Näkymäni suomenkielisten tieteellisten tekstien piirteisiin on laajentunut huomattavasti opettaessani kurssia, jolla on tarkistettu lukuisia tieteellisiä artikkeleita. Tampereen yliopiston kääntäjäkoulutukseen on sisältynyt tekstintarkistuksen opintojakso vuodesta 2009. Kurssille tullessaan opiskelijat ovat opiskelleet useita suomen kielen kursseja ja myös harjaantuneet monenlaisten tekstien lähilukuun ja analyysiin käännöstieteen opintojensa yhteydessä. Kurssi on ollut erittäin suosittu. Suosion syynä lienee se, että kurssilla opiskelijat ovat voineet harjoitella oikeiden tekstien äärellä ja siten saada tuntumaa työelämään. Tähän mennessä kurssillani on tarkistettu kolmetoista kirjaa, joista yhdeksän on ollut tieteellisiä artikkelikokoelmia, useat niistä monitieteisiä.

Tulevien tekstintarkistajien ohjaus

Eri toteutuskertojen aikana olen kehittänyt opiskelijoita varten materiaalipaketin, joka koostuu oheisluettavasta ja ohjeistuksista tarkistustyötä varten. Materiaalipaketissa on tekstien rakentumista, kielenhuoltoa, korjauslukua, tekstintarkistusta ja kustannustoimittamista koskevaa lähdeaineistoa. Kurssin tehtävät ovat kahdenlaisia: osa on opettajan laatimaa harjoitusmateriaalia, mutta toimeksiannot eli tärkein osa aineistosta ovat joka kerta uusia. Kaikkiaan aitoa tekstiä on kullakin opiskelijalla ollut tarkistettavanaan noin viisikymmentä sivua.

Opiskelijoiden ensimmäisenä tehtävänä on analysoida tekstin tarpeet, aivan kuten lääkärinkin on osattava diagnosoida epämääräisesti oireilevan potilaansa sairaus. Mistä sitten aloitetaan? Tarkistamistyön eri vaiheita varten olen laatinut seuraavan – tässä yhteydessä karsitun – ohjeen, joka on muokkautunut kurssilla karttuneiden kokemusten myötä. Opiskelijoita ohjataan kiinnittämään huomiota eri lukukerroilla eritasoisiin asioihin.

Viestivyys

  • Meneekö viesti perille? Jos jokin kohta on hämärästi ilmaistu, se on ehkä myös hämärästi ajateltu. Laita kommenttiin pyyntö kohdan selkeyttämisestä.

Lauseet ja muodot

  • Ovatko virkkeet sopivan pituisia? Ehdota pilkkomista, jos virkkeet ovat pitkiä ja mutkikkaita.
  • Ovatko virkkeet hyvin muodostettuja? Rikkovatko kiilalauseet lukurytmin?
  • Onko sanajärjestys luonteva? Ovatko kaikki sanat (esim. myös) oikeassa paikassa?
  • Mikä on etumääritteiden ja jälkimääritteiden suhde? Onko informaatiota pakattu liikaa?
  • Ilmaistaanko asiat suoraan verbeillä vai onko tekstissä substantiivityyliä?
  • Ovatko pronominien viittaussuhteet kunnossa?
  • Onko rinnasteisissa sivulauseissa ja muissa rinnastuksissa noudatettu symmetrian periaatetta?Esiintyykö tekstissä komparatiivimuotoja ilman vertailukohdetta?
  • Onko sijamuotoja käytetty oikein?

Sananvalinta

  • Onko sananvalinta tekstilajin ja tyylin mukaista?
  • Huomaa, että kirjoittajalla on lupa käyttää oman tieteenalansa sanastoa.
  • Esiintyykö tekstissä substantiivityyliin kuuluvia kylkiäisiä (kohdalla, taholta, suhteen)?
  • Onko tekstissä muoti-ilmauksia tai tilastokieltä?
  • Esiintyykö tekstissä toistoa tai joitain kirjoittajan omia mieli-ilmaisuja?

Oikeinkirjoitus

  • Onko välimerkkejä käytetty normien mukaisesti?
  • Onko sanat kirjoitettu oikein? Tarkista erityisesti vierassanojen oikeinkirjoitus.
  • Onko lyhenteitä ja numeroilmauksia käytetty suositusten mukaisesti?
  • Miten sulkeita on käytetty? Tarkkaile, katkaiseeko sulkeissa oleva jakso lukurytmin. Jos katkaisee, ehdota sulkeiden poistoa.
  • Onko numerosarjat ja päiväykset sidottu ohjeiden mukaan niin, että ne eivät jakaudu kahdelle riville?
  • Miten yhdysmerkkejä ja ajatusviivoja on käytetty? Onko viivan pituus asianomaiseen kohtaan oikea?
  • Onko kursiivia, lainausmerkkejä ja muita korostuskeinoja käytetty johdonmukaisesti? Tarkkaile erityisesti liiallista lainausmerkkien käyttöä.

Mammutteja ja kapulaa

Vaikka otokseni ei ole laaja, olen jo sen perusteella havainnut, että tarkistettavissa teksteissä toistuu samantapaisia ilmiöitä. Edellä olevat ohjeet kuvastavatkin sitä, millaisia seikkoja teksteistä yleensä nousee esille. Seuraavassa havainnollistan korjattavia piirteitä muutamin esimerkein.

Kirjoittajilla on toisinaan taipumuksena kutoa mammuttivirkkeitä – jopa puolen sivun mittaisia. Virkerakenteen haasteisiin liittyy myös ajatuksen muotoilun ongelmia. Tekstiin ei pääse sisälle, kun ajatus on ilmaistu turhan tiiviisti:

Varhaisimmat kokonaisvaltaiset etnisten ryhmien alueellista keskittymistä kuvaavat selitysmallit ajoittuvat 1920-luvulla voimallisesti kaupunkien sosiaalista ja tilallista jäsennystä kehittäneen Chicagon kaupunkiekologisen koulukunnan töihin.

→ – – 1920-luvulle, jolloin Chicagon kaupunkiekologinen koulukunta tutki kaupunkien sosiaalista ja tilallista jäsennystä.

Toisinaan virkerakenteen mutkikkuus pysäyttää tarkistajan lukemisen:

Molempien kirjojen tarinassa keskeistä osaa näyttelee perheen miesten, erityisesti isän ja veljien, taholta kohdistuva väkivallan uhka, joka varjostaa omaa päätäntävaltaa ja itsenäisyyttä tavoittelevien nuorten maahanmuuttajanaisten elämää.

→ Molempien kirjojen tarinassa perheen miesten, erityisesti isän ja veljen, harjoittama väkivallan uhka varjostaa itsenäisyyttä tavoittelevien nuorten maahanmuuttajanaisten elämää ja omaa päätäntäva ltaa.

Lisäksi teksteistä karsitaan usein niin sanottua kapulakielisyyttä:

Tällaisten representaatioiden vahvistuminen liittyy globaalien suhteiden ja vastakkainasettelujen uudelleenmuotoutumiseen sosialistisen järjestelmän romahtamisen jälkeisessä tilanteessa.

→ Tällaisten representaatioiden vahvistuminen liittyy sellaiseen kansainväliseen tilanteeseen, jossa globaalit suhteet ja vastakkainasettelut muotoutuvat uudelleen sosialistisen järjestelmän romahdettua.

Puheen piirteistä sanojen valintaan

Edellä olevat esimerkit vaikuttanevat suhteellisen tavanomaisilta virkerakenteen ongelmilta. Yllättävää sen sijaan on, että tieteellisiin teksteihin on hiipinyt myös puhutun kielen ilmiöitä kuten kongruenssin puutetta. Niin ikään omistusliitteet ovat voineet jäädä pois:

Oppilaitoksilla on lasten ja nuorten arjessa keskeinen tehtävä avata tasa-arvoisia mahdollisuuksia koulutukseen ja työelämään sekä tukea heidän aktiivista kansalaisuutta ja hyvinvointia.

Tarkistuksen yhteydessä useat englanninkielisestä tiedejargonista peräisin olevat ilmaukset saavat väistyä suomenkielisten vastineiden tieltä, esimerkiksi fokusoida ⇒ keskittyä, manifestoitua ⇒ ilmetä. Kurssilla on keskusteltu paljon muistakin sananvalintoja koskevista kysymyksistä. Olen usein palauttanut teksteihin kirjoittajan valitsemia sanoja, esimerkiksi sanan yhtäältä (sanaparista yhtäältä – toisaalta), jonka innokas korjaaja on korvannut sanalla toisaalta. Kielentarkistajan onkin tärkeää oppia erottamaan omat mieltymykset varsinaista korjausta vaativista kohdista.

Tieteellisissä teksteissä käytetään alan termejä, mutta samalla on selvää, ettei kielentarkistaja voi olla jokaisen tarkistamansa tekstin sisällön asiantuntija. Tarkistaja ei voikaan puuttua tieteenalan termeihin tekemättä ensin perusteellista taustatyötä. Esimerkiksi transnationaalisuuden sijaan puhutaan nykyään ylirajaisuudesta, mutta useat opiskelijat vierastivat tätä vakiintunutta termiä ja olivat korvanneet sen jollain kiertoilmauksella. Keskustelujen jälkeen ylirajaisuus ja muut vastaavat termit ovat palautuneet artikkeleihin.

Välimerkit liikkeessä

Kun teksti on muokattu ymmärrettäväksi sekä muoto- ja lauserakenteiltaan suositusten mukaiseksi, on tarpeen tarkistaa sen oikeinkirjoitus, esimerkiksi välimerkkien norminmukaisuus. Tavanomaisia pilkutusrikkeitä teksteissä on riittämiin, mutta niiden lisäksi välimerkkien käytössä on havaittavissa myös joitakin uusia suuntauksia. Esimerkiksi ajatusviivan käyttö vaikuttaa lisääntyneen huomattavasti. Se näyttää vallanneen alaa kaksoispisteeltä, joka puolestaan on saanut antaa tilaa puolipisteelle. Toisaalta monien suosiman puolipisteen sijaan tekstissä olisi usein paikallaan piste kuten seuraavassa esimerkissä:

Kaupunki perustettiin Tammerkosken länsipuolelle Tammerkosken kartanon maille; kosken itäpuoli oli osa Messukylää, joka vasta myöhemmin liitettiin osaksi Tampereen kaupunkia.

Kirjoittamiskursseja opettaessani olen taistellut englannin kielen konventioiden mukaisia välimerkkejä vastaan. Erityisesti lauseenalkuisen lisän jälkeinen pilkku on tällainen.

Aivan kuten työntekijät ja asiakkaat, myös he joutuvat sopeutumaan tilanteisiin, joissa he ovat tekemisissä – –.

Nykyisten suositusten mukaan voi käyttää, jos ilmaus on erityisen painokas tai jos tekstissä kuuluu kirjoittajan oma ääni. Kuuluuko se kuitenkaan neutraaliin tieteelliseen tyyliin? Kurssin aineistossa jotkut kirjoittajista olivat käyttäneet tätä pilkkua runsaastikin, mutta opiskelijoiden tarkistuksen jäljiltä sitä ei niissä enää ollut.

Tekstien tarkistus – kaikkien hyödyksi

Osalla kustantamoista ei nykyään ole omaa kustannustoimittajaa, ja kurssilla tehty työ on ollut arvokas lisä kirjan toimittajille. Niin ikään niissä toimeksiannoissa, joissa artikkelit ovat kulkeneet myös kustannustoimittajan käsien kautta, kurssilaisten apu on otettu mielellään vastaan. Tekstien tarkistajat ovat puolestaan olleet erittäin kiitollisia kirjoittajille ja toimittajille tilaisuudesta saada työkokemusta jo opintojen aikana.

Erään opiskelijan sanoin kurssi on ollut ”vainoharhaisuuteen kouliva kokemus”: tekstejä ei kuulemma enää lue samoin silmin kuin aiemmin. Lisäksi palautteessa on käynyt ilmi, että haastavuuden ja vastuuttamisen kautta kurssi on antanut tärkeitä eväitä tuleville käännösalan ammattilaisille, joiden tehtävänkuvaan kuuluu aiempaa enemmän kielentarkistusta. Hyvä niin, sillä työmaata riittää kaikille suomenkielisten tekstien tarkistuksessa, myös tieteellisen julkaisemisen saralla.