Kysymys: Lehtihaastatteluissa verbin valinta aiheuttaa toisinaan ongelmia. Voisiko johtolauseeseen valita muunkin sanan kuin sanoa?
Vastaus: Verbi luo kuvan haastattelutilanteeesta ja puhujasta: millä mielellä keskusteltiin, miten haastateltava asioihin suhtautuu? Sitaatin sävy muuttuu täysin, kun johtolauseen verbiä vaihdetaan. ”Pidän uusista perunoista”, hän toteaa/hehkuttaa/kivahtaa.
Verbit voidaan jakaa näennäisen neutraaleihin (sanoa, kertoa), vuorovaikutusta kuvaaviin (ehdottaa, opettaa), sanotun sisältöön suuntautuneisiin (vaatia, tyrmätä) ja ensisijaisesti sanojaa arvottaviin (vakuutella, uhota). Jako on toki karkea yleistys. Sanoa-verbinkin neutraalius karisee, jos henkilöhaastattelussa Virtanen kymmenennen kerran sanoo – onpa valju ihminen!
Toinen ääripää on, jos kirjoittaja käyttää mahdollisimman värikkäitä verbejä. Sanat syövät tehon toisiltaan, kun puhuja vuoroin kihertää, hersyttää, säksättää ja keuhkoaa.
Johtoverbitkin kuluvat käytössä. Muutama vuosi sitten haastataltavat heittivät eikä kukaan vitsaillut, vinoillut saati letkauttanut. Verbin valinnan hankaluudesta pääsee, kun jättää johtolauseen kokonaan pois. Näin myös juonen kuljetus yleensä sujuvoituu, etenkin jos jutussa on äänessä vain yksi ihminen.
Kirjoittaja työskentelee Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa kouluttajana.