Saara Welin kirjoitti Kielikellossa 4/1994 hyvin seikkaperäisesti ja valaisevasti ulkomaisten rakennusten nimistä suomenkielisessä tekstissä. Periaatteiden selvittäminen onkin hyvin tärkeätä, kun kansainvälinen kanssakäyminen nyt lisääntyy entisestään. Olen Saara Welinin kanssa samaa mieltä periaatteista, mutta ruotsinsuomalaisena haluan esittää pari pientä kommenttia. Kommenttini koskevat tekstien lisäksi myös puhekieltä.
Me ruotsinsuomalaiset olemme viime vuosina alkaneet entistä enemmän puhua kaksikielisyydestä ja pyrkiä siihen. Sen vuoksi on sekä toivottavaa että tärkeätä, että ruotsinsuomalaiset käyttävät suomenkielisiä nimityksiä kaikista niistä laitoksista, joiden nimistä on annettu suositus, ja yrittävät välttää turhaa ruotsin sanojen lainaamista. Uskallan väittää, että ruotsinsuomalaisen on suomea kirjoittaessaan ja puhuessaan helpompi käyttää Nykytaiteen museota kuin Moderna museetia. Askel laitosten ja elinten nimistä appellatiiveihin, sellaisiin kuin vakuutuskassa (försäkringskassa) tai opintoliitto (studieförbund), on myös hyvin lyhyt eikä ruotsinsuomalaisen ole suinkaan aina helppo pitää eri tyyppejä erillään. Luonnollisesti on muistettava, että suomennosten käyttäminen on ratkaistava asiayhteyden mukaan ja ettei nimiä tietenkään pidä suomentaa osoitteissa yms.
Kungliga dramatiska teatern tunnetaan yleisesti nimellä Dramaten, ja täydellistä nimeä näkee käytettävän aniharvoin. Dramaten-nimeä ei tietenkään suomenneta. Ruotsin ulkoministeriö on 1980-luvun alusta lähtien pitänyt tärkeänä, että valtion virastoilla ja laitoksilla on myös suomenkielinen nimi, ja tällöin Dramatenin virallinen nimi on yhteisymmärryksessä teatterin kanssa suomennettu Kuninkaalliseksi draamateatteriksi. Olen Saara Welinin kanssa samaa mieltä siitä, ettei se kuulosta erityisen modernilta, mutta tuskin teatterin ruotsinkielinenkään nimi olisi nykyisenkaltainen, jos se olisi peräisin viime vuosilta.
Paula Ehrnebo
ruotsinsuomalainen
kielilautakunta
Tukholma