Mikä rooli sanakirjalla ja leksikografisella työllä on aiemmin kuvaamattoman viittomakielen tutkimuksessa ja kielisuunnittelussa? Tätä käsittelee Karin Hoyerin väitöskirja Dokumentation och beskrivning som språkplanering – perspektiv från arbete med tre tecknade minoritetsspråk (Dokumentointi ja kuvaus osana kielisuunnittelua – kohteena kolme viitottua vähemmistökieltä). Väitöstutkimuksen perustan muodostaa kolmen ensi kertaa kuvauksen kohteena olevan viittomakielen sanakirjatyö. Nämä kolme kieltä ovat suomenruotsalainen, albanialainen ja kosovolainen viittomakieli. Sanakirjatyö muodostaa tärkeän osan kyseisten viittomakielten perustutkimusta ja yhteiskunnallisen aseman edistämistä.  Sanakirjahankkeet  ovat tuoneet uutta tietoa sekä kuvauksen kohteena olleesta kielestä että yhteisöstä, jossa sitä käytetään. Tämän myötä yhteisö on tullut tietoiseksi kielestään ja kielellisistä oikeuksistaan: tavoitteina ovat nyt kielen elvyttäminen ja kielen virallinen tunnustaminen. Väitöskirjassa tarkastellaan myös kriittisesti viittomakielten sanakirjan teon perinteitä ja mm. kysytään, tekeekö kiinteään viittomistoon keskittynyt kielen kuvaus viitotulle kielelle oikeutta.