Hallintolain 9. pykälän hyvän kielenkäytön vaatimus velvoittaa viranomaiset käyttämään asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä. Virkakielen huoltaja Ulla Tiililä on avannut näiden adjektiivien merkitystä artikkelissaan Mitä on asiallinen, selkeä ja ymmärrettävä virkakieli? (Kielikello 3/2015). Tiililä muistuttaa, että vaikka adjektiivien merkitykset osin limittyvät, jokaisella on myös oma erillinen tehtävänsä laissa.

Hallintolain vaatimus koskee myös virkakieleen kuuluvien viranomaisten erisnimiä, kuten virastojen, palvelujen ja hankkeiden nimiä. Seuraavassa tarkastelen, mitä asiallisuus, ymmärrettävyys ja selkeys tarkoittavat nimien näkökulmasta.

Asiallinen nimi ottaa huomioon asiakkaat

Säädöksissäkin muistetaan toisinaan korostaa kielen ja erityisesti viestinnän selkeyttä, mutta hallintolaissa mainittu adjektiivi asiallinen unohtuu helposti. Tiililä mainitsee sen puuttuvan kuntalain viestintäpykälästä, ja sittemmin se on jäänyt pois myös uudesta maakuntalaista. Se, mitä asiallisuus tarkoittaa hallinnon kielessä, ei kuitenkaan ole itsestään selvää, sillä asiallisuudella on monia merkityksiä asiassa pysymisestä kunnioittavaan kielenkäyttöön. Sävyn merkitys nousee erityisesti esille hallintolain perusteluissa (HE 72/2002). Perustelujen mukaan hallinnon asiakkaaseen ei saa kohdistaa loukkaavia tai väheksyviä sanontoja tai epäasiallisia ilmaisuja. Epäasiallinen tai asiaton kieli ei voi olla hyvää virkakieltä, vaikka se olisi kuinka selkeää tai ymmärrettävää.

Asiallisuus edellyttää, että nimi on tarkoitteelleen sopiva, antaa riittävästi todenmukaista tietoa kohteestaan eikä loukkaa ketään. Nimen tulisi pysyä asiassa eikä rönsyillä epäolennaiseen. Harhaanjohtavia ovat esimerkiksi yleissanan kanssa identtiset nimien lyhenteet (Apotti, Luova), jos sanan merkitys ei liity millään tavalla viittauskohteen (potilastietojärjestelmä, Lupa- ja valvontavirasto) toimintaan. Nimessä Kestävien ja innovatiivisten julkisten hankintojen verkostomainen osaamiskeskus on puolestaan paljon lyhentämisen varaa, kun taas Väylävirasto kertoo tiiviisti olennaisen.

Asialliset viranomaisten nimet ovat sävyltään neutraalia yleiskieltä. Esimerkiksi arkisia tai ylä- tai alatyylisiä sanoja tulee välttää. Kun kyse on vakavasti otettavista hallinnollisista asioista − olivat ne sitten yhteiskunnallisia tai asiakkaan yksityiselämään liittyviä −, ei ole asiallista antaa myöskään räikeän humoristista tai sarkastista nimeä, vaikkapa sisäpiirivitsinä syntynyttä työnimeä.

Epäasiallinen tai asiaton kieli ei voi olla hyvää virkakieltä, vaikka se olisi kuinka selkeää tai ymmärrettävää.

Esimerkiksi Järvenpään uusi sosiaali- ja terveyskeskus käyttää näkyvästi arkisiin ilmaisuihin just, justiin ja justiinsa yhdistyvää lyhennettä JUST, mikä voi synnyttää omituisia mielikuvia. Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon Kieku-järjestelmän nimen alkuperä on puolestaan epäselvä. Arvelujen mukaan Kieku on saanut nimensä siitä, että Valtiokonttorissa oli jo käytössä Kaiku-palvelut. Kieku ja Kaiku on tunnettu suomalainen sarjakuva samannimisistä kukonpojista, mutta sillä ei ole mitään tekemistä valtionhallinnon kanssa.

Slangiin tai murteeseen kuuluvien sanojen ja ilmausten käyttöä kannattaa niin ikään punnita tarkkaan, sillä kaikki asiakkaat eivät välttämättä koe niitä omikseen. Tällöin epävirallisen kielimuodon käyttö voi etäännyttää ja aiheuttaa luottamuspulaa siinä missä neutraalista poikkeava sävykin. On otettava huomioon kielenkäytön tilanne, se konteksti, missä nimi esiintyy. Mitä keskeisemmästä julkisesta kohteesta on kyse, sitä tärkeämpää on käyttää yleiskieltä: murteellinen nimi voi ehkä sopia kunnan nuorisotilalle, mutta ei lautakunnalle tai valtion virastolle.

Asiallisuuden merkitys korostuu, kun kyse on arkaluonteisia tai hankalia asioita hoitavista viranomaisista. Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä päätti vuonna 2016, että Mikkelin keskussairaalaan viitataan jatkossa nimellä Mikkelin hyvinvointikeskus. Asiallisuuden kannalta on tärkeää, että sairaalasta päätettiin edelleen käyttää myös nimeä Mikkelin keskussairaala, sillä sairaaloiden keskeinen tehtävä on vaativaa hoitoa tarvitsevista potilaista huolehtiminen. Jos vakavasti sairaan on kerrottava läheisilleen, että hän joutuu raskaisiin hoitoihin hyvinvointikeskukseen, ollaan jo lähellä epäasiallisuutta.

Selkeyttä vakiintuneilla rakenteilla

Selkeä nimi hahmottuu helposti. Jotta suomenkielinen nimi olisi selkeä, sen tulisi noudattaa suomen kielen oikeinkirjoitus- ja kielioppisääntöjä. Vastaavasti ruotsinkielisen nimen tulisi noudattaa ruotsin kielen sääntöjä.

Sijaintia ilmaiseva määrite on suomen kielessä nimen alussa genetiivimuodossa, eikä sen käyttöä kannata vältellä. Jos siis tarkoituksena on ilmaista liikelaitoksen toimivan Helsingissä, luonteva suomenkielinen nimi on vaikkapa Helsingin palvelukeskus. Nimi Palvelukeskus Helsinki sen sijaan viittaisi siihen, että palvelukeskuksen nimi on Helsinki (vrt. esimerkiksi Ammattiopisto Lappia). Nimestä pitää pystyä hahmottamaan, missä suhteessa sen eri osat ovat toisiinsa, esimerkiksi mikä nimeen sisältyvistä sanoista määrittää toista.

Kaupallisissa nimissä selkeyttä pyritään usein rikkomaan tietoisesti, kun nimet halutaan kirjoittaa vakiintuneista oikeinkirjoitussäännöistä poiketen. Logoissa nimet saatetaan tavuttaa väärin, eikä tämä ole tavatonta viranomaistenkaan nimissä. Näillä tehokeinoilla haetaan huomiota, mutta asetetaan samalla lukijat epätasa-arvoiseen asemaan: kaikille oikeinkirjoitus- ja kielioppisäännöistä poikkeavan nimen hahmottaminen ei ole yhtä helppoa. Esimerkiksi kirjoitusasu KuntaTietoPalvelu vaikeuttaa nimen muistamista ja kirjoittamista.

Selkeyteen liittyy myös nimen helppokäyttöisyys. On tärkeää, että taivuttaminen sujuu ongelmitta eikä ääntäminenkään tuota vaikeuksia.

Ymmärrettävyys muodostuu tutuista, konkreettisista sanoista

Ymmärrettävyys liittyy nimen kieleen ja niihin sanoihin ja ilmauksiin, joita nimissä käytetään. Jotta nimi olisi ymmärrettävä, siinä on käytettävä tarpeeksi konkreettisia ja merkitykseltään yksiselitteisiä sanoja niiden yleiskielisessä merkityksessä. Erikoisalojen sanoja ei tule käyttää. Esimerkiksi nimestä elinvoimapalvelujen toimiala on vaikea päätellä, mitä toimialalla käytännössä tehdään, koska elinvoima on merkitykseltään kovin abstrakti. Jotta hallinnon nimistö olisi ymmärrettävää ja tukisi yhdenvertaisuutta, sanoja tulisi lisäksi käyttää yhdenmukaisesti eri puolilla Suomea, kun kyse on samanlaisista toiminnoista ja palveluista.

Osa hallinnon organisaatioista on tiiviisti yhteydessä myös ulkomaille ja tarvitsee siksi toimintaa kuvaavan englanninkielisen nimen. Vieraskielinen nimi ei kuitenkaan voi olla yksinomainen maassa, jossa kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi. Kaikki suomalaiset eivät osaa englantia. Äidinkieleltään suomenkieliselle ymmärrettävin nimi on suomenkielinen ja ruotsinkieliselle ruotsinkielinen.

Viranomaisen nimestä voi tarvittaessa muodostaa lyhenteen tiiviitä käyttöyhteyksiä kuten sähköpostiosoitteita tai verkkotunnusta varten. Hyvä lyhenne on yhdistettävissä viralliseen nimeen (esim. Väestörekisterikeskus > VRK). Ymmärrettävä virallinen nimi ei kuitenkaan sisällä lyhenteitä (esim. Ylä-Savon SOTE kuntayhtymä) tai ole pelkkä lyhenne (esim. Keva).

Lyhenteen merkitys pitää aina opetella erikseen, kun taas kohdettaan kuvaava nimi on selvä opettelematta. Epäselvyyksien ja väärinkäsitysten välttämiseksi käyttönimenä tulisikin ensisijaisesti suosia virallista nimeä lyhenteen sijaan. Joidenkin lyhenteiden ongelmana on lisäksi epäselvä viittauskohde. Tarkoittaako esimerkiksi sote sosiaali- ja terveyspalveluita, sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta vai jotakin muuta sosiaali- ja terveys -alkuista?

Jotta nimi olisi ymmärrettävä, siinä on käytettävä tarpeeksi konkreettisia ja merkitykseltään yksiselitteisiä sanoja niiden yleiskielisessä merkityksessä.

Ymmärrettävyyden kannalta ongelmallisia ovat yritysmaailmasta tutut nimet, jotka eivät ole selkeästi mitään kieltä, vaan pelkkiä kirjainyhdistelmiä. Ne saattavat olla myös vieraskielisten sanojen osista muodostettuja. Tällainen on esimerkiksi Liikenne- ja viestintäviraston käyttämä oheisnimi Traficom. Nimestä on mahdotonta päätellä, että kyseessä on yksityisen yrityksen sijaan julkinen virasto, eikä siitä voi helposti nähdä viraston toimialaakaan.

Hallintolaissa mainitut asiallisuus, selkeys ja ymmärrettävyys tukevat toisiaan, ja näitä ominaisuuksia edistävät monet hyvien nimien piirteet. Niin asiallisuutta, selkeyttä kuin ymmärrettävyyttäkin tukee muun muassa kohteeseen viittaavien perusosien käyttö: kirjaston nimen on hyvä sisältää kirjasto-sana, hankkeen nimeen kannattaa sisällyttää sana hanke tai projekti ja organisaationimeen hierarkkista suhdetta kuvaava sana kuten osasto, yksikkö tai jaosto. Esimerkiksi nimestä perustoimitusprosessi ei voi tietää, että kyseessä on organisaation osa, sillä prosessi tarkoittaa yleiskielessä tapahtumasarjaa, vaiheiden ketjua. Sen sijaan organisaation osa voi toki olla vastuussa tietystä työprosessista.

Brändäystä asiallisilla, selkeillä ja ymmärrettävillä nimillä

Suomi liittyi kansainväliseen Avoin hallinto -hankkeeseen vuonna 2013. Hankkeen toimintaohjelmissa on korostettu muun muassa selkeää kieltä, selkeitä hallinnon rakenteita ja ymmärrettävyyttä. Asialliset, selkeät ja ymmärrettävät nimet ovat tärkeässä roolissa näihinkin tavoitteisiin pyrittäessä. Kun nimet kuvastavat viranomaisten keskinäistä hierarkiaa ja suhteita, ne auttavat hallinnon rakenteiden hahmottamisessa.

Kaupalliset nimet antavat mallia myös viranomaisten nimien muodostamiseen, ja brändäys on 2000-luvun julkishallinnossa arkipäivää. On kuitenkin hyvä muistaa, että julkisia nimiä suunniteltaessa lain vaatimukset painavat aina vaakakupissa enemmän kuin markkinointia tukevat ominaisuudet. Sitä paitsi nämä eivät suinkaan aina ole ristiriidassa. Jälleen kerran on syytä muistuttaa, että pyrkimys brändin luomiseen ei edellytä lyhyttä nimeä, joka ei merkitse mitään. Pikemminkin päinvastoin: asiallinen, selkeä ja ymmärrettävä nimi todennäköisesti edistää luotettavan brändin syntymistä yhdessä viranomaisen onnistuneen toiminnan ja hyvän palvelun kanssa.

Lähteet

Ronkainen, Helena 2016: Mikä ihmeen Kieku? Valtiokonttorin Näköaloja-blogi 16.3.2016. http://blogi.valtiokonttori.fi/mika-ihmeen-kieku/(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun).
Tiililä, Ulla 2015: Mitä on asiallinen, selkeä ja ymmärrettävä virkakieli? – Kielikello 3/2015.