Verkkotunnuslaki on jo nyt vaikuttanut verkkotunnuskantamme kasvuun ja monipuolistumiseen. Elokuun 2003 lopussa suomalaisia verkkotunnuksia oli reilut 40 000, syyskuun ensimmäisen viikon lopulla uusia tunnuksia oli rekisteröity 24 000 lisää, ja lokakuussa uusia verkkotunnuksia rekisteröitiin noin 100 vuorokaudessa. Tulevaisuudessa lailla on suuri merkitys sille, miten ja millä perusteilla Internetin suomalaisia verkkotunnuksia anotaan, myönnetään ja käytetään.

Verkkotunnuksen määritelmä

Verkkotunnus (eng. domain name) on Internetin hierarkkisen osoitejärjestelmän perusta. Ns. varsinainen verkkotunnus vastaa suunnilleen postiosoitteidemme postitoimipaikkaa, ja sen perään liitetään aina maa- tai teematunnus, esimerkiksi kotus.fi, nokia.com. Verkkotunnuslaki koskee vain fi-maatunnuksen alaisia verkkotunnuksia eli suomalaisia verkkotunnuksia, ei muihin tunnuksiin päättyviä suomenkielisiä verkkotunnuksia, kuten matkakortti.net.

Verkkotunnuksen tulee aina olla kokonaisuutena ainoa laatuaan, mutta samaan varsinaiseen verkkotunnukseen voi liittyä eri päätteitä: nokia.fi, nokia.se. Internetin tekniikasta johtuen verkkotunnuksessa sallittuja merkkejä ovat vain kirjaimet a–z, numerot 0–9 sekä keskellä tunnusta myös yhdysmerkki eli väliviiva. Kunkin pisteiden erottaman osan on oltava 2–63 merkkiä pitkä.

Säätely ennen verkkotunnuslakia

Valtio on säännellyt suomalaisia verkkotunnuksia määräyksin vuodesta 1997, jolloin tunnusten hallinnoiminen annettiin nykyisen Viestintäviraston tehtäväksi. Oikeus fi-verkkotunnukseen rajattiin tuolloin rekisteröityihin yrityksiin ja yhteisöihin sekä julkisyhteisöihin. Sama rajaus otettiin myös verkkotunnuslakiin, joskin lakimuutos, joka antaisi yksityishenkilölle oikeuden omaan suomalaiseen verkkotunnukseen, on jo vireillä.

Vuosina 1997–2001 verkkotunnuksen oli periaatteessa oltava sama kuin hakijalla esim. kauppa- tai tavaramerkkirekisterissä oleva nimi, minkä seurauksena monet suomalaiset verkkotunnukset ovat varsin pitkiä: espoonkeskuksenfysioterapia.fi, suomenpeliautomaattihistoriallinenseura.fi ja lounais-suomenmaaseudunkehittamisyhdistys.fi. Koska Viestintävirasto tarkisti aina hakijan oikeuden kyseiseen verkkotunnukseen, oli verkkotunnusprosessi paitsi jäykkä myös hidas ja valtiolle kallis.

Lain tuomat muutokset

Syyskuun alussa voimaan tullut verkkotunnuslaki antaa oikeuden hakea verkkotunnukseksi mitä tahansa tekniset vaatimukset täyttävää merkkiyhdistelmää, jota ei vielä ole rekisteröity ja joka ei loukkaa toisen suojattua nimeä tai merkkiä. Lisäksi laissa kielletään erikseen käyttämästä verkkotunnuksena ”loukkaavia tai rikolliseen toimintaan kehottavia ilmaisuja”, mikä selittänee mm. sen, etteivät yleisesti käytetyt alatyyliset ilmaisut esiinny suomalaisina verkkotunnuksina.

Lain myötä tarkistusvastuu siirrettiin täysin verkkotunnuksen hakijalle, joka myös vastaa yksin mahdollisista oikeudellisista seuraamuksista. Viestintävirasto tarkistaa vain teknisen puolen ja sen, ettei haettu tunnus ole (julkaisemattomalla) ”sopimattomien sanojen” listalla. Näin verkkotunnusten rekisteröintiprosessia voitiin nopeuttaa, keventää ja automatisoida huomattavasti.

Lain voimaantulon jälkeen rekisteröidyistä verkkotunnuksista on nähtävissä, että erityisesti monet yritykset ovat halunneet suojella omat nimensä ja merkkinsä rekisteröimällä ne kaikki suomalaisiksi verkkotunnuksiksi. Verkkotunnuksen rekisteröiminen ja ylläpito tulee halvemmaksi kuin tunnuksen vaatiminen oikeusteitse, ja jo rekisteröidyt tunnukset on tarpeen tullen helppo ottaa käyttöön.

Ennakoiva rekisteröinti selittääkin osan tunnusten määrän rajusta kasvusta; ahkeria rekisteröijiä ovat olleet esimerkiksi monet lääketehtaat. Kaikki eivät ennakoivassa rekisteröinnissä kuitenkaan onnistuneet, sillä Viestintävirasto sai lokakuun loppuun mennessä jo yli sata vaatimusta verkkotunnusten peruuttamiseksi. Suurin osa peruutuksen hakijoista on yrityksiä ja yhteisöjä, jotka ovat huomanneet nimensä tai tavaramerkkinsä olevan jonkin toisen tahon käytössä verkkotunnuksena. Muutama tunnus on jo peruutettukin, mikä tällaisissa selkeissä tapauksissa tarkoittanee tunnuksen siirtämistä peruutusta pyytäneelle.

Verkkotunnuslain myötä verkkotunnuksena voi käyttää myös oman nimen osaa tai lyhennettä. Niinpä esimerkiksi verkkotunnuksen suomenpeliautomaattihistoriallinenseura.fi rinnalla on nyt helpommin näppäiltävä tunnus spel.fi. Tunnettuja lempinimiäkin on rekisteröity verkkotunnuksiksi, esim. kauppis.fi (haltija Helsingin kauppakorkeakoulu), stocka.fi (Stockmann Oyj Abp).

Yleisnimistä verkkotunnuksia

Suurin verkkotunnuslain tuoma yksittäinen muutos on kuitenkin yleisnimien vapautuminen verkkotunnuskäyttöön. Suosituimpia näyttävät olevan lyhyehköt yksikön nominatiivimuotoiset substantiivit. Yksilöllisyysvaatimuksen seurauksena sellaisen voi saada vain ensimmäinen hakija, joten yhdestä sanasta syntyy kokonaisia nimisarjoja: matka.fi, matkat.fi, matkaan.fi, matkalla.fi, matkalle.fi.

Muissa sanaluokissa näyttää olevan runsaasti kasvunvaraa, vaikka muutama esimerkki jo löytyykin: sininen.fi (HK Ruokatalo Oyj), soitellaan.fi (Vaasan Läänin Puhelin Oy), raskaanako.fi (Orion-yhtymä Oyj). Useat yritykset ovat myös rekisteröineet verkkotunnuksiksi iskulauseitaan tai sellaiseksi sopivia fraaseja: ottoonlonkero.fi (Oy Hartwall Ab), irtitupakasta.fi (Pfizer Oy), parasajaavarmasti.fi (VV-Auto Oy).

Osa yleisnimistäkin on ilmeisesti rekisteröity verkkotunnuksiksi lähinnä suojaamistarkoituksessa: Kirkon keskusrahastolla on yli 80 tunnusta, mm. evangelium.fi ja ripari.fi. Verkkotunnuslaki kieltää rangaistuksen uhalla (suomalaisten) verkkotunnusten varastoimisen hyötymistarkoituksessa eli jälleenmyyntiä varten. Käytännössä on kuitenkin vaikea sanoa, millä perusteella esimerkiksi iso.fi ja rakkaus.fi on rekisteröity: halutaanko vain paljon kävijöitä kotisivuille, vai onko tarkoitus myydä tunnus siitä eniten tarjoavalle? Tässä suhteessa lain voimaantulon jälkeisen rekisteröintiryntäyksen seuraukset jäävät nähtäväksi; ensimmäiset oikeusjutut saattavat hyvinkin olla jo vireillä.

 

Kirjoittaja on Internetissä esiintyviin nimiin erikoistuva pohjoismaisten kielten opiskelija, joka kirjoittaa pro gradu -työtään suomalaisista verkkotunnuksista.

Lisätietoja

Viestintävirasto: http://www.ficora.fi/

fi-verkkotunnusjärjestelmä (mm. hakijan tietopaketti ja jo rekisteröityjen tunnusten haku): https://domains.ficora.fi/

Verkkotunnuslaki, laki N:o 228/2003: http://www.finlex.fi/linkit/sd/20030228