Säädökset syyniin

Oikeudellistuminen tarkoittaa käytännössä myös sitä, että ihmiset soveltavat elämässään entistä useammin ja entistä useammanlaisia normeja, sääntöjä ja säädöksiä. Säädöskieli on siis kaikkien asia, ei vain juristien.

Säädösten ongelmiin on kerta toisensa jälkeen kiinnitetty huomiota eduskunnassa ja yleisemmin poliittisessa keskustelussa. Erinäisissä selvityksissä on osoitettu, että lakien ja asetusten määrä on jatkuvassa kasvussa. Samalla säädöstekstit pitenevät ja yksityiskohtaistuvat. Sähköiseen säädöskokoelmaan oli 20. lokakuuta mennessä kertynyt 881 säädöstä tältä vuodelta. Viime vuoden lopussa päädyttiin lukuun 1 853.

Normikielen vaikeuksia

Nyt jos koskaan on tärkeää, että säädöstekstit ovat ymmärrettäviä. Jotta ymmärrettävyyttä voidaan parantaa, siihen vaikuttavia seikkoja on tutkittava.

Normikielen olemukseen pureudutaan Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen Säädöskieli ja sen ymmärrettävyys -hankkeessa. Tässä tutkimus- ja kielenhuoltohankkeessa tuotetaan tietoa siitä, millaisia säädöstekstit ovat, miten niitä käytetään ja mitkä tekijät säädöstekstien ymmärrettävyyteen vaikuttavat.

Ensisijaisena aineistona on kansallisia laki- ja asetustekstejä, erityisesti suomenkielisiä.  Tutkittavaksi otetaan lakien ja asetusten ohessa muita säädöstekstejä, niihin liittyviä virkatekstejä (esim. viranomaispäätöksiä) ja mediatekstejä (esim. säädöskieltä käsitteleviä ja säädöskieltä käyttäviä) sekä säädösteksteihin liittyviä kansalaisen ja viranomaisen välisiä keskusteluja. Lähtökohtana on kielen analysointi. Tietoa hankitaan myös muulla tavalla, kuten kyselyin ja haastatteluin.

Raha ja demokratia

Säädöskieltä ja sen ymmärrettävyyttä koskeva tutkimus on perusteltua monesta syystä, ei vähiten kansalaisyhteiskunta- ja demokratianäkökulmasta. Lainsäädännön ja yleisemminkin viranomaistekstien tulisi olla kenen tahansa kansalaisen ymmärrettävissä.

Myös säädöksiä koskee hallintolain vaatimus asiallisesta, selkeästä ja ymmärrettävästä kielestä. Valtioneuvoston lainvalmistelun kehittämisohjelmassa korostetaan, että säännösten selkeyttä ja ymmärrettävyyttä on arvioitava kansalaisen näkökulmasta.

Säädökset vaikuttavat läpäisevästi viranomaisten työhön ja teksteihin, myös kansalaisille suunnattuun viestintään. Säädösten paraneminen oletettavasti johtaa myös tekstityön määrän vähenemiseen – ja sitä kautta rahan säästymiseen muihin töihin.

Säädöskielihanke tukeekin pyrkimyksiä vähentää yhteiskunnan turhaa tekstualisoitumista ja oikeudellistumista. Kaikesta ei ole tarpeen tehdä tekstiä, kaikkea ei tarvitse säännellä lailla.