Nimistönhuollon suositukset näkyvät muun muassa teiden nimissä ja auton navigaattorissa. Kuva: Ulla Onkamo.
Nimistönhuoltajien työ on ehkä suurelle yleisölle vierasta, mutta sen tulokset näkyvät silti kaikkialla. Esimerkiksi kun etsii osoitetta auton navigaattorista, laite näyttää nimistönhuoltajien ohjeiden mukaisia kadunnimiä. Myös tiedotusvälineissä törmää nimistönhuollon suosituksiin, usein huomaamatta. Helppokäyttöisistä verkkosivuistakin voi olla kiittäminen nimiasiantuntijoita, jotka auttavat viranomaisia muodostamaan selkeitä ja läpinäkyviä verkkopalvelujen nimiä ja verkko-osoitteita.
– Nimistönhuollon tärkein tavoite on, että julkiset nimet olisivat toimivia. Tässä on kyse huoltovarmuudesta. Julkisilla nimillä tarkoitetaan esimerkiksi teiden nimiä sekä viranomaisten ja niiden palvelujen nimiä, kertoo Kotimaisten kielten keskuksen nimistönhuollon vastuuhenkilö Ulla Onkamo.
Ohjenuorana asiallisuus, selkeys ja ymmärrettävyys
Nimistönhuollon tehtävänä on huolehtia siitä, että julkiset nimet täyttävät hallintolain vaatimukset asiallisesta, selkeästä ja ymmärrettävästä viranomaiskielestä. Esimerkiksi sama tiennimi tulee kirjoittaa samalla tavalla koko maassa, jotta hälytysajoneuvo löytää oikeaan osoitteeseen. Vastaavasti muun muassa viranomaisten, sairaaloiden ja julkisten palvelujen nimien tulee kertoa, millaisesta palvelusta on kyse. Nimien pitää olla myös helppokäyttöisiä. Tässä kohtaa tylsyys astuu kuvaan.
– Toimintamme taustalla on ajatus siitä, että tylsä nimi on paras nimi. Julkishallinnon nimien ei tarvitse olla jännittäviä ja huomiota herättäviä. Niiden ei tarvitse kilpailla huomiosta, toisin kuin yksityisellä sektorilla. Tämä voi olla etu, korostaa Maria Vidberg, joka työskentelee ruotsin kielen nimistönhuoltajana Kotimaisten kielten keskuksessa.
Nimi, joka ei kerro kohteestaan
Nimistönhuoltajien työ on muuttunut viime vuosina. Kun Ulla Onkamo aloitti uransa Kotimaisten kielten keskuksessa vuonna 2012, suurin osa työstä koski paikannimiä, jonkin verran myös henkilönnimiä. Tätä nykyä julkinen nimistö työllistää paljon.
– Julkishallinnon nimenanto on muuttunut. Aiemmin viranomaisilla oli kuvailevia nimiä, mutta nykypäivänä trenditietoiset, kaupalliselta alalta vaikutteita saaneet nimet ovat suosittuja – oli kyse sitten hankkeen, strategian tai osaston nimeämisestä, Onkamo toteaa.
Tällaiset nimet eivät kuitenkaan kerro riittävästi kohteestaan eivätkä sen takia täytä hyvän viranomaisnimen vaatimuksia. Käyttäjän on vaikea päätellä, mikä viranomaisen tai palvelun tehtävä on, jos nimi ei lainkaan kuvaa toimintaa.
Tavoitteena toimiva julkinen nimistö
Nykyisillä nimitrendeillä ja niiden synnyttämillä ongelmilla ja kysymyksillä on ollut vähintään yksi myönteinen seuraus: Kotimaisten kielten keskus julkaisi loppuvuodesta 2023 Hyvän nimistön oppaan. Se on kaksikielinen verkkojulkaisu ja tarkoitettu kaikille niille, jotka suunnittelevat nimiä virastoissa, kunnissa ja hyvinvointialueilla. Oppaaseen on koottu Kotimaisten kielten keskuksen aiempaa, eri lähteissä hajallaan ollutta ohjeistusta, mutta sitä varten on kirjoitettu myös kokonaan uusia ohjeita.
Julkista nimistöä suunnittelevat usein sisällön asiantuntijat, kun taas kielen ammattilaiset ovat harvemmin mukana työssä. Ulla Onkamo ja Maria Vidberg painottavat, että nimien suunnittelua ei pitäisi jättää viime tippaan. Jos valmistelu aloitetaan ajoissa, on todennäköistä, että lopputulos on onnistunut. Tämän takia nimistönhuoltajat toivovat, että opas tavoittaa yleisönsä ja että sitä luetaan.
– Hyvän nimistön oppaan tavoitteena on entistä toimivampi julkishallinnon nimistö. Toivon, että oppaan lukijat saavat ahaa-elämyksiä ja ymmärtävät, millainen rooli nimillä on luotettavuuden, saavutettavuuden ja pelastusturvallisuuden kannalta. Minusta kaikki julkishallinnossa työskentelevät voisivat lukea oppaan ensimmäisen osion, jossa on perustietoa nimien tehtävistä ja suunnittelusta, Onkamo esittää.
Opas on Kotimaisten kielten keskuksen ensimmäinen kaksikielinen julkaisu. Suomen- ja ruotsinkielisissä versioissa käsitellään samoja aihepiirejä ja sisältö on jaoteltu samalla tavalla, mutta tekstit eivät vastaa toisiaan täysin, sillä eri kielissä on toisinaan tarpeen korostaa eri asioita.
– Tarkoitus on, että opasta voi lukea vain jommallakummalla kielellä ilman että jokin tärkeä tieto menee ohi. Kuitenkin erityisesti kääntäjille voi olla hyötyä molempien kieliversioiden lukemisesta, koska näkökulmat eroavat toisistaan jonkin verran, kertoo Vidberg.
Kääntäjät ovatkin nimineuvonnan ja Hyvän nimistön oppaan tärkeä kohderyhmä. Vidberg mainitsee esimerkkinä tapauksen, jossa valtioneuvoston kanslian kääntäjä halusi keskustella erään viraston yksiköiden nimien ruotsinkielisistä käännöksistä.
– Huomasin siinä yhteydessä, että yksi suomenkielisistä ehdotuksista vaikutti hankalalta. Kysyin asiasta kollegoiltani, jotka totesivat, että ehdotettuja suomenkielisiä nimiä on mahdotonta taivuttaa. Välitin tiedon kääntäjälle, ja virasto päätyi muuttamaan yksiköiden suomenkielisiä nimiä. Nimistä tuli näin parempia kummallakin kielellä, Vidberg iloitsee.
Nimien tarkistusta ja digitalisointia
Viranomaisten nimet ovat keskeinen osa nimistönhuoltajien työsarkaa, mutta heillä on myös muunlaisia tehtäviä. Ympäröivän yhteiskunnan tapahtumat vaikuttavat paljon päivittäiseen työhön, ja nimiasiantuntijat saavatkin kysymyksiä esimerkiksi toimittajilta ja kääntäjiltä. Ajankohtaisten ulkomaalaisten paikkojen ja henkilöiden nimiä opastetaan käyttämään niin, että tiedonkulku olisi mahdollisimman sujuvaa.
Yhteiskunnan tapahtumat vaikuttavat nimistönhuoltajien päivittäiseen työhön.
Kauaskantoisempaa ja pitkäkestoisempaa työtä ovat muun muassa peruskarttaan tulevien paikannimien tarkistus sekä paperisten paikannimikokoelmien digitalisointi. Nämä tehtävät ovat osa aineettomasta kulttuuriperinnöstä huolehtimista, joka kuuluu nimistönhuoltajien työnkuvaan.
– Pitkäkestoiset perustehtävät tukevat perinnäisten paikannimien säilymistä ja käyttöä. Näistä tehtävistä kertyvä tieto ja osaaminen hyödyttävät myös nopeatempoisempaa nimistönhuoltoa sekä lainsäädäntötyötä, summaa Vidberg. Perinnäisillä paikannimillä tarkoitetaan esimerkiksi peltojen, niittyjen, kylien, järvien ja saarten nimiä, jotka ovat syntyneet spontaanisti asukkaiden kielenkäytössä.
Henkilönnimien huolto on pienempi osa työkenttää, mutta sitäkin tehdään. Henkilönnimistä tulee kysymyksiä suomen- ja ruotsinkielisiin nimineuvontoihin, niin yksityishenkilöiltä kuin viranomaisilta. Lisäksi Maria Vidberg on varajäsen oikeusministeriön nimilautakunnassa, joka käsittelee etu- ja sukunimihakemuksia Digi- ja väestötietoviraston pyynnöstä.
Samma på svenska?
Suomen kielisuhteet näkyvät myös nimistönhuollossa. Suomen kielen nimiasiantuntijat esimerkiksi normittavat nimistöä eli päättävät muun muassa oikeinkirjoitussuosituksista, mitä taas Kotimaisten kielten keskuksen ainut ruotsin kielen nimistönhuoltaja ei tee. Tämä johtuu siitä, että ruotsin kielen normeista päätetään Ruotsissa. Myös kielenkäyttäjien kysymykset ja nimistönhuollon tehtävät eroavat jonkin verran toisistaan.
– Vaikka työmme on perimmiltään samankaltaista, ovat nimiä koskevat kysymykset hyvin erilaisia. Minä saan Maanmittauslaitokselta ehkä kysymyksen pari kuussa, kun taas suomen kielen puolelle kysymyksiä tulee useita viikossa. Tämä johtuu siitä, että peruskartassa on paljon enemmän suomenkielisiä nimiä. Sama koskee kunnilta tulevia kysymyksiä, sillä suomenkielisiä nimiä on sielläkin enemmän, Vidberg selittää. Käännöskysymykset on puolestaan melkein aina osoitettu ruotsin kielen nimistönhuoltajalle, koska esimerkiksi uudet viranomaisten ja verkkopalvelujen nimet käännetään yleensä suomesta ruotsiksi.
Tärkeä huomio on, että Kotimaisten kielten keskuksen nimistönhuoltajilla ei ole oikeutta päättää nimistä, oli kyse sitten henkilönnimistä, paikannimistä tai viranomaisnimistä. Henkilönnimistä viimeinen sana on Digi- ja väestötietovirastolla, peruskartan paikannimistä Maanmittauslaitoksella ja suunnitelluista nimistä, kuten tiennimistä, kunnilla.
– Voimme vaikuttaa mutta emme päättää. Annamme tietoa, suosituksia ja lausuntoja ja toivomme, että niitä noudatetaan, toteavat Ulla Onkamo ja Maria Vidberg.
Suomennos: Henna Leskelä. Ruotsinkielinen haastattelu julkaistiin Språkbruk-lehdessä 1.2.2024:
Ett tråkigt namn är det bästa namnet(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)