uskonnon kieli
Kielen liikkeet
Riitta Eronen
Tässä Kielikellon numerossa kuvataan erilaisia suomen kielen ääripäitä, kun esillä ovat toisaalta vanha kirjasuomi ja …
Toimitukselta
Agricola ja liturgian kieli
Taru Kolehmainen
Kuluvana Agricolan juhlavuonna on hämmästelty, kuinka vähän kieli lopultakin on muuttunut hänen ajoistaan runsaan neljänsadan …
Vanha kirjakieli
Korjaus kirkkoherraan
Taru Kolehmainen
Jaakko Anhava mainitsi käännösvirheitä käsittelevässä artikkelissaan Kiinanšakki ja salamurha – virheitä ja jäänteitä (Kielikello 3/06), …
Erikoisalojen sanat
Suomalaisen virren alkuvärssyjä
Anna Viinamäki
Tänä vuonna on vietetty Hemminki Maskulaisen virsikirjan 400-vuotisjuhlaa. Teos edisti aikanaan suomen kirjakielen kehitystä, ja kirjoittajaa itseään on sanottu ensimmäiseksi merkittäväksi suomen kielellä kirjoittaneeksi runoilijaksi.
Vanha kirjakieli
Pyhät nimet
Taru Kolehmainen
Tämän Kielikellon artikkeleista käy toistuvasti ilmi, miten ”veteen piirretty viiva” on rajankäynti erisnimen ja yleisnimen, ison ja pienen alkukirjaimen välillä. Hengellisissä teksteissä raja on vielä häilyvämpi – mutta miten ja miksi?
Kirjoitusasu ja ääntäminen
Arkista ja ylevää – kieli papin työssä
Riitta-Kaisa Voipio
Papin pitää löytää oikeat sanat monenlaisissa tilanteissa, joissa hän kohtaa seurakuntalaisensa. Mitä kaikkea liittyy papin kieleen? Siitä kertovat viestintää teologisessa tiedekunnassa opettava Heikki-Tapio Nieminen ja seurakuntapastori Mikko Ojanen.
Kieli ja työelämä
Uskon ”pyhän yhteisen seurakunnan”
Taru Kolehmainen
Kun uskontunnustuksessa siirrytään Pyhän Kolminaisuuden persoonista pyhään yhteiseen seurakuntaan, uskomisen kohteiden sijamuoto vaihtuu. Miksi?
Rakenteet
Raamatunkohtiin viittaaminen
Taru Kolehmainen
Raamatunkohtiin viitattaessa käytetään Raamatun kirjojen nimistä lyhenteitä ja niiden jälkeen merkitään numeroin luku ja jae. Merkintätavoissa on nykyään paljon kirjavuutta.
Merkit, numerot ja lyhenteet
Kirkko seurakunnassa vai seurakunta kirkossa?
Aila Mielikäinen
Kirkollisessa kielessä sanojen kirkko ja seurakunta merkitykset menevät osittain päällekkäin. Yleisessä kielenkäytössä kirkko liitetään edelleen ensisijaisesti rakennukseen tai kirkkokuntaan, seurakunta taas ihmisyhteisöön. Teologisessa kielenkäytössä sana kirkko on ottamassa seurakunnan merkitystehtäviä. Niitä ongelmia, joihin muutoksessa törmätään, pohtii tässä artikkelissa apulaisprofessori Aila Mielikäinen, joka on kirkon käsikirjaa uudistavan komitean jäsen ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen suomen kielen lautakunnan jäsen.
Erikoisalojen sanat
Kulunutta liturgiaa vai elävää viestintää? Kirkollisten toimitusten kieli uudistuu
Aila Mielikäinen
Muutama vuosi sitten valmistunut virsikirja ja äsken adventtina käyttöön otettu uusi raamatunkäännös ovat saaneet seurakseen kolmannen kirkollisen uudistushankkeen: myös jumalanpalvelus ja muut kirkolliset toimitukset ovat joutuneet muutoksen paineeseen. Vuonna 1988 asetettiin käsikirjakomitea, jonka tehtävänä on uudistaa evankelisluterilaisen kirkon kirkkokäsikirja. Komitean välimietintö Jumalan kansan juhla ilmestyi tammikuussa 1992, ja siinä hahmotellaan laajasti hankkeen teologisia, sisällöllisiä ja ilmaisullisia periaatteita. Seuraavassa komitean jäsen dosentti Aila Mielikäinen selvittelee sitä, millaisia uudistustarpeita liturgisella kielellä on.
Tekstit, tekstilajit ja tyyli