1800-luvun kirjakieli
Laaja aineisto 1800-luvun uudissanoista avautunut
Petri Lauerma
Suomen kieli uudistui sanastoltaan 1800-luvulla enemmän kuin koskaan. Tämä prosessi kuitenkin tunnetaan puutteellisesti, sillä vain pieni osa eri alojen uudissanaehdotuksista vakiintui käyttöön. Kotimaisten kielten keskus on julkistanut Martti Rapolan poimintoihin perustuvan aineiston, jossa ovat mukana myös käytöstä kadonneet tai vain ehdotuksiksi jääneet sanat.
Vanha kirjakieli
”Käsitykset fennomania ja svekomania eivät minulle enää eksisteeraa”
kaksikielinen Minna Canth
Minna Maijala
Minna Canth tunnetaan merkittävänä 1800-luvun suomalaisen realismin edustajana, mutta hänen kirjalliseen taipaleeseensa liittyvät läheisesti myös kielikysymykset. Vuosi 2019 on Minna Canthin juhlaa, sillä hänen syntymästään on kulunut 175 vuotta.
Kansalliskielet
Maallista, ajallista, inhimillistä
Monikäyttöiset llinen-johdokset Agricolasta nykypäivään
Aila Mielikäinen
Adjektiivinjohdin -llinen on ollut sanansepittäjien suosiossa koko kirjasuomen historian ajan. Sen avulla on muodostettu uusia sanoja kulloisenkin kielenkäytön tarpeisiin. Kielikellossa 3/2009 tarkasteltiin nykykielen llinen-johdoksia. Tässä kirjoituksessa luodaan katsaus niiden historiaan.
Taivutus ja johtaminen
Arkkirunoilija Carl Borg. 1800-luvun kirjakielen varhainen uudistaja
Petri Lauerma
Suomen kirjakieli säilyi 1800-luvulle saakka murretaustaltaan käytännössä lähes yksinomaisen läntisenä. Oikeinkirjoitus oli monilta piirteiltään vanhahtavaa, vaikka sitä olikin asteittain paranneltu. Kirjakielen tunnettuja uudistajia olivat Renvall, Juteini ja von Becker, mutta jo ennen heitä – ja niin sanottua murteiden taistelua – kirjasuomea uudisti keskipohjalainen kappalainen Carl Borg.
Vanha kirjakieli
”Ilveillys kahdessa näytelmässä”: 1800-luvun teatteritermejä
Silva Kiuru
1800-luku oli kielen voimakkaan kehityksen aikaa. Suomeksi julkaistiin yhä enemmän kirjallisuutta ja aihepiirit monipuolistuivat. Jos tarvittavaa sanastoa ei ollut, se oli luotava, ja on selvää, että uuden sanaston vakiintuminen vei aikansa. Teatterikielen sanaston kehitys on esimerkki siitä, miten nykyisin jokaiselle tutut termit eivät ensimmäisille näytelmien kirjoittajille olleet lainkaan itsestään selviä.
Vanha kirjakieli
Toimivia välineitä. Paavo Tikkanen suomen kielen kehittäjänä
Terho Itkonen
Kiuruvetinen tohtori Paavo Tikkanen (1823–1873) oli lehtimies, tiedemies ja liikemieskin, viime vuosisadan huomattavimpia suomalaisuusmiehiä. Hänen kotitaloonsa Hingunniemeen oli Kiuruveden kulttuurilautakunta järjestänyt heinäkuussa seminaarin ”Sanat ja sanomat”, jonka aiheena olivat Tikkasen elämänvaiheet ja elämäntyö. Professori Terho Itkonen valaisi seminaarissa Tikkasen osuutta suomen kielen kehittäjänä.
Artikkeli
Poikkeaako kirjakieli puhutusta arkikielestä liiaksi?
Päivi Rintala
”Suomen kielelle suureks vahingoks kirjotettiin ensimmäiset suomalaiset kirjat tällä kehnommalla Ranta-Suomalaisten kielellä, johon päälle päätteeks tungettiin Ruotsista ja Latinasta liikoja puukstavia, jotka sokaisivat meiän selkeän kielemme. Ja vaikka näitä kirjoja sitten, Esivallan käskein, johonkuhun määrään murteista puhistettiin, niin jäi vielä paljon parantamata. Moni on sen jälkeen, näitä kirjoja seuraten, kirjottanut Suomea samalla tavalla, ja tottunut ei ainoastaan kirjottamaan ja lukemaan toisin, kuin selvät Suomalaiset puhuuvat, mutta myöskin uskomaan että kirjoissa löytyy kaikkiin selvin kieli. Jokainen ymmärtää kuitenkin ettei kielen synty ole kirjoista, mut kirjoin synty kielestä, että sentähen kirjat pitää kielen jälkeen korjattaman, ei kieli kirjoin jälkeen.”
Kielenhuollon periaatteet ja historia