Älypuhelimilla lähetettävät ääniviestit ovat saavuttaneet 2000-luvulla suuren suosion. Erityisesti nuoret lähettävät yhä useammin ääniviestin kertoakseen esimerkiksi jostain monipolvista selitystä vaativasta tapahtumasta tai sopiakseen tapaamisesta. Kuten kaikki uusi teknologia lankapuhelimesta sosiaaliseen mediaan, myös ääniviestit ovat saaneet kaksijakoisen vastaanoton: joidenkin mielestä ne helpottavat arkea, kun taas toisia ne lähinnä ärsyttävät. Ne näyttävät kuitenkin toistaiseksi tulleen jäädäkseen.
Ääniviestillä tarkoitetaan pikaviestipalvelussa lähetettävää ääntä sisältävää viestiä. Ääniviesti on kirjoitetun pikaviestin tavoin osa tällaisissa palveluissa, esimerkiksi Whatsappissa tai Facebook Messengerissä, käytäviä keskusteluja. Siihen vastataan tilanteesta riippuen toisella ääniviestillä, pikaviestillä tai soittamalla. Jotkut palvelut rajoittavat ääniviestin pituutta yhteen minuuttiin, kun taas toisissa palveluissa viestin pituudelle ei ole ylärajaa. Vastaanottaja voi kuunnella viestin niin monta kertaa kuin haluaa ja palvelusta riippuen myös palata viestissä takaisin ilman, että hänen täytyy kuunnella koko viesti uudelleen.
Kielentutkijoita on pitkään kiinnostanut se, miten esimerkiksi ääniviestien tapainen uusi teknologia vaikuttaa tapaamme käyttää kieltä. Kuinka paljon käyttämämme viestintävälineet oikeastaan määrittävät vuorovaikutustamme? Tämä oli tammikuussa 2021 hyväksytyn kandidaatintutkielmani lähtökohta: tarkastelin yhdysvaltalaista keskustelunanalyytikkoa Emanuel A. Schegloffia mukaillen sitä, miten vuorovaikutustilanne aloitetaan ääniviestillä. Schegloff tutki 1970-luvulla yhdysvaltalaisten lankapuhelinkeskusteluja ja niiden tyypillistä aloitusta. Tutkielmassani vertaan havaitsemiani ääniviestin aloitustapoja muilla viestintävälineillä käytävien keskustelujen aloitustapoihin.
Tutkimusaineistoni koostuu 49 Whatsapp-ääniviestistä, jotka on kerätty 11 henkilöltä. Rajasin tarkasteluni vain keskustelutilanteen aloittaviin ääniviesteihin. En siis ottanut analyysiin mukaan esimerkiksi sellaisia ääniviestejä, joilla vastataan kysymykseen tai reagoidaan aiempaan viestiin. Aineistoni Whatsapp-keskustelut ovat epävirallisia, ystävien tai perheenjäsenten kahdenvälisiä keskusteluja.
Voiko ääniviestitse keskustella?
Kaikille meille tutussa puhelinkeskustelussa puhetilanne on lähtökohtaisesti hyvin erilainen kuin ääniviestiä lähetettäessä. Jotta vuorovaikutustilanne voi puhelinkeskustelussa ylipäänsä alkaa, pitää molempien puhujien olla yhtä aikaa tavoitettavissa.
Ääniviesteillä käytävä keskustelu sen sijaan ei useinkaan ole simultaanista eli samanaikaista. Ääniviestejä käytetään etupäässä sellaisiin puhetilanteisiin, joissa keskustelun toinen osapuoli ei vastaa viestiin välittömästi, vaan vasta tunteja tai mahdollisesti päiviä myöhemmin. Ääniviestejä voidaan periaatteessa käyttää myös melkein simultaaniseen keskusteluun. Näin voi olla esimerkiksi tilanteessa, jossa pitää sopia nopeasti jostain asiasta ja kirjoitetun viestin näpyttely on käytännön syistä hankalaa. Tällaisissa tilanteissa ääniviestit ovat vaihtoehto soittamiselle. Tällöinkin keskustelun vuorojen välillä on tauko, sillä vastaanottajan pitää ensin kuunnella viesti ja lähettää sitten vastaus, jonka alkuperäisen viestin lähettäjä puolestaan kuuntelee.
Onkin paikallaan pohtia, voiko ääniviesteillä käytäviä keskusteluja ylipäänsä kutsua keskusteluiksi. Keskustelunanalyysissa keskustelu määritellään yleensä sellaiseksi tilanteeksi, jonka osapuolet ovat yhtä aikaa tilanteessa ja voivat reagoida toistensa puheenvuoroihin välittömästi. Ääniviesteillä käytävä vuorovaikutus taas muistuttaa enemmän vuorovaikutusta kirjeitse tai puhelinvastaajaviestejä kuin puhelinkeskusteluja. Käytänkin tässä laajaa keskustelun käsitettä ja määrittelen keskustelun ajatustenvaihdoksi – ottamatta kantaa siihen, ovatko osapuolet samanaikaisesti keskustelutilanteessa paikalla vai eivät.
Turhaksi käynyt esittely
Kun verrataan ääniviestin aloitusta esimerkiksi tyypillisen lankapuhelinkeskustelun aloitukseen, yksi keskeinen ero vaikuttaa olevan se, että ääniviestikeskustelun aloituksessa puhuja ei esittele itseään.
Nykyisin lähes kokonaan käytöstä poistuneet lankapuhelimet edellyttävät keskustelukumppanien tunnistautumista ennen varsinaisen keskustelun alkamista. Saattaahan yhdessä taloudessa sijaitsevaan lankapuhelimeen vastata kuka tahansa soittohetkellä paikalla oleva. Lankapuhelimella soitettaessa myöskään soittaja ei ole tiedossa, ellei käytössä ole sellainen puhelin, josta näkee numeron. Schegloffin tutkimissa yhdysvaltalaisissa puhelinkeskusteluissa tämä tunnistautuminen tapahtui usein pelkästään puhujan äänen perusteella. Suomalaisissa lankapuhelinkeskusteluissa soittaja kuitenkin yleensä esittelee itsensä, kun puhelimeen on vastattu. Tyypillisen lankapuhelinkeskustelun aloitus etenee tähän tapaan:
(1)
01 Soitto
02 Leena: Leena Jokilaakso
03 Raija: No Raija Välimaa täällä tervehdys
04 Leena: No terve
05 Raija: terve
Matkapuhelimen tulo on muuttanut tätä lankapuhelinkeskustelujen esittäytymisrutiinia, koska puhelimeen voi tallentaa tavallisimpien soittajien tiedot jo valmiiksi ja säätää vaikka jokaiselle soittajalle oman henkilökohtaisen soittoäänen. Tällöin puhelimeen vastaava tietää jo etukäteen, kuka soittaa. Tuttavien kesken tapahtuvan matkapuhelinkeskustelun alussa osapuolten ei siis enää tarvitse esitellä itseään, koska – kuten keskustelunanalyysin pioneeri Harvey Sacks totesi jo 70-luvulla – keskustelijoiden ei pidä kertoa keskustelukumppaneilleen sellaista, minkä he tietävät jo. Esittely on luonnollisesti tarpeetonta myös älypuhelimen eri sovelluksissa kuten pika- ja ääniviestein käytävissä keskusteluissa, sillä niin viestin lähettäjä kuin vastaanottaja saavat tiedon toistensa henkilöllisyydestä automaattisesti.
Esittely on kuitenkin tarpeen, jos vastaanottajalla ei ole soittajan tietoja tallennettuna tai jos ääniviestin lähettää eri henkilö kuin se, jonka älypuhelimella viesti lähetetään. Tällaisia tapauksia aineistossani ei esiintynyt.
Tervehdys pitää pintansa
Tervehdys on tyypillinen osa ääniviestin aloitusta. Se esiintyy noin kolmasosassa tutkimieni keskustelujen aloituksista. Näin on myös seuraavassa esimerkissä, jossa viestin aloittaa tervehdys moi hei.
(2) Matkasuunnittelua
01 Sonja: moi hei?
02 Sonja: me yritetään tässä just miettii et mitä tehtäs
03 Sonja: huomenna täällä
04 (tauko)
05 Sonja: ja me ehkä
06 (tauko)
07 Sonja: oltas menossa sinne Pisaan
Tervehdys on osa lankapuhelinkeskustelujen vakiintunutta aloitusta, ja se on myös yleisin tapa avata suomalainen matkapuhelinkeskustelu. Koska matkapuhelinkeskustelussa ei aina tarvita esittäytymistä, keskustelu voidaan avata suoraan tervehdyksellä. Näin on myös tutkimissani ääniviestien aloituksissa. Tervehdys vaikuttaa olevan yleinen myös pikaviestein käytävissä chat-keskustelujen aloituksissa.
Aineistoni ääniviestien tervehdykset ovat tyyliltään rentoja ja tuttavallisia, kuten esimerkin moi hei. Tällainen arkinen tyyli on tyypillinen myös matkapuhelin- ja chat-keskustelujen aloituksille, ja se poikkeaa lankapuhelinkeskustelujen muodollisesta tyylistä. Toki lankapuhelimellakin soitettaessa voi tervehtiä epämuodollisesti – kunhan keskustelun osapuolet ovat ensin varmistuneet toistensa henkilöllisyydestä. Ääniviestin lähettäjällä tämä tieto on valmiina, joten hän voi mukauttaa tervehdyksen viestin saajalle huoletta.
Tekevätkö ääniviestit meistä puhuttelijoita?
Suomalaiset eivät tunnetusti ole kovin ahkeria puhuttelijoita. Ison suomen kieliopin (VISK 2008 § 1077) mukaan on harvinaista puhutella vastaanottajaa nimeltä mainiten mutta vastausta odottamatta. Aineistoni ääniviesteissä tällaista nimipuhuttelua esiintyy kuitenkin jonkin verran – kaikkiaan noin joka kolmannessa keskustelun aloittavassa ääniviestissä. Seuraavassa esimerkissä viestin aloituksessa yhdistyvät sekä tervehdys että puhuttelu.
(3) UFF-shoppailua
01 Hilma: heipsuliveii
02 Hilma: Ronja
03 Hilma: (tauko) miten menee
04 (tauko)
05 Hilma: onks teillä
06 (tauko)
07 Hilma: muutkin jo
08 Hilma: selvinnyt kahden viikon eristyksestään
Puhuttelun runsas esiintyminen aineistossani voi tietenkin olla vain sattumaa, mutta mielenkiintoista on se, että sitä ylipäänsä esiintyy. Puhuttelu ei kuulu systemaattisesti suomalaisten lankapuhelinkeskustelujen avauksiin, mutta sitä saattaa esiintyä myös puhelinkeskusteluissa, jos edellisestä kontaktista on kulunut aikaa tai soitto on erityisen mieluinen. Puhutteluun vaikuttaakin liittyvän jonkinlainen tunnepitoinen eli affektiivinen ulottuvuus. Esimerkissä keskustelijat eivät ole nähneet toisiaan pitkään aikaan, joten affektiivisuuden osoittaminen vaikuttaa luonnolliselta selitykseltä puhuttelulle. Tästä kertoo myös se, että puhuttelu yhdistyy kuulumisten kysymiseen.
Puhuttelu ja kuulumisten kysyminen viittaavat lanka- tai matkapuhelinkeskustelun sijaan toisiin vuorovaikutuksen muotoihin, kuten sähköpostiviestiin tai kirjeeseen. Niitä ei lueta välttämättä heti, vaan niihin pitää syventyä ja vastaamisessa voi kestää. Näin vaikuttaa olevan myös esimerkin 3 kaltaisten ääniviestien tapauksessa: ne sisältävät paljon tietoa ja vaativat myös mahdollisesti vastaanottajalta pidemmän vastauksen.
Avauksettomat ääniviestit
On myös mahdollista, että ääniviestin aloituksessa ei ole minkäänlaista avausta. Tässä suhteessa ääniviestein käytävien keskustelujen aloitukset muistuttavat pikaviestejä. Seuraavassa esimerkissä aloitus koostuu ainoastaan yhden syntaktisen kokonaisuuden muodostamasta lauseesta mä tulin jo tänne ravintolaan. Viestin lähettäjä ei tervehdi tai puhuttele viestin vastaanottajaa mitenkään, vaan menee suoraan viestin aiheeseen.
(4) Ravintola
01 Veera: mä tulin jo tänne
02 (tauko)
03 Veera: ravintolaan niin mää
04 (tauko)
05 Veera: venailen sua
06 Veera: mä en vielä tilaa
07 (tauko)
Schegloff havaitsi lankapuhelinkeskustelujen aloituksia tutkiessaan, että joskus myös puhelinkeskustelut voidaan aloittaa ilman minkäänlaista varsinaista avausta. Näin voidaan toimia esimerkiksi silloin, kun kyseessä on vaikkapa erityisen kiireellinen asia. Selkeä ero puhelinkeskustelujen ja ääniviestitse käytävien keskustelujen välillä on kuitenkin se, että ääniviesteissä avauksettomuus on tavallista. Aineistoni ääniviesteistä avauksettomia aloituksia on kolmasosassa.
Ääniviestit ovat osa keskustelumuotojen jatkumoa
On selvää, että tekniikka vaikuttaa niihin kielellisiin keinoihin, joita meillä on keskustelua aloittaessamme käytössämme. Näin ollen ääniviestien aloituksissa ei esimerkiksi esittäydytä, koska keskustelun osapuolet näkevät toistensa henkilöllisyyden älypuhelimestaan automaattisesti. Toisaalta on tiettyjä keskustelun elementtejä, kuten tervehdys, jota käytetään – enemmän tai vähemmän – kaikenlaisilla viestintävälineillä käytyjen keskustelujen aloituksissa.
Ääniviestit siis muistuttavat muita viestintävälineitä: niiden aloituksissa voi esiintyä puhelinkeskustelujen aloituksille tuttu tervehdys tai kirjeille ja sähköpostiviesteille tyypillinen puhuttelu. Siinä missä lankapuhelinkeskustelun tai kirjeen aloitukset tapaavat noudattaa tiettyä kaavaa, ääniviestien aloituksissa on kuitenkin havaittavissa suurta vaihtelua. Näin on myös esimerkiksi pikaviestikeskustelujen aloituksissa, jotka saattavat alkaa vaihtelevasti esimerkiksi tervehdyksellä, vastaanottajalle mukautetulla puhuttelulla tai viestin varsinaisella aiheella. Vaikuttaa siltä, että kielenpuhuja valitsee keskustelun aloittavaa ääniviestiä lähettäessään useista aloitustavoista puhekontekstiin ja käyttötarkoituksiinsa sopivimman.
Koska mukana kuljetettava älypuhelin mahdollistaa sen, että ääniviestin voi lähettää tai vastaanottaa missä vain, keskustelun ulkoiset, tilanteiset tekijät saattavat vaikuttaa sen aloitustapoihin enemmän kuin esimerkiksi lankapuhelinkeskustelujen aloituksiin. Lisäksi viestin aloitustapojen runsauteen voivat vaikuttaa ääniviestien eri käyttötarkoitukset. Ääniviesteillähän voidaan niin kysyä ja kertoa kuulumisia kuin hoitaa lyhyitä arkipäiväisiä asioita.
Vaikka ääniviestit ovat uusi vuorovaikutuksen muoto, voidaan niiden aloituksissa havaita samoja piirteitä kuin muissa viestintävälineissä. Muokkaammekin vuorovaikutuskäytänteitämme käyttämiemme viestintävälineiden mukaan, mutta otamme mallia jo tuntemistamme vuorovaikutustilanteista. Ääniviestit asettuvat näin yhtä kaikki siihen keskustelumuotojen jatkumoon, johon myös puhelinkeskustelut ja chat-keskustelut kuuluvat.
Artikkeli pohjautuu kirjoittajan kandidaatintutkielmaan ’’h. moi hei me yritetään tässä just miettii’’: sekvenssin aloittavien WhatsApp-ääniviestien aloitukset, joka hyväksyttiin Oulun yliopistossa helmikuussa 2021.