kielenhuolto
Kolmekymppinen!
Sari Maamies
Hyvä lukija, kädessäsi on kolmikymmenvuotias Kielikello. Sankarimme syntymää ei juhlittu suurieleisesti, vaan tapahtuma kuitattiin koruttomasti …
Toimitukselta
Kielenhuollon kasvot
Riitta Eronen
Kielenhuollon tiedotuslehti Kielikello täyttää syksyllä 30 vuotta. On aika esitellä kielenhuollon kasvot. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen …
Artikkeli
Kuka muuttaa virkakieltä ja miten?
Vesa Heikkinen, Pirjo Hiidenmaa
Virkakielen vaikeaselkoisuuteen tarttuvat, syystäkin, tuolloin tällöin niin kielenhuoltajat, virastojen asiakkaat kuin itse virkatekstien kirjoittajatkin. Kielen toivottaisiin olevan entistä selkeämpää, avautuvan helpommin ja muistuttavan muista yhteyksistä tuttuja kirjoitustapoja. Virkakielellä on historiansa ja virastoilla käytänteensä, jotka ylläpitävät vakiintuneita esitystapoja ja hidastavat muutoksia. Silti virkatyö ja -kieli muuttuvat – mutta mihin suuntaan?
Virka- ja lakikieli
Kielellisen ilmaston tutkailijat
Riitta Eronen
Kielikellon tämän vuoden ensimmäisessä numerossa paljastettiin kielenhuollon kasvot eli esiteltiin Kielitoimiston työntekijöitä. Nyt jatketaan samalla linjalla ja tutustutetaan Kielikellon lukijat kahteen uuteen henkilöön, Pirjo Hiidenmaahan ja Pirkko Nuolijärveen
Kielenhuollon historia ja periaatteet
Grapehedelmä vai kreippi? – b, d ja g suomen kielessä
Vesa Jarva
Kielikellon palstoilla käytiin pari vuotta sitten vilkasta keskustelua b:n, d:n ja g:n ääntämisestä. Jyväskylän yliopiston suomen kielen laitoksen tutkija Vesa Jarva sai siitä kipinän tutkimukseen, jossa hän selvitti, kuinka joukko eri-ikäisiä ja -taustaisia suomalaisia ääntää nämä äänteet vapaamuotoisessa puhetilanteessa. Seuraavassa kirjoituksessa hän selostaa tutkimuksensa keskeisiä tuloksia ja esittää oman näkemyksensä tästä tunteitakin herättävästä aiheesta.
Kirjoitusasu ja ääntäminen
Ajatuksia kielenkorjauksesta ja kielenhuollosta
Irmeli Pääkkönen
Millainen on hyvä kielenkorjaaja? Mitä hänen on otettava huomioon toisen tekstiä muuttaessaan ja millaisiin periaatteisiin hän voi tukeutua työssään? Muun muassa näitä kysymyksiä pohtii seuraavassa kirjoituksessa dosentti Irmeli Pääkkönen. Hänen esimerkkinsä – yliopistonlehtori Carl Niclas Keckmanin toiminta ja periaatteet kielenkorjaajana – on yli sadan vuoden takaa, mutta silti jatkuvasti ajankohtainen. Irmeli Pääkkönen on suomen kielen lautakunnan jäsen, ja hän jäi viime vuonna eläkkeelle Oulun yliopiston suomen kielen lehtorin virasta. Kirjoitus perustuu hänen jäähyväisluentoonsa, jonka hän piti suomen kielen opiskelijoille 8. toukokuuta 1996.
Kielenhuollon historia ja periaatteet
Kielenhuoltoa, tekstinhuoltoa, tekstintarkistusta, koulutusta
Katariina Iisa
Kielitoimisto on tarjonnut asiakkailleen koko viisikymmenvuotisen historiansa ajan niin tekstintarkistusta kuin koulutustakin. Ensimmäiset koulutuksen tilaajat …
Artikkeli
Ylhäältä ohjatusta huollosta oman kuvan rakentamiseen
Seppo Tiihonen
Valtioneuvosto asetti syksyllä 1979 komitean, jonka tehtävä oli laatia ehdotuksia viranomaisten kielen parantamiseksi. Komitean mietintö ”Kieli ja virkakoneisto” ilmestyi vuonna 1981, ja vuonna 1982 valtioneuvosto antoi päätöksen toimenpiteistä valtion viranomaisten kielenkäytön parantamiseksi. Valtiovarainministeriön neuvotteleva virkamies Seppo Tiihonen tarkasteli tämän ns. virkakielipäätöksen suhdetta syntyaikansa ja nykyhetken hallintokäsitykseen kielitoimiston 11.2.1997 järjestämässä virkakieliseminaarissa.
Artikkeli
Puheenvuoro
Pauli Saukkonen
”Kieli on ihmisen lajityypillinen ominaisuus. Kieli on yksilön ja kansan identiteetti. Kieli — äidinkieli — on isänmaani, sanovat virolaiset. Kieli on ajattelun väline. Kieli on yhteiskunnallisen toiminnan ehto. Kieli on valtaa. Tieto on valtaa, sanotaan, mutta vasta kielellä ilmaistuna.”
Artikkeli
Kielimiehiltä kieli pois? Eräs 60-luvun polemiikki
Päivi Rintala
Pohjoismaiden kielilautakuntien viimesyksyisen kokouksen teema oli kaunokirjallisuuden kieli. Suomen kielen lautakunnan puheenjohtaja apulaisprofessori Päivi Rintala käsitteli omassa esitelmässään Suomessa 1960-luvulla käytyä kielikeskustelua, jonka johtohahmo oli runoilija Pentti Saarikoski.
Artikkeli