yleiskielessä saattaa joku tulla ajetuksi pellolle. Jos huonosti käy, saattaa mennä taju kankaalle tai tulla ilmat pihalle. Samaan tapaan kuin ilmauksilla kankaalle, pellolle ja pihalle on mäelle-kiteymälläkin merkitys ’ulos’ tai suorastaan ’pois, tiehensä, hiiteen’.

Tämän merkityksen mainitsee myös Nykysuomen sanakirja (1951–61), jonka mukaan on mäki-sanaa käytetään ( kohouman ja kaltevan paikan merkityksen lisäksi) ”eräissä sanonnoissa yleisesti tantereesta”. Murreaineistossa on runsaasti esimerkkejä tällaisista sanonnoista.

”Se (piika) laski elikoita mäjelle ja se kiros niitä viälessään”, selostaa oriveteläinen. ”Menkkäst mukula mäel kiljuma!”, komennetaan Raumalla liian äänekkäitä lapsia.

Piipusta taivaan tuuliin leijaileva savukin menee Urjalassa mäelle: ”Meni kohta sinne tottoon (= tulisijan yllä olevaan kupuun) se sauhu ja siittä mäelle.” Kangasalla kerrotaan äidin käyttäneen rintamaitoa lääkkeenä lapsen silmätulehdukseen ”että se veti sen ruatan (= rähmän tms.) mäjelle”.

Vanhat kengät ja avioliitto mäkeen

Vanha esine tai ruoka joutaa heittää mäkeen silloin, kun se on mennyt käyttökelvottomaksi. On helppo uskoa, että entisaikaan tavara, josta on haluttu eroon, on todella paiskattu tai kuopattu pihan perukoille.

”Kyä ne lihat jo saa heittää mäkkeen, ne haisee jo”, todetaan Tammelassa. Jämsässä kehotetaan heittämään risat kengät menemään: ”Heit mäkee tuommoset rattoset!” Nurmolainen uhoaa saatuaan mielestään turhanpäiväisen lääkemääräyksen: ”Mä paiskaan ne lääkkeet tuanne mäkhe!”

Jos jokin menee mäkeen, se menee suunnittelemattomasti hukkaan. Kymissä, nykyisessä Kotkassa, sairaasta siasta sanotaan: ”Se olis menny mäkeh koko sika”, jollei sitä olisi ajoissa teurastettu ja täten saatu talteen ihmisravinnoksi. Kuortaneella puuesine tai -rakennelma menee mäkeen silloin, kun siitä tulee valmistusvirheen vuoksi vino tai epäsymmetrinen: Katto nyt poika notta se nurkka tuloo suara nottei se vaan mee mäkehe!

Mäkeen meneminen voi olla vieläkin abstraktimpaa epäonnistumista. Himankalainen mainitsee erään talon kahdesta pojasta: ”Molempain avioliitto meni mäkehe.”

Kirjallisuutta ja lähteitä:

Kaunisto, Sanna 2009: Tavalliset mäet ja kalliot, tyrvääläiset vuoret ja ahteet. Historiallisen Tyrvään alueen maankohoumannimien perusosien analyysi. Tampere: Tampereen yliopisto, Kieli- ja käännöstieteiden laitos.

Digitaalinen Nimiarkisto. https://nimiarkisto.fi/(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)

Suomen murteiden sanakirja verkossa. http://kaino.kotus.fi/sms/ (avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)