kotimaiset paikannimet
Maakuntakatsaus
Sirkka Paikkala
Nimistö on yhteistä kielellistä omaisuutta, jonka jatkuvuuteen perustuu kyky hahmottaa paikkoja ja laajempia aluekokonaisuuksia. Pitkien aikojen kuluessa vakiintuneet nimet kantavat mukanaan historiaa, ja niillä on alueen väestölle myös tunnearvo. Siksi vakiintuneen nimikäytännön muuttaminen on harkittava huolellisesti. Epäjohdonmukaisesta nimien valinnasta seuraa helposti sekaannuksia, jopa riitoja, mistä aluehallinnon uudistus tarjoaa tuoreita esimerkkejä.
Artikkeli
Kääntäjät ja Suomen paikannimet
Sirkka Paikkala, Mikael Reuter
Suomen kaksikielisyys näkyy mm. siten, että monilla kunnilla on sekä suomen- että ruotsinkielinen nimi. Suomeksi …
Kansalliskielet
Mistä on kartan nimet tehty?
Tiina Manni-Lindqvist
Kartat ovat mielenkiintoista luettavaa: joka niemellä ja notkolla on oma nimensä, joka voi kertoa paljonkin seudusta, sen luonnosta, asukkaista ja historiasta. Nimet herättävät kysymyksiä ja kiihottavat mielikuvitusta. Joskus ehkä myös ihmetellään, miten kartantekijä on saanut kaikki nimet karttaan. Nimiä ei suinkaan keksitä tai muokata työpöydän ääressä, vaan kaikki kartoissa esiintyvät nimet perustuvat niiden käyttäjien eli paikkakuntalaisten antamiin tietoihin. Tämän artikkelin kirjoittaja Tiina Manni-Lindqvist työskentelee Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen nimistöyksikössä, jossa huolehditaan mm. siitä, että nimet tulevat karttoihin oikein.
Artikkeli
Alastarolla mutta Ylistarossa
Sari Maamies
Kielikellossa 4/96 on ikävä virhe sivulla 30 kirjoituksessa, jossa esitellään sisä- ja ulkopaikallissijan käyttöä. Sijanvalinnan …
Artikkeli
Teuvalle ja Temmekselle, Korppooseen ja Keminmaahan
Saara Welin
Suomen kielen käyttäjä joutuu kiinnittämään alituiseen huomiota kaupunkien, kuntien ja kylien nimien paikallissijataivutukseen, puhuupa sitten …
Taivutus ja johtaminen
Nimipohdintoja kaksikielisestä kunnasta
Sirkka Paikkala
Artikkelin kirjoittaja erikoistutkija Sirkka Paikkala on nimistönsuunnittelun ja -huollon asiantuntija. Hän työskentelee Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen nimistöyksikössä. Aiemmassa työssään Espoon kaupungin nimistönsuunnittelijana hän on törmännyt myös sellaisiin nimistön erityiskysymyksiin, joita syntyy kaksikielisillä alueilla. Tämä kirjoitus on aiemmin julkaistu ruotsiksi Språkbrukissa 4/1995.
Artikkeli
Asutusnimien taivutusohjeet
Ritva Liisa Pitkänen
Suomessa jotkut paikannimet taipuvat sisä- ja jotkut taas ulkopaikallissijoissa. Sanotaan Alastarolla mutta Ylistarossa, Laviassa mutta …
Artikkeli
Uusien nimien antamisesta ja vanhojen suojelemisesta
Eeva Maria Närhi
Paikannimien antamisen ongelmat vaihtelevat eri maissa. Kanadassa tai Australiassa on viranomaisten nimettävä suurten alueiden luonnonpaikkoja. …
Artikkeli
Paikannimityyppi Ruonan Sydänmaa
Ritva Korhonen
Useimmat paikannimet sisältävät määritteen ja paikan lajia ilmaisevan perusosan, ja ne kirjoitetaan yhtäjaksoisiksi yhdysnimiksi (Haukijärvi, Haukijärvenoja). Paikannimen jälkiosa voi kuitenkin olla myös erisnimi, ja se on tarpeen ilmaista nimen kirjoitusasussa. Usein määrite voidaan liittää erisnimeen yhdysmerkkiä käyttäen ja säilyttää siten nimikokonaisuus hajottamattomana (Keski-Haukijärvi), mutta genetiivimääritteisiin nimiin yhdysmerkki ei käy (Haukisen Haukijärvi). Tämäntyyppisiä nimiä käsittelee kirjoituksessaan nimitoimiston tutkija Ritva Korhonen.
Artikkeli
Finlandia-niminen talo
Saara Welin
Kielikellon numerossa 2/1985, artikkelissa Julkisten rakennusten nimet, mainitsin ”Finlandiatalon” esimerkkinä nimestä, jonka osat oikeastaan tulisi …
Artikkeli