Toistakymmentä vuotta sitten alkoivat Suomessa itsenäisyyden ajan mittavimmat aluehallinnon uudistukset, joissa on lakkautettu monia aiempia viranomaisia ja hallintoalueita ja luotu uusia. Samassa myllerryksessä on muutettu myös viranomaisten ja alueiden nimiä. Käytännön kielenkäyttötilanteissa nämä uudet nimet ovat osoittautuneet osin ongelmallisiksi.
Uudet nimet aiheuttavat ongelmia esimerkiksi säätiedotuksissa ja -varoituksissa. Siksi Yleisradion säätiedotuksen, Ilmatieteen laitoksen, Helsingin yliopiston geotieteiden ja maantieteen laitoksen sekä Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen suomen ja ruotsin kielen huollon edustajat kokoontuivat syyskuussa 2010 keskustelemaan säätiedotuksissa tarvittavista alueiden nimistä. Aloite tuli säätiedottajilta.
”Entinen Oulun lääni”
Tuoreimmassa, vuoden 2010 alusta voimaan tulleessa uudistuksessa, poistettiin läänit ja tilalle tulivat aluehallintovirastot toimialueineen. Vuonna 1998 valtioneuvoston vahvistamassa aluejaotuksessa yhdeksän vanhan historiallisen maakunnan (Varsinais-Suomi, Ahvenanmaa, Satakunta, Häme, Uusimaa, Savo, Karjala, Pohjanmaa ja Lappi, ks. kartta) tilalle muodostettiin 19 toiminnallis-taloudellista maakuntaa. Päätöksissä vahvistettiin myös alueiden rajat ja nimet lukuun ottamatta Ahvenanmaan maakuntaa, josta oli säädetty aiemmin erikseen.
Käytännön työssä vaikeuksia on aiheuttanut etenkin lyhyen ja helppokäyttöisen lääni-sanan korvaaminen ilmauksella aluehallintoviraston toimialue. Nimitykset ovat pitkiä ja huonosti paikantavia, ja Oulun lääniä korvaava Pohjois-Suomen aluehallintoviraston toimialue on lisäksi harhaanjohtava ja epälooginen. Yleisessä kielitajussa esimerkiksi Pohjois-Saksa tarkoittaa Saksan pohjoisinta aluetta, Pohjois-Ruotsi Ruotsin pohjoisinta osaa jne., ja samoin mielletään yleisesti myös Pohjois-Suomi Suomen pohjoisimmaksi alueeksi. Pohjois-Suomen aluehallintoviraston pohjoispuolella on kuitenkin vielä Lapin aluehallintovirasto.
Toistaiseksi säätiedotuksissa yhtä aluehallintouudistuksessa syntynyttä epäkohtaa on lievennetty kertomalla säärintamien kulkevan ”entisen Oulun läänin alueella”. Tällainen ratkaisu ei kuitenkaan voi toimia pitkään. Koska yleisesti tunnettua, lyhyttä ilmausta ei alueelle ole, on turvauduttava maakuntien nimiin. ”Entisen Oulun läänin” alueella ne ovat Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu.
Television säätiedotuksissa asiaa voidaan auttaa näyttämällä alueita kartalta, mutta pelkästään radion kautta annettavissa tiedotuksissa ollaan vain kuulon varassa. Radion ennusteen tulee olla niin lyhyt ja selkeä, että se voidaan kertakuuntelulla ymmärtää. Radio Suomi ja Radio Vega sekä YLEn teksti-tv ovat viranomaiskanavia annettaessa sääennusteita, viranomaistiedotteita ja varoituksia. Niissä ei ole selittävää kuvaa.
Uusi maakuntajako nimineen on ollut voimassa alun toistakymmentä vuotta, mutta uusien alueennimien omaksuminen on ollut hidasta. Monien on vaikea käsittää, että Pohjois-Pohjanmaa ulottuu merestä Venäjän rajalle, Kainuun pohjoispuolelle. Kun säätiedotuksissa lisäksi on käytössä vain rajallinen aika, säärintaman paikantaminen samanaikaisesti molempien maakuntien nimien avulla voi tuntua kömpelöltä. Parempaakaan ratkaisua ei toistaiseksi ole.
Muitakin paikannusongelmia on. Kaksikielisen rannikko-Pohjanmaan nimeksi on valittu Pohjanmaa – Österbotten. Monen kielitajussa se kuitenkin tarkoittaa koko Pohjanmaata, joka sitten jakautuu osiinsa eli Etelä-, Keski- ja Pohjois-Pohjanmaahan. Yhteisnimitys ja yhden osan nimi menevät siis nykykäytännössä sekaisin.
Epäloogisuutta on myös nimiparissa Uusimaa ja Itä-Uusimaa; tämä haitta tosin poistuu vuoden 2011 alussa, kun maakunnat yhdistyvät Uusimaa-nimen alle. Tällöin Uudenmaan rajakin siirtyy idemmäksi, vastaamaan nykyisen Itä-Uudenmaan itärajaa.
Aluejako sääennusteissa
Vaikka tietoisuus nykyisten maakuntien rajoista ja nimistä ei ole kattavaa, niitä on silti pidettävä virallisuutensa vuoksi virallisen tiedotuksen pohjana. Niitä on vain tehtävä tunnetuksi. Häiritsevästi ristiriitaisissa tapauksissa, jollainen on esimerkiksi Pohjanmaa, voi käyttää tilanteeseen sopivaa kiertoilmausta eli määritellä alueen paikantavampien nimien ja ilmansuuntien avulla. Yksityiskohtaisissa tapauksissa voi käyttää kuntien nimiä.
Tärkeää olisi, että eri viranomaiset käyttäisivät valtakunnallisessa tiedotuksessa yleisesti tunnettuja, ymmärrettäviä ja paikantavia aluejakoja ja nimiä. Seuraavassa esitellään Ilmatieteen laitoksen käyttämä aluejako.
Koko maata koskevissa sääennusteissa Suomi jaetaan länsi-itä- tai pohjois-eteläsuunnassa suuriin alueisiin, jotka perustuvat maakuntiin. Säähän liittyvät varoitukset, kuten metsäpalovaroitukset, annetaan maakunnittain.
Nykyiset maakunnat ovat seuraavat:
Sääennusteissa maakuntia yhdistetään sekä itä-länsi- että pohjois-eteläsuunnassa. Lappi jaetaan tarvittaessa Etelä-, Keski- ja Pohjois-Lappiin tai itä-länsisuunnassa seuraavan kuvan osoittamalla tavalla.
Maan pohjoisosan maakuntien suuren koon vuoksi voidaan sääennusteissa ja varoituksissa käyttää myös kuntajakoa. Lisäksi voidaan käyttää selkeitä lisämäärityksiä, kuten rannikko, käsivarsi ja lounaissaaristo.
Nimilainsäädäntö
Maakuntien ja aluehallintovirastojen nimet on vahvistettu valtioneuvoston päätöksellä. Kansalaisten tiedonsaantiin ja turvallisuuteen vaikuttavia nimipäätöksiä pitäisi silti voida korjata. Suomessa olisi vihdoin otettava harkintaan sellaisen viranomaisten yhteisen nimiasiantuntijaelimen perustaminen, joka voisi selvittää valtakunnalliseen tiedotukseen vaikuttavat nimiasiat ennen lopullista päätöksentekoa. Esimerkiksi Ruotsissa, Norjassa ja Virossa vastaava nimilainsäädäntö toteutettiin jo 1990-luvulla. Ajanmukaisen, julkista nimistöä koskevan säännöstön laatimista nimiasioita käsittelevien ministeriöiden kanssa ovat Kotimaisten kielten suomen ja ruotsin kielen lautakunnat esittäneet julkisesti viimeksi vuonna 2009.