Kielessämme on joitain sanapareja, joiden jäsenet helposti sotkeutuvat toisiinsa. Tällainen pari on viihtyisyys ja viihtyvyys. Sanojen käyttöä pohdittaessa on syytä lähteä kantasanoista. Sanan viihtyisyys kantana on adjektiivi viihtyisä (merkitys: jossa viihtyy hyvin, viihdyttävä, kodikas, miellyttävä, rattoisa) ja sanan viihtyvyys kantana partisiippi viihtyvä (se joka viihtyy).
Kantasanojen perusteella voi karkeasti päätellä, että viihtyisyys on ympäristön ominaisuus ’kodikkuus, miellyttävyys, rattoisuus’, esim.
– – kudonnaisilla on tärkeä osuus kodin viihtyisyyden lisäämisessä
Se että Maa-nimisessä ilma-aluksessa kolmannen luokan matkustajilla on jatkuvasti kurjistuvat olot, saattaa vaikuttaa ennemmin kuin arvaammekaan myös ensiluokan matkustajien viihtyisyyteen, ellei aiheuta peräti aluksen haaksirikkoa.
Partisiipista viihtyvä johdettu ominaisuussana viihtyvyys on puolestaan tekijän, yleensä ihmisen tai jonkin ihmisryhmän ominaisuus ’se, että joku viihtyy’. Esimerkkejä:
Asukkaiden viihtyvyyteen ja tarkoituksenmukaiseen asuinympäristöön ei ole voitu kiinnittää riittävästi huomiota.
Liiallista rationalisointia työntekijöiden viihtyvyyden ja turvallisuuden kustannuksella en kannata.
Mielipidetutkimukset osoittavat henkilöstön viihtyvyyden selvästi parantuneen.
Viihtyvän vastakohta on viihtymätön ja viihtyvyyden vastakohta viihtymättömyys. Esimerkki kirjaesitteestä:
Siirtolaiskysymys siirtolaisten omalta kannalta. Mistä viihtymättömyys johtuu ja miten se voidaan parantaa?
Harhaan menneissä virkkeissä näkyy tavallisimmin puhuttavan ympäristön tai rakennusten viihtyvyydestä:
Kaksi vuotta voimassa ollut maa-aineslaki, ns. soralaki, ei ole parantanut ympäristön viihtyvyyttä.
Naapuritoiminnan avulla pyrimme lisäämään ympäristön viihtyvyyttä.
”Kaksi peruslinjaa minulla on työssäni ollut: Helsingin aseman ilmeen ja viihtyvyyden parantaminen ja rehellisen tiedottamisen linja.”
Muutenkin hämärä suunnittelukieli on hämärtynyt lisää väärästä sananvalinnasta seuraavassa esimerkissä:
Maanpäällisten rakennusten visuaalinen viihtyvyys vaikuttaa pienimittakaavaisena paremmalta kuin standardimittaiset rakennukset.
Ajatus lienee se, että pienet rakennukset sopivat luontoon paremmin kuin suuret rakennukset.