Viranomaisten ja julkisten toimijoiden käyttämät nimet herättävät keskustelua etenkin silloin, kun ne eivät vastaa kansalaisten odotuksia. Keskustelun keskiössä on usein kielikysymys. Julkisten toimijoiden kielivalinnat ja kielenkäyttö nousevat esille, keskusteltiinpa sitten nimen ominaisuuksista, nimen käyttämisestä, nimenvalintaprosessin perusteluista tai toimijoista prosessin takana. Vaikuttaa siltä, että kommentoijille nimen kieli ei ole vain yksi nimen ominaisuuksista: kielivalinta kertoo siitä, millaiseen asemaan toimija asettuu ja asetetaan ympäröivässä yhteiskunnassa.
Tämä kirjoitus perustuu syksyllä 2022 hyväksyttyyn maisterintutkielmaani. Tutkielmassani tarkastelin 464:ää verkkokommenttia, jotka kokosin julkishallinnon nimistä vuosina 2009–2021 kirjoitettujen verkkouutisten kommenttipalstoilta. Kirjoituksen esimerkit sisältyvät tutkielmani aineistoon, jossa on kommentteja neljältä eri uutissivustolta (Helsingin Sanomat, Kaleva, Turun Sanomat ja Yle).
Lain lyhyt koura
Julkishallinnon nimenantoa säätelee kaksi lakia: hallintolaki ja kielilaki. Hallintolain mukaan nimen tulee olla asiallinen, selkeä ja ymmärrettävä. Kielilaki taas edellyttää, että toimijalla on nimi sekä suomeksi että ruotsiksi. Laillisuuden näkökulmasta nimille asetetut vaatimukset vaikuttavat siis aika yksinkertaisilta. Suomessa on esimerkiksi ympäristöministeriö (miljöministeriet), Maahanmuuttovirasto (Migrationsverket), Tilastokeskus (Statistikcentralen) ja Tulli (Tull). Asiallisia, selkeitä ja ymmärrettäviä nimiä niin suomeksi kuin ruotsiksi.
Ongelmat syntyvät siitä, että lain koura ei ulotu lopulta kovinkaan kauas. Suomessa julkishallinnon piiriin kuuluvat valtiotason julkishallinto (esim. ministeriöt ja virastot) sekä kunnallistason julkishallinto (eli kunnallishallinto, joka huolehtii laissa säädetyistä peruspalveluista, kuten terveydenhuollosta). Näiden lisäksi välillistä julkishallintoa edustavat organisaatiot, jotka eivät ole viranomaisia, mutta jotka hoitavat julkisia tehtäviä (esim. metsänhoitoyhdistykset).
Julkisia palveluita turvataan myös valtion liiketoiminnan kautta. Yhtiöitä, jotka Suomen valtio omistaa kokonaan tai joissa sillä on osake-enemmistö, ovat esimerkiksi Posti Group Oyj, Liikenteenohjausyhtiö Fintraffic Oy ja DigiFinland Oy. Näiden yhtiöiden nimet eroavat jo suuresti edellä mainituista julkishallinnon nimistä. Laki jättääkin valtionyhtiöt hankalaan välitilaan. Laki ei ohjaa valtionyhtiöiden nimiä kuten se ohjaa julkishallinnon nimiä, mutta monet valtionyhtiöt tuottavat sellaisia kansalaisille suunnattuja palveluja, jotka rinnastuvat helposti julkishallinnon palveluihin.
Kun kyse on julkisesta palvelusta, ei organisaatiorakenteella ole merkitystä palvelua etsivän kansalaisen näkökulmasta. Väliä on sillä, löytyykö oikea toimija helposti ja toimiiko sen palvelu. Kansalaisten odotukset julkishallinnollisia toimijoita ja valtionyhtiöitä kohtaan ovat siis samat. Kansalaiset ovat tottuneet liittämään julkisen toimijan nimeen odotuksen asiallisesta, selkeästä ja ymmärrettävästä suomenkielisestä nimestä. Monet valtionyhtiöiden nimet eivät kuitenkaan vastaa tätä odotusta. Kriteerejä rikkova nimi aiheuttaa hämmennystä, naureskelua ja tyytymättömyyttä.
Jos voisin, en olisi missään tekemisissä tämän trahviikin kanssa, mutta viranomaisluontoisissa asioissa ei voi äänestää jaloillaan kuten kaupallisissa asioissa. Siksi vien rahani vain sellaisille toimijoille, jotka on nimetty äidinkielelläni ja käyttävät sitä palveluissaan. (7.1.2019 / Yle)
Suomea, englantia, siansaksaa
Verkkouutisten kommentoijien mielestä ymmärrettävä nimi on sellainen, jonka merkitys avautuu lukijalle ja josta voi päätellä, mitä toimija tekee. Ymmärrettävyyteen yhdistetään erottamattomasti myös suomenkielisyys. Kommentoijille suomenkielinen nimi on lähtökohtaisesti ymmärrettävä ja vieraskielinen nimi epäselvä. Koko aineistossani vain yksi kommentoija huomautti, että nimen suomenkielisyys ei välttämättä takaa merkitykseltään ymmärrettävää lopputulosta.
– – Virastojen nimet ehdottomasti suomeksi, jotta jokainen pystyy asioimaan tietäen missä instanssissa asioidaan. (6.1.2019 / Yle)
Vaikka nimi olisi suomeksi, voi asian ymmärtäminen olla hankalaa. Esim. Helsingissä on ”monipuolinen palvelukeskus” -yksiköitä. Nimessä mikään ei kerro, että kyseessä on vanhuspalveluja tarjoava yksikkö. On se tietysti parempi kuin ”all-round service center”. (4.9.2019 / Yle)
Kielilain ja verkkokommenttien välillä on suuri ero siinä, mitä kieltä suomen rinnalla käsitellään. Kielilaissa säädetään maan kansalliskielistä suomesta ja ruotsista. Kommenteissa keskustelun kantavana teemana on kuitenkin suomen ja englannin välinen suhde. Muista kielistä keskustellaan vain satunnaisesti.
Englannin kielen vahva asema vaikuttaa myös siihen, että keskustelijoiden ajatukset kallistuvat englantiin silloinkin, kun nimen kieli ei ole aivan yksiselitteisesti määritettävissä. Eikä tällainen assosiaatio ole välttämättä kovin kaukana totuudesta: Esimerkiksi Destia-nimen voi yhtiön omien sanojen mukaan palauttaa joko englannin destination-sanaan tai latinan destinatus-sanaan. Itella-nimen tarkoitus taas oli viitata IT-alaan, eikä varmasti ole sattumaa, että sama viittaus toimi myös englannin kielellä (information technology).
Suomessa käsittääkseni edelleen suurin osa puhuu suomea, joten miksi nämä nimet ovat pelkästään englanniksi tai muuten täyttä siansaksaa. (23.11.2018 / Yle)
Nämä englanninkieliset nimihirviöt alkavat kohta jo kärsiä inflaatiosta - kaiken tuottamansa epäselvyyden ja hämmennyksen lisäksi. (19.12.2019 / HS)
On huomionarvoista, että kaikki oikeusasiamiehelle tehdyt julkishallinnon nimiä koskevat kantelut liittyvät nimen kieleen. Oikeusasiamies on käsitellyt muun muassa Liikenne- ja viestintäviraston oheisnimeä Traficom (2018), liikenteenohjaus- ja hallintapalveluita hoitavan yhtiön nimeä Traffic Management Finland Oy (2018; nykyään Fintraffic), sosiaali- ja terveysalan tietolupaviranomaisen Findata-nimeä (2020) sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ruotsinkielistä ELY-central-lyhennettä (2012).
Oikeusasiamies on oikealla asialla. Viraston nimestä tulee käydä selvästi ilmi, että kyseessä on virasto, samoin kuin osakeyhtiön, osuuskunnan tai muun yrityksen nimestä pitää käydä ilmi yrityksen juridinen muoto. – – Vierailla kielillä keikaroinnin sijaan pitäisi pyrkiä sellaisiin organisaatioiden nimiin, joista edes suomalaisille kävisi selväksi mistä on kysymys. (19.12.2019 / HS)
Eduskunnan oikeusasiamiehelle voi maksutta kannella kuka vain, jos epäilee, ettei viranomainen tai virkamies ole noudattanut lakia. Lähes kaikki nimiin liittyvät selvitykset on käynnistänyt kansalaisen tekemä kantelu. Kansalaiset ovat siis ainakin jossain määrin tietoisia siitä, millaisia vaatimuksia laki asettaa julkisille nimille, ja nimiä tarkastellaan aktiivisesti laillisuuden näkökulmasta. Moni kantelu on johtanut tutkintaan ja oikeusasiamiehen viralliseen ratkaisuun.
But why in English?
Kansalaisten mielipide julkisista nimistä on verkkokommenttien valossa selvä: englanninkielisyys on negatiivinen piirre siinä missä suomenkielisyys on positiivinen piirre. Joukosta löytyy toki myös englantia tukevia näkemyksiä. Etenkin nimenvalintaa puolustavissa kommenteissa painotetaan, että englanninkielisiä nimivalintoja voi hyvin perustella kansainvälistymisellä ja globaaleilla tavoitteilla. Tätä näkökulmaa kuitenkin myös haastetaan voimakkaasti.
Englannin kielen käyttöä perustellaan usein kansainvälisyydellä. Silloin unohtuu mainita, että vain rajattu määrä kansoja osaa englantia siinä määrin kuin suomalaiset ja muut pohjoismaalaiset, joten pelkkä englanti on rajoitettua kansainvälisyyttä. – – (29.12.2019 / HS)
Kommenteissa elävä tarina suomalaisten huonosta (kieli-)itsetunnosta on varmasti monelle tuttu. Jos kommentoijiin on uskominen, päättäjät ja johtajat häpeävät suomen kieltä ja ajavat sitä enemmän tai vähemmän tietoisesti alas englannin tieltä. Asetelman voi kuitenkin kääntää myös toisin päin. Pirjo Hiidenmaa (2003) on esittänyt, että kyseessä voisi aivan yhtä hyvin olla jonkinlainen kansallinen ylemmyydentunto, kun ulkomaalaisten ajatellaan olevan kyvyiltään niin heikkoja, etteivät he selviä vieraan kielen nimistä, merkeistä ja merkityksistä.
Olen aina ihmetellyt sitä intoa Suomessa, että miksi näitä valtion firmojen nimien vaihtamista [nimiä vaihdetaan] vierasperäisiksi nimiksi. Johtuneeko huonosta itsetunnosta vai häpeästä omaa kieltämme kohtaan. Kun ei se nimen vaihto muuta sitä yrityksen perustoimintaa kuitenkaan miksikään. (13.8.2014 / Kaleva)
Taas yksi esimerkki siitä, kuinka jopa Suomen valtio häpeää kansalliskieliä antamalla jonkinlaisen kvasienglanninkielisen nimen. (19.12.2018 / Yle)
Kielellinen itsetunto ainoana kielivalinnan selityksenä on kuitenkin turhan suppea. Englannin käytön syitä on luontevampaa lähteä etsimään mainonnan ja markkinoinnin maailmasta, sillä laitosten oheisnimiin ja brändäykseen liittyy selvästi kaupalliseen mielikuvamarkkinointiin nojaavia piirteitä.
Englannin kielellä pyritään luomaan mielikuvia nykyaikaisuudesta, kehityksestä ja kansainvälisyydestä.
Mainonnassa kielivalinnat eivät ole sattumanvaraisia. Englanti valitaan kieleksi sen tuoman lisäarvon perusteella. Koetaan, että kielellä voidaan viestittää jotakin, mitä suomen kielellä ei voi. Kyse ei ole välttämättä sanojen sisältämästä informaatiosta, vaan siitä, millaisia mielikuvia kieli mahdollisesti herättää mainoksen kohderyhmässä. Englannin kielellä pyritään usein luomaan mielikuvia esimerkiksi trendikkyydestä ja nykyaikaisuudesta, nuorekkuudesta, kehityksestä ja kansainvälisyydestä.
Itella, Destia, Condia, Sonera....näitähän riittää. Nimellä yritetään muuttaa mielikuvaa, itse voin ainakin pahoin tuollaisista muka ulkomaihin suuntaavista nimistä. Posti ja Lennätinlaitos, TVH [Tie- ja vesirakennushallitus] jne se olla pitää. (13.9.2014 / Kaleva)
Julkisten toimijoiden kyseenalaisissa kielivalinnoissa on siis todennäköisesti kyse markkinoinnista tuttujen keinojen lainaamisesta julkishallintoon. Kilpailukyvyn painottaminen ja valtionyhtiöiden voitontavoittelu ovat johtaneet tilanteeseen, jossa julkinenkin toimija joutuu panostamaan kaupalliseen markkinointiin. Toimijat päätyvät tai joutuvat hyödyntämään markkinoinnin maailmasta tuttuja keinoja. Toimintaa markkinoidaan mielikuvilla trendikkyydestä, teknologiasta ja kasvusta, ja näitä mielikuvia luomaan valikoituu helposti kansainvälisyyden synonyyminä nähty englannin kieli.
Nimi- ja brändipelleily vain osoittaa että monessa virastossa ja laitoksessa on joutavaa aikaa ja rahaa. Itsekritiikki taasen puuttuu täysin. Onko kenties luultu että lennokas mitään kuvaamaton nimi tuo mielikuvan dynaamisesta kansalaista lähellä olevasta laitoksesta. – – (19.12.2019 / HS)
On ne ihan älyttömiä väkisin keksityt nimet. Esimerkiksi sellainen laitos kun Fimea, jotain tärkeää se on mutta nimi tuo mielikuvan jonkun kuukautissuojan tai vastaavan tuotteen tavaramerkistä. (13.8.2014 / Kaleva)
Tästä näkökulmasta esimerkiksi Postin Itella-tapaus voidaan nähdä – jos ei ymmärrettävänä, niin ainakin vähemmän yllättävänä – yrityksenä sopeutua muuttuneisiin vaatimuksiin. Posti on laitoksena kokenut viime vuosikymmeninä useita suuria muutoksia. Vain muutaman vuoden aikana valtion keskusvirastona toiminut laitos muutettiin ensin liikelaitokseksi ja sitten yhtiömuotoon. 2000-luvun ensimmäisenä vuosikymmenenä yhtiön täytyi pyrkiä säilyttämään asemansa ja kilpailukykynsä viestintäteknologian muutosvauhdin vain kiihtyessä. Uusien toimintatapojen omaksumisen ohella yksi yritys tavoitteen saavuttamiseksi oli Itella-brändin luominen. Posti siis toimi kuten markkinoiden ehdoilla seilaavan yrityksen voidaan olettaakin toimivan.
Hyvä, että tähän kiinnitetään huomiota. Kaikki muistanevat typeryyden, jossa maailman tunnetuin brändinimi Posti vaihdettiin Itellaksi. Se on historiaa. Nimihömpötyksen perimmäinen syy taitaa olla, että johtavat virkamiehet sisimmässään häpeävät virkamiehisyyttään ja komea nimi käyntikortissa ikään kuin nostaa statusta. (7.1.2019 / Yle)
Markkinointia ei purematta niellä
On kuitenkin kokonaan toinen asia, yhdistääkö yleisö englannin kielen yrityksen pyrkimysten mukaan esimerkiksi trendikkyyteen, nuorekkuuteen, kehitykseen ja kansainvälisyyteen. Verkkokommenttien valossa vaikuttaa siltä, että ei ainakaan silloin, kun kyse on julkishallinnollisten tahojen tai niihin rinnastuvien toimijoiden nimistä.
– – Vieraskielisten sanojen uittaminen hallintoon ei myöskään ole merkki nykyaikaisuudesta tai kansainvälistymisestä vaan pikemminkin moukkamaisuudesta. (29.6.2020 / HS)
– – Valtio-brändin itsessään tulisi viestiä jatkuvuudesta ja vakaudesta, ja siihen ei trendiaalloissa mukana kulkeminen kuulu lainkaan. Valtion virastojen nimien pitäisi siis kestää aikaa ja kuvata viraston toimintaa. – – Silti virastoihin päätyy porukkaa, joilla on kamala hinku leikkiä kaupallista toimintaa ja tuoda mielikuvamarkkinointia virastoihin. Syntyy sellaisia katastrofeja kuten TraFi, SoteDigi ja ehdottomana suosikkinani Liik enne vira sto. – – (13.12.2018 / HS)
Julkishallinnon nimistössä käytettävää englannin kieltä analysoidaan kyllä kansainvälisyyden ja trendikkyyden näkökulmasta, mutta varsin kriittisesti. Monet ovat tunnistaneet vieraskielisyyksiä suosivan trendin, mutta muodin mukana kulkemista ei pidetä sopivana ja brändikonsultit ovat pilkan kohteina keskustelusta toiseen. Englannin kielen yhteys kansainvälisyyteen tunnustetaan, mutta usein myös muistetaan kyseenalaistaa se, että kansainvälisyyden edellytyksenä pidetään englanninkielistä nimeä. Lisäksi kummastellaan, miksi suomalaisia palvelevat julkiset toimijat yrittävät kilpailla ulkomailla, ja spekuloidaan sillä, että nimenvaihdoksen myötä omaisuutta valmistaudutaan myymään ulkomaille.
– – Ketä varten tämä englannin kielinen ulkoasu on kehitetty. Suomalaisia vai englannin kielisiä firmoja varten? Kenelle varsinaisia palveluita tuotetaan, suomen kansalaisille vai ulkomaalaisille. Vaiko vain englanninkielisille suomen kansalaisille. – – (7.1.2019 / Yle)
– – Osoittaa lähinnä huonoa harkintakykyä jättää virasto-sana pois nimistä tai sitten ihan järkyttävää opportunismia, jossa tietoisesti halutaan vähä vähältä siirtää valtion toiminnot yksityisille tahoille ja hämärtää yksityisen ja valtiollisen toimijan rajaa. Toivottavasti kyse on nyt vain silkasta tyhmyydestä. (19.12.2019 / HS)
Kaikki tämä kiteytyy uutisten kommenttikentissä elävässä tarinassa, jonka mukaan brändikonsultit ja mainostoimistot ovat onnistuneet kalliilla hinnalla myymään päättäjille ja julkisille toimijoille ajatuksen toiminnan markkinoinnista mainosmaailmasta tutuin keinoin. Tarinan molemmat osapuolet saavat osakseen naureskelua: konsulttien päähän ei mahdu muuta kuin pöhinä ja seuraava konsulttipalkkio, päättäjät puolestaan ovat hölmöjä ja selkärangattomia langetessaan konsulttien ansaan. Tällainen tarina ei eläisi näin vahvana, elleivät kommentoijat olisi huomanneet selviä yhtymäkohtia julkishallinnon nimenvalintojen ja kaupallisen markkinoinnin välillä.
Usein nimenvaihdokset ovat mainostoimiston tai konsultin käsialaa. Tässäkin tapauksessa olisivat voineet ennen työn julkistamista vaikka ottaa meikäläiselle tai kenelle vaan täyspäiselle puhelun ja kysyä mielipidettä. Olisi säästynyt paljon heidän rahojaan. (5.9.2019 / Yle)
Nämä nimet monesti ovat juuri ”konsulteilta” peräisin! Luulisi hallinnon osaavan ajatella ilman ulkopuolistakin apua, mutta vaikeaa se on. – – (4.9.2019 / Yle)
Positiivisiksi tarkoitetut tavoitteet keräävät lopulta enemmän kritiikkiä kuin kiitosta, sillä yleisö näkee mielikuvamarkkinoinnin läpi. Selvästi suurimmassa osassa kommentteja ollaan sitä mieltä, että vieraskielisyydet ja markkinointikikat eivät kuulu julkishallinnon alueelle. Postin ja Itellan tapaus kertoo, että tämä havainto pitää oletettavasti paikkansa myös laajemmalti kansan keskuudessa. Suuren yleisön odotukset postilaitosta kohtaan olivat ristiriidassa Itella-brändin kanssa. Uusi brändi ei saavuttanut kahdeksan vuoden aikana kansalaisten suosiota, ja lopulta epäonnistuminen oli myönnettävä: suomenkielinen ja ymmärrettävä Posti oli hyvä nimi, josta ei olisi pitänyt luopua. Nyt Itella muistetaan enää katastrofaalisena esimerkkinä julkisen toimijan ”nimisekoilusta”.
Aurora Salmi 2022: Nimisekoilua, kielihäpeää ja Konsultti-Yliopiston loppututkinto – Julkishallinnon nimistä kertovien uutisten verkkokommentit ja niiden suhde nimiä sääteleviin lakeihin. Helsingin yliopisto. http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202210253676(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Lait
Hallintolaki 434/2003. Annettu Helsingissä 6.6.2003. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030434(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Kielilaki 423/2003. Annettu Helsingissä 6.6.2003. https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030423(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Lähteet
Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia 4925/2012: Förkortningen ELY-central för närings-, trafik- och miljöcentralerna strider mot språklagen och förvaltningslagen. Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisu 1.11.2013. https://www.oikeusasiamies.fi/r/fi/ratkaisut/-/eoar/4925/2012(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun) (pdf)
Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia 6513/2018: Oikeusasiamies moittii liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan nimiä. Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisu 18.12.2019. https://www.oikeusasiamies.fi/r/fi/ratkaisut/-/eoar/6513/2018(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun) (pdf)
Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia 333/2020: Viranomaisen Findata-lisänimen asianmukaisuus. Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisu 10.12.2020. https://www.oikeusasiamies.fi/r/fi/ratkaisut/-/eoar/333/2020(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun) (pdf)
Hiidenmaa, Pirjo 2003: Suomen kieli – who cares? Helsinki: Otava.
Lue myös
Onkamo, Ulla 2023: Kansainvälisyyden tavoittelua lainsäädännöstä piittaamatta. – Kielikello 1/2023. https://www.kielikello.fi/-/kansainvälisyyden-tavoittelua-lainsäädännöstä-piittaamatta(avautuu uuteen ikkunaan)