Runsas vuosi sitten sattui monelle silmään lehdestä pikku uutinen, jossa apulaisoikeuskanslerin kerrottiin muistuttaneen virkamiehiä selkeän kielenkäytön tärkeydestä. Kun tällainen korkean oikeusasteen puuttuminen viranomaisten kielenkäyttöön ei ole tuiki tavallista, kannattanee tapausten kulkuun paneutua tarkemmin vielä perästä päinkin.

Muuan Kuopion kaupungin varavaltuutettu oli kannellut oikeuskanslerille, että maistraatti toimittaa kaupunginvaltuustoon virantäyttölausuntoja, joissa viljellään kovin pitkiä ja mutkikkaita virkkeitä. Todisteeksi hän oli oheistanut pari maistraatin kirjettä, joista toinen miltei kokonaan koostui yhdestä ainoasta parisatasanaisesta virkkeestä ja toisessakin oli yksi 133- ja toinen 71-sanainen virke. Valittajan mielestä ”yksinkertaisessa virkaanvalintatilanteessa tulisi päätöksen perustelujen myös olla yksinkertaisia eikä yhden konekirjoitusliuskan mittainen lause”. Samoin ”hyvän hallintotavan mukaista on selkeä kieli”. Kantelija aavisteli poimimiinsa esimerkkeihin kätkeytyvän ”jopa tarkoituksellista virkakielikiemurointia”, vaikka asian luonne ei sellaista olisi vaatinut.

Jotta tilanne kerralla selviäisi, käsittelen tuota jättivirkettä kohta lähemmin. Kirjeet ovat sinänsä hyvin samantyyppisiä, koska molemmissa on kyse virantäytöstä. Virkettä pidentävät luontojaan viranhakijain täydelliset nimet, joita tällaisessa lausunnossa ei tietenkään voi välttää. Kiistanalainen lausunto kuuluu (ilman nimiä mutta muuten mitenkään korjailematta) seuraavasti:

Maistraatti oheisena kunnioittavasti lähettää Kuopion kaupunginvaltuustolle kaikki hakemus- ja muut asiakirjat yllä asiakohdassa mainitussa ylimääräisen määräaikaisen kunnallisneuvosmiehen viran täyttämistä koskevassa asiassa sekä lausuntonaan hakijoista ja hakemuksista esittää, yhtyen Kuopion yhteisraastuvanoikeuden tänä päivänä yksimielisesti ylimääräisen kunnallisneuvosmiehen viran hoitajan HH:n esteellisenä asian käsittelyyn osallistumatta antamaan lausuntoon yhtyen, että kaikki hakijat ovat virkaan kelpoisia, että hakijain [seuraa 19 sanan nimilista] hakemukset on tehty laillisesti, mutta sen sijaan RL:n ilmeisesti tämän viran hakemista varten, kun maistraatissa ei ole ollut samaan aikaan haettavana muutakaan virkaa tai työtä, maistraatille määräajassa toimittamia työpaikan hakua varten hankittua virkatodistusta, oikeaksi todistettuja jäljennöksiä kansakoulun päästökirjasta, Kultaseppäkoulun päästötodistuksesta ja työtodistuksesta ja omatekoista ”Nimikirjanote” maininnalla varustettua asiakirjaa, joihin asiakirjoihin ei ole määräajassa tai sen jälkeenkään liitetty minkäänlaista hakemusta, ei voida ottaa huomioon, koska virkaa on 24.10.1986 annetun valtion virkamieslain (755/86) 11 §:n 1 momentin mukaan haettava kirjallisesti, eikä myöskään TP:n vasta määräajan jälkeen 4.2.1991 maistraatille toimittamaa hakemusta sanotun valtion virkamieslain 10 §:n 4 momentin mukaan voida ottaa huomioon, sekä että hakijain taito, kyky ja koeteltu kansalaiskunto huomioon ottaen HH on virkaan ansiokkain.

Kyseessä on virastokielelle tyypillinen ketjuvirke, jossa asiakokonaisuus kaikkineen koetetaan mahduttaa samaan jakamattomaan jaksoon. Tällöin ei niinkään ajatella luettavuutta kuin ilmaisun tiiviyttä ja tarkkuutta. Juuri ytimekkyyteen eli vakiintuneeseen tapaan hallinnossa ilmaista asiat mahdollisimman lyhyesti ja täsmällisesti maistraatti vetosi asiasta oikeuskanslerinvirastolle laatimassaan selvityksessä.

Toisaalta selvitys antaa ymmärtää, ettei mutkikkaita hallintoasioita voikaan perinteisellä hallintokielellä kovin yksinkertaisesti ilmaista. Tässä nähtävästi on ongelman ydin. Perinteiset kansliatyylin kirjoituskaaviot eivät paljon piittaa yleisestä ymmärrettävyydestä vaan pikemmin keskittyvät juuri sisällön täydellisyyteen ja virkerakenteen yhtenäisyyteen. Mutta samalla tekstin pohjimmainen tarkoitus viestiä tehokkaasti kääntyy nurin: sisällöltään täsmällisimmin ja lauserakenteeltaan täyteläimmin ilmaistu ei suinkaan aina ole selkeintä ja ymmärrettävintä kieltä.

Kaavamainen kielenkäyttö ei sinänsä välttämättä ole pahasta, mutta sovelletun tyylikaavan vieraantuminen normaalin käyttökielen tyyli-ihanteesta johtaa ennen pitkää ymmärtämisvaikeuksiin. Liturgiset vakiomuotoilut muuttuvat ajan myötä vain niihin erityisesti perehtyneiden oppineiden hallittaviksi. Vähitellen tällainen sisäpiirin tieto juurtuu jokapäiväisyyttään niin lujaan, ettei sen läsnäoloa ja vaikutusta sen kummemmin enää edes huomaa. Kun joku sitten nostaa vakioisten tekstimallien aiheuttaman hankaluuden esiin, se palautuu helposti pelkäksi yksilölliseksi tyyliongelmaksi. Niinpä Kuopion maistraatti lausuu selvityksessään: ”Kun kysymyksenä ei näytä olevan oikeudellinen tai edes oikeushallinnollinen taikka oikeakielisyyteenkään liittyvä ongelma vaan pikemminkin kirjoitustyyliä koskeva [kantelijan] henkilökohtainen ongelma, sen ruotiminen voisi ehkä kuulua luontevammin suomen kielen sensoreille kuten kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kielitoimistolle kuin laillisuusvalvontaviranomaisille.” Kantelija ei omassa vastineessaan tuohon tyytynyt vaan vakuutti, ”että laillisuuden ja erityisesti oikeuden toteutumisen kannalta on tärkeää, että sellaisten asiakirjojen, jotka on tarkoitettu maallikoiden luettavaksi ja ymmärrettäväksi, esitystapaan tulee kiinnittää erityistä huomiota.

Ryhdyn siis työhön käskettyyn. Kirjoittaessani tekstin uudestaan olen jakanut sen kuudeksi eri virkkeeksi. Esitän virkkeet numeroituna luettelona ja kommentoin niitä perästä.

1) Maistraatti lähettää oheisena kunnioittavasti Kuopion kaupunginvaltuustolle kaikki ylimääräisen määräaikaisen kunnallisneuvosmiehen virantäyttöön kuuluvat hakemus- ja muut asiakirjat.

2) Kuopion yhteisraastuvanoikeus on tänään antanut viran hakijoista ja hakemuksista yksimielisen lausunnon, jonka käsittelyyn ylimääräisen kunnallisneuvosmiehen viran hoitaja HH esteellisenä ei osallistunut.

3) Kaikki hakijat ovat virkaan kelpoisia, ja hakijain [nimilista] hakemukset ovat laillisia.

4) Sen sijaan RL:n maistraattiin ilmeisesti tämän viran hakua varten, kun haettavana ei samaan aikaan ole ollut muutakaan virkaa tai työtä, määräajassa toimittamia asiakirjoja ei voida ottaa huomioon, koska niihin ei liity minkäänlaista hakemusta ja virkaa on valtion virkamieslain (755/86) 11. §:n 1. momentin mukaan haettava kirjallisesti.

5) Saman lain 10. §:n 4. momentin mukaan ei myöskään TP:n vasta määräajan jälkeen 4. 2. 1991 maistraattiin toimittamaa hakemusta voi pitää laillisena.

6) Yhteisraastuvanoikeuden lausuntoon yhtyen sekä ottaen huomioon hakijain taidon, kyvyn ja koetellun kansalaiskunnon maistraatti esittää, että HH on virkaan ansiokkain.

Yhteyteensä jättämieni sanontojen takia ei tietty liturgisuus ole tekstistä mihinkään kadonnut, mutta lauserakenne on virkkeiden lyhentymisen myötä havaitakseni huomattavasti selkeytynyt. Virkkeiden pituus jää pariinkymmeneen sanaan lukuun ottamatta neljättä virkettä, joka asiasisältönsä ja jo tyylillisen vaihtelun takia käsittää viitisenkymmentä sanaa. Samalla se osoittaa, ettei pitkähköäkään virkettä tarvitse suotta arastella, kunhan se vain riittävän hahmokkaasti jäsentyy. Sitä paitsi virkettä lyhentää merkittävästi erään hakijan hakupaperiluettelon poisjättö. Luettelo on yhteydessään tarpeeton, koska heti alussa ilmoitetaan kaikki hakemus- ja muut asiakirjat palautettavan. Virkkeistyksen uusimisesta huolimatta teksti on kaikkiaankin keventynyt vajaat neljäkymmentä sanaa, ilman että asiasisältö olisi olennaisesti vähentynyt tai muuttunut.

Ratkaisussaan apulaisoikeuskansleri vetoaa hallintomenettelylain perusteluihin ja valtioneuvoston virkakielipäätökseen. Ymmärrettävä virkakieli liittyy osaltaan kansalaisten oikeussuojan tehostamiseen, ja omaehtoinen kielenhuolto kuuluu viranomaisten virkatehtäviin. Asiakirjojen selkeyteen on syytä varta vasten paneutua.

Silti itse kukin yhä muistuttaa tässä asiassa lasitalon asukasta, sillä niin tiukkaan ovat kaavamaiset lauserakenteet ja vakiintuneet sanakoukerot hallintokieleen juuttuneet. Kuin kouluesimerkiksi virastotyylille ominaisesta kiertelevästä ryhdittömyydestä sopii lyhyydestään huolimatta oikeuskanslerinviraston Kuopion maistraatille lähettämä selvityspyyntö:

”Kuopiosta olevan varavaltuutettu NN:n oheisen oikeuskanslerille osoitetun 28 päivälle maaliskuuta 1991 päivätyn kirjoituksen johdosta asiakirjojen kieliasua koskevassa asiassa kehotetaan Maistraattia oikeuskanslerille toimittamaan kirjoituksen sisältämän kantelun tutkimista varten tarpeellinen selvitys.”

Kahtena virkkeenä teksti koko lailla tiivistyy ja ryhdistyy:

Kuopiolainen varavaltuutettu NN on 28. maaliskuuta 1991 osoittanut oikeuskanslerille oheisen asiakirjojen kieliasuun liittyvän kirjoituksen. Kehotamme maistraattia toimittamaan oikeuskanslerille tarpeellisen selvityksen kirjoitukseen sisältyvän kantelun tutkimiseksi.

Apulaisoikeuskanslerin ratkaisun ydinvirke ei sekään välttelevine lausekäänteineen ja loppunsa substantiivirykelmineen ole kaikkein selkeimpiä:

”Huomioon ottaen mitä hankituista selvityksistä on käynyt ilmi, katson, että asia ei anna aihetta muuhun toimenpiteeseen puoleltani kuin, että kiinnitän Kuopion maistraatin huomiota valtioneuvoston päätökseen 497/82 toimenpiteistä valtion viranomaisten kielenkäytön parantamisesta sisältyviin ohjeisiin.”

Kun katkelman alkupuolen muuttaa otteeltaan myönteiseksi ja jatkaa siitä ohjeet määrittävällä relatiivisella sivulauseella, virke sekä lyhenee että selkeytyy:

Perehdyttyäni asiasta annettuihin selvityksiin katson aiheelliseksi kiinnittää Kuopion maistraatin huomiota ohjeisiin, jotka sisältyvät valtioneuvoston päätökseen 497/82 toimenpiteistä valtion viranomaisten kielenkäytön parantamiseksi.

Apulaisoikeuskanslerin ratkaisussaan esittämä nuhde kuulostaa sisältönsä puolesta mahdollisimman lievältä, mutta ehkäpä arvovaltainen ”huomion kiinnittäminen” itse asiassa vaatii ohjeita noudattamaan.

Savolaisten sanotaan viäntävän ja kiäntävän kieltään niin, että ymmärrysvastuu siirtyy kokonaan kuulijalle. Kuopion jupakassa ei kumminkaan tästä ollut kyse vaan siitä, ettei aikansa elänyt virkakielen kaava enää tavoita kohdettaan. Siispä apulaisoikeuskanslerin Kuopion maistraatille osoittama ojennus vakavasti kehottaa viranomaisia asettumaan aikaansa ja etsimään lausumilleen niiden sisällöllistä laatua vastaavat kielelliset muotit.