Vuonna 1982 ilmestyi Tekniikan Sanastokeskuksen sanastosarjan ensimmäisenä julkaisuna Telesanasto. Siinä oli määritelty suomeksi ja ruotsiksi kaikkiaan 29 tavallisen käyttäjän kannalta keskeistä käsitettä sekä annettu käsitteitä vastaavat termit suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, saksaksi ja ranskaksi. Sanasto on jo aika päiviä sitten myyty loppuun, ja 1980-luvun lopussa siitä kaivattiinkin lisäpainoksia. Noita lisäpainoksia sanastosta ei kuitenkaan otettu, sillä katsottiin tarpeelliseksi uudistaa koko sanasto. Olihan teletekniikan nopean kehityksen myötä syntynyt runsaasti palveluja ja menetelmiä, joita ei vielä 1980-luvun alussa tunnettu lainkaan.
Niinpä joukko telealan organisaatioita aloitti syksyllä 1988 yhdessä Tekniikan Sanastokeskuksen kanssa uuden telealan sanaston laatimisen. Työn tulos ilmestyi keväällä 1991 Puhelinlaitosten liiton kustantamana Tekniikan Sanastokeskuksen sanastosarjassa – sen kahdeksantenatoista julkaisuna – ja sai nimekseen Telesanasto.
Sisällys
Vaikka nimi on sama kuin vuoden 1982 sanastolla, sisältö on kokonaan uudistettu, ja myös käsitteiden määrä on paisunut lähes kymmenkertaiseksi aiempaan sanastoon verrattuna: varsinainen määrittelevä sanasto-osa sisältää 258 käsitteen suomen- ja ruotsinkieliset määritelmät sekä termit suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, saksaksi ja ranskaksi. Lisäksi liitteissä on käsitelty 48 kaupallista nimeä ja 199 lyhennettä.
Aineisto on ryhmitelty systemaattisesti kuuteen ryhmään: 1. Telealan yleiskäsitteet, 2. Telepalvelut, 3. Televerkot, 4. Teleyhteydet, 5. Laitteet ja järjestelmät sekä 6. Maksuihin liittyvät käsitteet. Ryhmien sisällä käsitteet on jaettu edelleen systemaattisesti alaryhmiin. Ryhmän alussa on usein esipuhe, jossa selvitetään käsitteiden taustaa ja niihin liittyviä ongelmia. Selventäviä ovat myös lukuisat käsitejärjestelmäkaaviot, joiden avulla nopeasti näkee, miten eri käsitteet liittyvät toisiinsa.
Sanastossa on myös aakkoselliset hakemistot kaikilla käytetyillä kielillä – siis myös suomeksi, mikä onkin aivan välttämätöntä systemaattisesti järjestetyssä sanastossa. Lisäksi alussa on lyhyt johdatus terminologian menetelmiin sekä havainnollinen selvitys käytetyistä merkinnöistä ja sanaston termitietueiden rakenteesta.
Telealan yleiskäsitteet
Telealan yleiskäsitteinä esitetään yleisiä tietoliikenteeseen, teletekniikkaan ja telealan hallintoon liittyviä käsitteitä, joita sanastossa on yhteensä 44. Huomiota kiinnittää esimerkiksi eronteko liitännän ja liittymän välillä. Liitäntä eli rajapinta tarkoittaa kahden yhteistoiminnassa olevan laitteen, järjestelmän tai ohjelman välistä yhtymäkohtaa. Liittymä taas tarkoittaa pistettä, jossa on edellä mainitun kaltainen liitäntä telepäätelaitetta varten; sen lisäksi liittymällä tarkoitetaan telelaitoksen ja tilaajan välistä sopimusta tilaajan telepäätelaitteen kytkemisestä televerkkoon. Kolmatta samasta kantasanasta johdettua sanaa ”liityntä” ei pitäisi käyttää missään näistä merkityksistä.
Hauska kuriositeetti näissä yleiskäsitteissä on, että yleisradiolähetys on yläkäsite, joka sisältää sekä pelkkää ääntä välittävän lähetyksen (eli yleiskielen radiolähetyksen) että äänen lisäksi myös kuvaa välittävän lähetyksen (eli televisiolähetyksen). Jotta tämä yläkäsite sekä sen alakäsite, joka viittaa vain äänen lähettämiseen, eroaisivat toisistaan, jälkimmäistä nimitetään ääniradiolähetykseksi – tuntuu kuin nostalgisesti palattaisiin takaisin Markus-sedän ja Hella Wuolijoen aikoihin.
Telepalvelut
Telepalvelut on sanaston suurin ryhmä: 70 käsitettä. Ryhmässä käsitellään muiden muassa henkilöhaku-, teleneuvottelu- ja telekopiointipalveluihin liittyviä käsitteitä. Suomalaisia on yritetty jo vuosikymmenen ajan saada siirtymään faksauksesta telekopiointiin. Telesanasto jatkaa samoilla linjoilla. Se kuinka vaikea tämä tehtävä on, näkyy siitäkin, että kustantaja on vanhasta tottumuksesta kirjoittanut takakanteen telekopionumeronsa eteen fax. Telesanaston hyväksymiäkin vaihtoehtoja numeron eteen merkittäväksi olisi sentään ollut peräti neljin kappalein: telekopionumero, telekopio (aivan kuin puhelinnumeronkin eteen voidaan kirjoittaa pelkästään puhelin), tkp. sekä faksi. Samoin kuin faksi kirjoitetaan ks:llisenä, kirjoitetaan myös esimerkiksi teleteksi ja teleksi, jota suoltava laite on muuten nimeltään kaukokirjoitin.
Vakiintuneiden termien lisäksi Telesanasto sisältää tekijöiden termiehdotuksia sellaisille käsitteille, joille ei ole vakiintunut vielä minkäänlaista nimitystä. Tällaisia ovat muun muassa uusille vastapuhelupalveluille ehdotetut termit osoitemaapalvelu sekä ilmaispuhelupalvelu. Osoitemaapalvelun avulla tilataan vastapuhelu sen maan välittäjältä, johon soitetaan; vaikeasta vastapuhelun tilaamisesta selviää näin ulkomaillakin suomeksi. Ilmaispuhelupalvelua käytettäessä vastaanottaja maksaa kaikki liittymäänsä tulevat puhelut, ilman että soittajan tarvitsisi tilata vastapuhelua. Näiden vastapuheluihin liittyvien palvelujen eräänlainen vastakohta ovat ns. 9700-numerot, joihin soitettaessa soittajalta veloitetaan puhelumaksun lisäksi lisämaksu, jonka telelaitos tilittää puhelun vastaanottajalle. Palvelu on saanut Telesanastossa nimekseen maksulinjapalvelu.
Televerkot
Kolmas ryhmä sisältää 29 televerkkoihin liittyvää käsitettä. Nyt kun Kolmostelevision näkyvyysalue jatkuvasti laajenee, on hyvä huomata, ettei siinä suinkaan laajene kanava vaan ohjelmaverkko eli samaa ohjelmaa lähettävä yleisradioverkon osa. Kanavalla on jo muutenkin kahtalainen merkitys: Telesanaston määritelmiä käyttäen toisaalta taajuuskanava eli tiedonsiirtoon käytettävä taajuuskaista, toisaalta siirtokanava eli kahden pisteen väliseen yksisuuntaiseen tiedonsiirtoon käytettävä väline.
Teleyhteydet
Neljäs ryhmä on saanut nimekseen Teleyhteydet. Ryhmässä on 46 käsitettä, jotka on jaoteltu teleyhteyksiin liittyviin yleiskäsitteisiin, puheluihin, telenumeroihin sekä puhelimen merkkiääniin.
Puhelutermien joukossa huomiota kiinnittää oikopuhelu, jolla tarkoitetaan Telesanastossa naapuriverkkoryhmien välistä puhelua, joka ei ohjaudu kaukoverkon kautta ja on siksi yleensä kaukopuhelua halvempi. Selitteessä mainitaan, että oikopuheluksi on kutsuttu myös vaihteiden välistä puhelua. Telesanasto ei termin oikopuhelu käyttöä tässä merkityksessä tunnu hyväksyvän, mutta ei kuitenkaan anna muutakaan termiä tälle tarpeelliselle käsitteelle. Itse olen kuullut vaihteiden välistä puhelua kutsuttavan myös poikittaisliikennepuheluksi, mutta sitäkään ei Telesanastossa ole.
Telenumeroiden yhteydessä lukija saa tärkeää tietoa myös puhelinnumeroiden uudistuksesta. Vuoteen 1997 mennessä verkkoryhmät nimittäin korvataan pääpiirteissään läänijakoa noudattavilla teleliikennealueilla. Uudistuksen yhteydessä myös suuntanumerot muuttuvat, sillä niiden ensimmäinen numero eli kaukotunnus muuttuu 9:stä 0:ksi ja verkkoryhmän numero – esimerkiksi Turun verkkoryhmässä 21 – korvataan teleliikennealueen numerolla. Samalla ulkomaanliikenteen tunnus muuttuu 990:stä 00:ksi.
Puhelimen merkkiäänistä sanastossa on termien, määritelmien ja selitteiden lisäksi havainnollinen kaavio. Sanaston kaaviota katsellessani ymmärsin yhtäkkiä, että joskus puhelimesta korviin kuulunut kolmitasoinen merkkiääni olikin opasteääni, jolla soittajalle ilmoitetaan, ettei valittuun numeroon pääse esimerkiksi teknisen vian vuoksi.
Laitteet ja järjestelmät
Laitteet ja järjestelmät on toinen Telesanaston laaja ryhmä. Sen 60 käsitteen joukossa on muun muassa erilaisia keskuksia ja liittymiä, telepäätelaitteita sekä televisiojärjestelmiä. Lukijalle selviää esimerkiksi, että kädet vapaa -toiminto onkin kaiutintoiminto ja piipparit puolestaan hakuvastaanottimia, hakulaitteita tai henkilöhakulaitteita. Yllättäen lukija huomaa myös, että kaikki langattomat puhelimet eivät olekaan johdottomia puhelimia.
Ensi näkemältä moni varmaan hätkähtää termiä luuripuhelin. Onhan luuri niitä arkityylisiä lainasanoja, joita äidinkielen opettajamme ovat kehottaneet meitä välttämään. Suomen kielen lautakunta on kuitenkin antanut hyväksyntänsä luurille jo 28.5.1984 (ks. Kielikello 4/84). Luuripuhelimia ovat puhelimet, joiden kaikki osat on sijoitettu kädessä pidettävään koteloon, esimerkiksi matkapuhelinjärjestelmissä käytettävät käsi- eli taskupuhelimet. Kädessä tai taskussa nuo puhelimet yleensä ovatkin; kengässä puhelin lienee vain Kolmoskanavan agentti Maxwell Smartilla, joten muut rajoittakoot kenkäpuhelinten käyttöä ainakin asiatyylisessä viestinnässä.
Uusia televisiotyyppejä, joiden nimityksiin Telesanasto kiinnittää huomiota, ovat parannettu televisio (ei: parannetun laadun televisio), teräväpiirtotelevisio eli HDTV (< engl. high definition television; ei: hienopiirtotelevisio tai tarkkapiirtotelevisio) ja moniäänitelevisio (ei: stereotelevisio). Laite, jonka avulla voidaan katsoa salattua ohjelmaa, on puolestaan nimeltään maksutelevisiopääte, ei esimerkiksi musta laatikko, salauksenpurkulaite tai kotipääte.
Maksuihin liittyvät käsitteet
Viimeinen ja pienin ryhmä (9 käsitettä) ovat maksuihin liittyvät käsitteet. Selvityksen saa muun muassa ryöppyveloitus, jota käytetään useiden maksullisten palvelunumeroiden laskutuksessa. Kuinka paljon loppujen lopuksi telelaitokselle tuli tehdyksi velkaa, selviää haluttaessa joko heti yhteyden aikana maksunosoittimesta tai myöhemmin puheluerittelystä.
Liitteet
Ensimmäisessä liitteessä, joka käsittelee yleisimpiä telealalla käytössä olevia kaupallisia nimiä, lukijaa vastaan tulee useita uusia palveluja, joita telelaitokset kauppaavat. Mukana ovat muun muassa Ikinumero, Kaukohaku, Lähilinja, Omanumero, Teksti-TV sekä TeleSampo. Kaikki nämä kaupalliset nimet kirjoitetaan erisniminä isolla alkukirjaimella ja muutenkin juuri niin kuin palvelun kauppaaja ne kirjoittaa. Vaikea kai sanastossa on ruveta neuvomaan yrityksiä hyödykkeittensä nimeämisessä, mutta silti noiden TeleSampojen, HakuNetien ja CityNetien sekä TelePalaverien omituinen kirjoitusasu pistää ikävästi silmään.
Toisessa liitteessä käsitellään lyhenteitä. Niistä suurimman osan muistaa nähneensä joskus, mutta takana olevista sanoista ei aina ole aavistustakaan. Tutuimmasta päästä tällaisia joskus vastaan tulleita lyhenteitä ovat HDTV (ks. edellä), NICAM (< engl. Near-Instantaneous Companding Audio Multiplex; moniäänitelevisiojärjestelmä), NMT (takana joko englannin Nordic Mobile Telephone tai ruotsin Nordisk mobiltelefon; yhteispohjoismainen matkaviestinjärjestelmä) ja SYJ (< suuryhteisantennijärjestelmä).
Suurin osa lyhenteistä on saatu englannista, jossa termien muodostus tuntuu olevan muuten paljon humoristisempaa. Ei voi olla hymyilemättä, kun saa tietää, että lyhenteen RIPS takana on englannin sanat rest-in-peace services – kirjaimellisesti käännettynä ’levätköön rauhassa -palvelut’.
Matkaviestinsanasto jo tekeillä
Jotkin telealan osat ovat jääneet sanastossa pakostakin pintapuolisesti käsitellyiksi, sitlä tarkempi selvittely olisi paisuttanut sanastoa ja viivästyttänyt sen ilmestymistä. Yksi tällainen tarkempaa käsittelyä kaivannut ryhmä olisi ollut matkaviestimet. Tämä puute kuitenkin korjaantuu jo runsaan vuoden kuluessa, sillä heti loppukeväällä 1991 perustettiin Telesanasto-projektin innoittamana työryhmä valmistelemaan 100–200 käsitteen matkaviestinsanastoa, jonka on määrä valmistua ensi vuoden loppupuolella.
Telesanaston esipuheessa todetaan, että se on tarkoitettu sekä tavallisille telepalvelujen käyttäjille että telealan ammattilaisille. Sanastosta onkin epäilemättä hyötyä kummallekin ryhmälle. Siksi sen toivoisikin leviävän laajaan käyttöön. Ainakaan hinta ei ole esteenä, sillä tämä yli 150-sivuinen julkaisu maksaa vain 36 mk. Julkaisua myy ensisijaisesti kustantaja Puhelinlaitosten liitto – puh. (90) 602 200, tkp. (90) 605 531 – joka toimittaa sitä myös kirjakauppoihin.
Telesanasto on syötetty myös Tekniikan Sanastokeskuksen suorakäyttöiseen termipankkiin TEPAan. Siitä on tehty lisäksi hypertekstiversio koe- ja esittelykäyttöön; näin Telesanasto ennakoi aivan uusia sanaston teko- ja julkaisutapoja.
Telesanasto. Teleordlista. Vocabulary of telecommunications. Toim. Tekniikan Sanastokeskus ry, Puhelinlaitosten liitto ry. Helsinki, 1991. 156 s. ISSN 0359-5390, ISBN 951-95567-8-8, ISBN 952-90-2666-8. (TSK 18.)