Pan ny ottajen

Suomen murteiden sanakirjan toimittajana käsiteltäväkseni sattui arkistomme panna-aineisto. Verbistä panna on Suomen murteiden sana-arkiston arkistolippaisiin talletettu yli 6 000 sanalippua eli pientä paperilipuketta, kooltaan noin 11 x 18 senttimetriä. Ne sisältävät tietoa verbin muodoista ja käytöstä eri murteissa. Alkaessani työstää sanakirja-artikkelia jaoin lipukkeet ensi töikseni työpöydälleni pinoihin merkityksen mukaan. Arkistolippaiden tyhjentyessä sanatiedoista pöytätila täyttyi mielenkiintoisista panna-sanan käyttötavoista.

Pas pannen

Pankai ottaij joka lajja, on Tammelassa tarjoiltu kyläilijälle kahvipöydän leivonnaisia. Tämä panna tehden ‑rakenne on tuttu varsinkin Satakunnan ja Hämeen murteissa, mutta tietoja siitä on myös idempää (ks. kartta). Kohtelias käskymuoto pan ny ottajen merkitsee suurin piirtein samaa kuin ole hyvä ja ota. Ystävällinen on Vampulastakin taltioitu pyyntö: Paa orottaiv vaan kyl mää pian tuun.

Sen lisäksi, että rakennetta panna tehden käytetään kohteliaissa kehotuksissa, panna-sana voi tässä olla toisen verbin ohessa myös jokseenkin merkityksettömänä lisänä, kuten seuraavista esimerkeistä voi todeta. Hirvensalmella isoisä kyllästyi viinankeittoon ja romutti viinantekovehkeet: Vaar pan ser romuttae. Forssankin esimerkissä on kyse ihan vain menemisestä: Paneks sinä mennen sinne Mattilan avisjooniin (= huutokauppaan) ens viikolla? Kielentutkija Artturi Kannisto (1901) kuvaakin tällaista panna-verbin käyttöä pleonastiseksi eli turhaan toistavaksi.

Murteissa pannaan nauramalla

Panna tehden ‑rakenteen ydinesiintymäaluetta on osa länsimurteista, mutta myös itämurteissa on oma erikoislaatuinen ilmauksensa: panna tekemällä. Eniten tietoja tästä rakenteesta on Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon ja Kainuun murteista, mutta joitain tietoja on laajemmaltakin alueelta.

Ilmauksen merkitys on sama kuin sen ‑malla-päätteisen jäsenen. Panna juomalla merkitsee ’juoda’, panna juoksemalla ’juosta’ ja niin edelleen. Konginkankaalta talteen saadussa esimerkissä lapset kiljuvat riemusta: Ei ne maltan naoramalla pannan ne vähän niinkun kirkuu. Samaa rakennetta on käyttänyt myös kuhmolainen isoisä omista lapsenlapsistaan puhuessaan: Ne kul luuloo että minä löytämällä paan rahhoa niin ne tulloo ja kyssyy onko ukki löytännä rahhoa.

Ei tietä pannakseen

Itämurteista on muutama tieto rakenteista ei pane tietääkseen ja ei ole tieten pannen, joita käytetään silloin, kun joku ei ole jostain asiasta tietävinään tai millänsäkään. Esimerkiksi Juvalla lehmät toesinnaa eivät pat tietäkseekää, että olisi jo aika löntystää laitumilta kotiin.

Tätä rakennetta huomattavasti yleisempi on erikoinen ilmaus ei ole tietä pannakseen. Virroilta tallennetussa esimerkissä emäntä ei välitä, vaikka on joutunut keppostelun kohteeksi: Ei se Oloka näytä olevan tietä pannakseen siittä viime pyhäsestä kolttosesta.

Murresanakirjan toimittajien kesken olemme pohtineet, että kyse voi olla nokkelasta sanaleikistä (panna tietääkseen – tietää pannakseen) tai tietää-verbin konsonanttivartaloisesta tietä-infinitiivistä (samanlainen ilmiö kuin verbiparissa tuntea – tuta). Jälkimmäiseen tulkintaan viittaavat murre-esimerkit, joissa murteen taltioija on merkinnyt tietä-sanaan loppukahdennuksen: Tervossa tehdyssä havainnossa torakka kulki pitkin miehen suupieliä, mut äejjä eijjollunna tietäp pannaksee. Täyttä varmuutta ilmauksen taustasta ei kuitenkaan ole.

Roisia puhetta

Yleiskielestä tuttu panna-verbin merkitys ’naida, nussia’ on tuttu murteissakin, kuten seuraavista kahdesta kainostelemattomasta murre-esimerkeistä kuuluu. Ilmajoella tyttö on käännyttänyt pojan aittansa ovelta sananparrella: Oot liika isoo imemähä, mutta pieni panemaha. Loimaalla taas vaimo valittaa: Äijä käy mualla pannan nassuttelemasa, eikä mullej jääk ko vähä sinistä nahkaa.

Murteissa naimisesta on siis puhuttu rehvakkaastikin – on voitu panna niin että lutina kuuluu tai jotakuta on voitu panna kuin surutonta sikaa. Samalla kainompi kielenkäyttäjä on saattanut vältellä panna-sanaa häveliäisyyssyistä.

Kainompi kielenkäyttäjä on saattanut vältellä panna-verbiä häveliäisyyssyistä.

Panna-sanan varominen ja sen sopimattomanakin pidetty merkitys ovat saaneet kielenpuhujat myös leikittelemään sanalla. Panna-verbiä sen yleisessä merkityksessä ’asettaa, laittaa’ käyttäneelle puhujalle on Nurmeksessa huumorimielessä tokaistu: Pannaan vain, sano emäntä van ei minuu eikä minun sängyssä. Taivassalossa on samassa tilanteessa saatettu vastata: Pan, ete (= ettei) panematont paikka jää, muhal ko jalkkaväli. Ylistarolaisenkin isännän puheenparteen ovat vääräleukaiset voineet tarttua, kun isäntä on herättänyt renkejään hevosia valjastamaan panna-verbiä käyttäen: Nouskaa jo poijat panohon vanhaa tammaa, toiskan (= naapurin) poijat jo panoo, notta aisat klapajaa.

Kiireestäkin on panijaksi

Panna-verbin naida-merkityksestä on kehittynyt sanalle laajempaa käyttöä. Monelle tuttuja lienevät sanaliitot kuten hallan panema vilja ja pakkasen panemat pihlajanmarjat. Murteissa tämänkaltaisina vahingoittavina tai vioittavina panijoina voivat olla monenlaiset muutkin tekijät, esimerkiksi auringonpaiste, kiire tai nälkä.

Sonkajärveltä saadussa murre-esimerkissä tällaisena panijana on sairauskohtaus, laaki. Asiasta tietävä kertoo, että mummo on halvaantunut: Meejän mummua oĺ viime yönä laaki pannu! Myös puolukoista on panijoiksi, kun niiden syöminen tuntuu ikävästi hampaissa Kittilän esimerkissä: Puolat panevat hamphat.

Sydämeen sattuu

Jos hampaita kovin alkaa kolottaa, voi kiuruveteläinen todeta: Hammasta pannoo. Tällaista rakennetta – sydäntä tai sydämestä panee – voidaan käyttää kivun tai pahoinvoinnin tai muun ikävän tuntemuksen kuvaamisessa. Panna-verbi yhdistetään ilmauksessa siihen ruumiinosaan, jossa kipua tunnetaan.

Ilmaisuvoimaisesta rakenteesta on arkistossa esimerkkejä ainakin itämurteista. Seuraavat lausahdukset voisivat sopia myös istumatyötä tekevän sanakirjantoimittajan arkeen: Antreassa niskakipua valittava on kertonut, että pannoo pahast ni, harteist ja niskost, ja Konginkankaalla on päänsärkyä poteva todennut, että nythäm minum peätän pahastip pannoo.

Ukko panee

Rovaniemeltä on tallennettu esimerkki ku ukko pani kovastin niin (hän) sano jotta mitä sie tännet tulit möykkäämhän. Kyse ei ole miehen tekemisistä, vaan sen sijaan ukkosesta, joka jyrisee. Panna-sanaa käytetäänkin murteissa kaikenlaisesta äänen tuottamisesta. Eurajoella lapsi itkee äänekkäästi – ko se pan oikken kamalast, ni se kuulus toisse taloho –, ja Kalliveren kylässä Inkerissä kuulostellaan linnun laulua: Aim miun ääres pani lintu.

Äänen tuottamista ovat sanominen ja puhuminenkin, joita panna-verbi myös merkitsee. Vampulan esimerkissä tyttö puhelee vanhemmalle miehelle leikillään: Ei teitistä kukkaa hualip (enää miehekseen) panim mää ko niiv vanhakij jo ootte.

Lue lisää

Heikki Hurtta: Pankaapa merkille! (Kieli-ikkuna 22.7.2003)(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)

Anneli Räikkälä: Panna ei ole pannassa (Kielikello 2/1992)(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)

Artturi Kannisto 1901: Lauseopillisia havaintoja läntisen Etelä-Hämeen kielimurteesta (s. 57–58, 224–225). Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.