Mistä kertovat Viron paikannimet ja milloin ne mainitaan kirjallisuudessa ensi kerran? Miten vaiheikas on Tallinnan kaupungin nimihistoria, entä mistä kertovat Kuressaare, Peipsi järv, Pärnu ja Otepää? Nämä ja monet muut nimet saavat selityksensä Viron tuoreessa paikannimikirjassa Eesti kohanimeraamat.

Kyseessä on virolaisten nimistöntutkijoiden suurtyö. Muualla Euroopassa on julkaistu alueellisia tai koko maan kattavia paikannimikirjoja, joista suuri osa on tarkoitettu ns. tavalliselle yleisölle tai matkailijoille. Pohjoismaissa koko maata käsitteleviä paikannimikirjoja on ilmestynyt vuodesta 1973, jolloin Norjassa julkaistiin Norjan paikannimikirja, Norsk stadnamnleksikon. Seuraavana oli vuorossa Tanska (1981–1983 Dansk Stednavneleksikon ja 1994 Stednavneordbog), sitten Ruotsi (2003 Svenskt ortnamnslexikon) ja viimeksi Suomi (Suomalainen paikannimikirja 2007).

Viron paikannimikirja kuljettaa omalta osaltaan Itämeren alueen viestikapulaa. Sillä on ollut esikuvia, johon suunnitelmaa on voinut verrata, ja mahdollisuus panna paremmaksi. Kaiken kaikkiaan näiden kirjojen tyyli on ajan mittaan muuttunut kertovammaksi, ja kirjoihin on lisätty karttoja ja muuta selventävää kuvitusta.

Viron yli tuhatsivuiseen teokseen sisältyy 6 211 aakkostettua nimiartikkelia. Kirja on suurelle yleisölle tarkoitettu kokoomateos, jossa ovat mukana kaikki viralliset kylännimet, kaupunkien nimet, valikoima muitakin asutusnimiä sekä tärkeimpien piirikuntien ja luontokohteiden nimet. Osansa saavat viron ruotsinkieliset tai ruotsinkielistä perua olevat paikannimet, samoin Viron venäläiset nimet. Viittomakielisistäkin nimistä on esimerkkejä.

Suomalaisen paikannimikirjan hakusana-artikkelin malli on havaittu käyttökelpoiseksi Virossakin. Nimiartikkelissa esitetään vanhat asiakirjatiedot, selitetään nimen taustaa ja mainitaan kirjoittaja. Lisänä on nimen murreasu ja sen taivutus, paikoin perimätietoakin. Perimätieto ei useinkaan osu yksiin tutkimustiedon kanssa, mutta osoittaa, että nimien ”tarkoitus” on aina kiehtonut niiden käyttäjiä.

Kirjoittajia on työssä ollut 16; toinen päätoimittaja Marja Kallasmaa on urakoinut nimiartikkeleista lähes puolet. Suomesta on työhön osallistunut professori Marianne Blomqvist selvittämällä Viron ruotsalaisperäistä nimistöä. Toimittajilla on ollut mahdollisuus käyttää artikkelien arvioimiseen myös arkeologian, historian, kartografian ja museoiden aineistoja ja asiantuntemusta.

Suomalaisen nimistöntutkimuksen kannalta Viron paikannimikirja on aarreaitta: se tarjoaa kattavasti tietoa Viron nykyisistä paikannimistä ja esittää tuoreimmat tutkimustulokset suoraan nimiartikkeleissa tai lähdeviitteissä. Se saattaa avata omankin paikannimistömme taustaa uudella tavalla ja tuo väistämättä kiintoisan vertailukohdan nimien taustan ja asutushistorian pohtimiseen.

Virossa kirja tulee kulumaan niin tutkijoiden kuin kotiseutuopetuksen käytössä. Suunnitteilla on jo interaktiivinen karttaliite, josta klikkaamalla paikannimeä voisi lukea myös nimestä kirjoitetun artikkelin.  – Aika näyttää, jatkaako paikannimikirjojen viestikapula vielä Latviaan ja Liettuaan.

Peeter Päll ja Marja Kallasmaa (päätoim.) 2016: Eesti kohanimeraamat. Eesti Keele Instituut, Võru Instituut ja Eesti Kirjandusmuuseum. Eesti Keele Sihtasutus: Tallinn. 1 055 s. + karttaliite.