Kielikellossa 3/2006 esiteltiin kaksi venäläisten nimien opasta. Lukijapalautteen perusteella korjataan ja täsmennetään vielä joitakin kirjoituksiin sisältyneitä yksityiskohtia.
Kiev, Kijev vai Kiova?
Ukrainalaisen kaupungin nimi Kiev esiintyy viestimissä usein juuri tässä muodossa. Kielikellossa esitellyssä oppaassa Venäjän federaation paikannimiä on liitteenä myös joukko Ukrainan nimiä. Niissä on noudatettu ukrainan kielen translitterointikaavaa, joka on esitelty oppaassa (s. 332). Sen mukaan kyseisen nimen latinaistettu muoto on Kyjiv. Venäjästä translitteroitu kansallisen kaavan mukainen asu on Kijev. Suomenkielisessä tekstissä on kuitenkin suositettu käytettäväksi sovinnaismuotoa Kiova.
Maria vai Marija?
Kielikellossa 3/2006 on myös Venäläisten henkilönnimien oppaan esittely, jossa on maininta, että ”nimi Map pitäisi venäläisenä nimenä kirjoittaa suomalaisessa tekstissä Marija”. Tämä ei tarkoita sitä, että kaikkien esimerkiksi passiinsa Maria-muodon saaneiden pitäisi muuttaa nimensä. Sekin on sanottu selvästi Venäläisten henkilönnimien oppaassa. Maria Fjodorovnan nimi on hyvä esimerkki siitä, että hallitsijoiden nimistä käytetään sovinnaisia muotoja. (Sitä paitsi tämä Venäjän keisarinna oli saanut etunimensä tanskalaisena prinsessana.) Kyrillisten kirjainten siirrekirjainnukseen perehtynyt asiantuntija Martti Kahla kirjoittaa nimioppaan johdannossa -loppuisista naisennimistä: ”Jos nimen venäläisyys halutaan ilmaista, j:llinen kirjoitustapa on asiallisempi.” (S. 24.) Mitään uusia vaatimuksia nimien kirjoitustavoista ei ole esitetty.
Ääntämyksestä
Yleistajuisessa artikkelissa ei voida käsitellä kaikkia esimerkiksi ääntämykseen liittyviä yksityiskohtia. Yksi sellainen ilmiö ovat affrikaatat. Juuri niissä kansallinen translitterointi poikkeaa muista meillä esiintyvistä kirjoitustavoista. Jos pidetään affrikaatan määritelmänä sitä, että se on konsonanttiyhtymä, jonka muodostavat klusiili ja samaan tavuun kuuluva homorgaaninen frikatiivi, esimerkiksi ts, tš, voidaan suomen kielen kannalta hyvinkin sanoa, että esimerkiksi affrikaatassa tš on kaksi eri äännettä.
Suomalaista kansallista siirrekirjainnusta ovat kielenhuoltajat tehneet tunnetuksi jo 1880-luvulta lähtien. Nykyistä suomen kielen lautakuntaa vastaava elin on julkaissut sen suosituksia vuodesta 1928. SFS-standardi on vahvistettu viimeksi 1998, ja suomen kielen lautakunta suosittaa sitä edelleen. Mitään muutoksia ei tässä suhteessa ole tapahtunut. Toivottavasti venäläisten nimien oppaiden esittely saakin lukijat tarttumaan itse teoksiin ja tutustumaan niiden avulla kansalliseen translitterointikaavaan.