Ruotsinsuomalaisen kielilautakunnan, nykyisen Kielineuvoston, kielenhuoltaja Paula Ehrnebo puolusti huhtikuussa 2007 Tukholman yliopistossa väitöskirjatutkimustaan Heter Vägverket Tielaitos eller Tievirasto på finska? Benämningar på svenska samhällsfenomen i sverigefinska tidningar. Työn tavoitteena on kuvata sitä, miten Ruotsin yhteiskuntaelämän termejä käytetään ruotsinsuomalaisissa sanomalehdissä ja miten toimittajat ovat omaksuneet sikäläisen kielenhuollon suositukset. Väitöskirja käsittelee siis kielenhuollon vaikutusta kirjoittavien ammattilaisten työhön ruotsinsuomen standardisanaston suositusten ja sananvalinnan valossa. Aineistona on Viikkoviestin vuosikerrat 1983, 1990 ja 1997 ja Ruotsin Sanomien numerot 6−50/2003. Aineisto koostuu kaikkiaan 1 277 termistä, jotka kuvaavat 591:tä Ruotsin yhteiskunnan käsitettä.

Paula Ehrnebo käsittelee työssään seitsemän käyttöalan termistöä: valtion virastot ja laitokset, yksityisoikeudelliset järjestöt (esimerkiksi puolueet), tuomioistuimet, virkanimikkeet, sosiaaliala, työmarkkinat ja koulutus. Hän tarkastelee, miten näiden alojen termejä esiintyy lehtikirjoituksissa tutkittujen neljän vuoden aikana eli 1983, 1990, 1997 ja 2003 ja mitä teemoja siis on käsitelty tarkastelluissa numeroissa. Vaikka Ehrnebo käyttää usein käsitettä vakiintuminen, ei aineisto ja käsittelytapa anna oikein mahdollisuutta vakiintumisen analyysiin, koska suuri osa termeistä esiintyy vain kerran tai kahdesti. Vain 7 % termeistä on sellaisia, että niitä käytetään kaikkien neljän vuoden lehtijutuissa.

Tekijä kiinnittää termi termiltä huomiota sekä siihen, missä kohdin kirjoittajat ovat noudattaneet kokonaan tai osittain kielenhuollon sanasuosituksia, että siihen, missä he niistä poikkeavat. Hän tarkastelee yksityiskohtaisesti, käytetäänkö lehdissä suomen- vai ruotsinkielisiä nimityksiä vai molempia ja ovatko käytetyt suomenkieliset nimitykset Ruotsinsuomalaisen kielilautakunnan suosituksen mukaisia. Ehrnebo analysoi myös poikkeamien syitä.

Suomeksi vai ruotsiksi?

Suomenkielisiä nimityksiä – suositusten mukaisia tai muita – käytetään runsaasti; keskimäärin noin 95 % (1 209) termien esiintymistä on suomenkielisiä. Tuomioistuinsanasto ja virkanimikkeet ovat aina suomeksi, mutta yksityisoikeudellisista järjestöistä kirjoitettaessa suomenkielisten nimitysten osuus on hieman alhaisempi, 86 %. Jonkin verran nimityksiä käytetään rinnan, mikä varsinkin 1980-luvulla on ollut suositeltavaakin siksi, että termit tulevat lukijoille tutuiksi. Pelkästään ruotsinkielistä nimitystä käytetään varsin vähän, keskimäärin 2 %. Eniten ruotsinkielisiä nimityksiä käytetään kirjoitettaessa yksityisoikeudellisista järjestöistä (Djurens rätt, Rädda Barnen, Svenska Missionsförbundet) ja valtion virastoista ja laitoksista (Integrationsverket, Rikstrafiken, Systembolaget). Ehrnebo selittää tätä sillä, että näissä aineistoissa on Ruotsille tyypillisiä laitoksia ja järjestöjä, joille juuri sellaisenaan ei ole vastinetta suomensuomessa, tai sitten sellaisia, jotka Ruotsin ympäristössä ovat vakiintuneet niminä, joita Suomen vastaavan laitoksen nimi ei voi korvata (vrt. Alko ja Systembolaget). Jonkin verran käytetään pelkästään ruotsinkielistä lyhennettä, mikä on ymmärrettävää ja suosituksenkin mukaista, kun on esimerkiksi kysymys sellaisista paljon esillä olevista järjestöistä kuin LO (Landsorganisationen i Sverige ’Ruotsin ammattijärjestö’) ja SAF (Svenska arbetsgivareföreningen ’Ruotsin työnantajayhdistys’).

Keskimäärin 70 % tutkimuksen 591 termistä ja 78 % 1 209 suomenkielisestä nimityksestä on kielilautakunnan suosituksen mukaisia. Ryhmien välillä on kuitenkin eroja. Eniten suosituksen mukaisia termejä käytetään tuomioistuimista kirjoitettaessa, (noin 94 %), vähiten työmarkkinoita (noin 64 %) ja yksityisoikeudellisia järjestöjä (noin 66 %) käsiteltäessä.

Milloin suositusta on vaikea noudattaa?

Vakiintuneet tai käyttöön omaksutut suomenkieliset nimet ovat kolmenlaisia: käännöslainoja, samoja kuin suomensuomessa tai suomen yleiskielen esikuvan mukaisia. Nämä periaatteet ovat auttaneet kirjoittajia omaksumaan myös ruotsinsuomen suositukset. Ehrnebon selvityksen perusteella ruotsinsuomalainen kielilautakunta onkin onnistunut tehtävässään hyvin. Se on pystynyt lanseeraamaan suomenkielisiä nimityksiä näillä periaattein niin, että ruotsinsuomalaiset journalistit ovat käyttäneet niitä.

Mielenkiintoisempia kuin suositusten mukaiset nimitykset ovat kielenhuollonkin kannalta ne, jotka eivät noudata suosituksia, ns. poikkeamat aineistossa. Pääpiirteenä on se, että ne termit, jotka on opittava ulkoa, ovat vaikeampia omaksua. Aineistossa on sellaisia termejä, jotka eivät koskaan esiinny suosituksen mukaisessa muodossa. Seuraavassa asetelmassa on valtion virastoja ja viranomaisia koskevia termejä, joissa kirjoittajien on ollut vaikea noudattaa suositusta.

Suositus Tutkituissa lehdissä
Työympäristöntarkastuslaitos
’Arbetsmiljöinspektionen’		 Työympäristötarkastuslaitos
Lapsiasiamies
’Barnombudsmannen’		 Lastenasiamies
Posti- ja televirasto
’Post- och televerket’		 Posti- ja telelaitos
Maatalousvirasto
’Jordbruksverket’		 Maanviljelysvirasto
Talousrikosvirasto
’Ekobrottsmyndigheten’		 Talousrikosviranomainen
Kriminaalihuoltohallitus
’Kriminalvårdsstyrelsen’		 Vankeinhuoltohallitus

 

Nominatiivi- ja genetiivialkuisten nimitysten välinen ero on vaikea muistaa, samoin yksikön ja monikon ero määriteosissa. -verk- ja -myndighet-loppuiset ovat suosituksen mukaan ruotsinsuomessa aina -virasto-loppuisia, vaikka suomensuomessa olisikin -laitos. Hankalinta on ollut noudattaa suosituksia, jotka koskevat työmarkkinoita ja yksityisiä järjestöjä koskevia termejä.

Suositus Tutkituissa lehdissä
Työttömyysvakuutus
’Arbetslöshetsförsäkring’		 Työttömyyskassavakuutus
Oman yrityksen perustamisavustus
’Starta eget-bidrag’		 Oman yrityksen perustamiseen tarkoitettu avustus
Työkokeilu
’Arbetsprövning’		 Ammattikokeilu
Leimauttaa (työttömyyskorttinsa)
’Stämpla’		 Leimailla
Hotelli- ja ravintolatyöntekijäin liitto
’Hotell- och restauranganställdas Förbund’		 Hotelli- ja ravintolatyöntekijöiden liitto
Ruotsin ammattijärjestö
’Landsorganisationen i Sverige’		 Ruotsin ammattiliittojen keskusjärjestö LO
Ruotsin akateemisten keskusjärjestö ’Saco’ Akateemisesti koulutettujen keskusjärjestö tai Akateemikkojen keskusjärjestö


Poikkeamat suosituksesta saattavat olla hyvin vähäisiä. Varsinaisia väärinkäsityksiä poikkeamien takia syntyy harvoin. Harvinainen poikkeus tässä suhteessa on Akateemikkojen keskusjärjestö, joka perustuu ruotsin sanaan akademiker ’akateemisesti koulutettu henkilö’. Suomessa akateemikko-nimitys on varattu vain Suomen Akatemian nimittämille, eri tieteenaloja edustaville kunnianarvoisille professoreille, jotka eivät keskusjärjestöä tarvitse.

Käytännönläheinen tutkimus sanastotyöstä

Paula Ehrnebo ei juuri pohdi suositusten roolia yleisessä terminmuodostuksessa eikä keskustele termityön, kielenhuollon ja semanttisen tutkimuksen suhteista. Esimerkiksi termistön kannalta keskeistä hierarkian käsitettä ei kosketella. Ehrnebon tutkimus onkin hyvin käytännönläheinen selvitys ruotsinsuomalaisen kielenhuollon sanastotyöstä ja kirjoittavien journalistien suhtautumisesta tähän työhön. Aineiston kuvauksesta pääsee hyvin perille Suomen ja Ruotsin sanaston ja termiratkaisujen samankaltaisuuksista ja eroista. Tulosten perusteella ruotsinsuomalaisen kielenhuollon suositukset ovat tavoittaneet hyvin lehtityötä tekevät toimittajat.

Mikä vastine Paula Ehrnebon väitöskirjan otsikon Vägverket-sanalla sitten on ruotsinsuomessa? Ruotsinsuomalaisen kielilautakunnan suositus on Tievirasto, koska – kuten edellä on käynyt ilmi – -virasto on -verk-aineksen suositeltu vastine. Tästä johdonmukaisesta ratkaisusta huolimatta on ymmärrettävää, että ruotsinsuomalaiset toimittajat ovat joskus käyttäneet sanaa Tielaitos, onhan Suomessakin ollut vielä joitakin vuosia sitten senniminen virasto. Kumpikin nimitys on lukijaystävällinen; nimityksistä tietää, mitä asianomaiset laitokset tekevät. Suomessa ei enää nimen perusteella tiedä, mistä on kyse, koska valtion yrityksillä on kammo käyttää nimissään laitos-sanaa: on Destia, Finavia, Finstaship, Itella… Tämänkaltaisiin merkillisyyksiin ei ruotsinsuomalaisen kielenhuollon ole toistaiseksi tarvinnut reagoida, koska valtion laitoksilla on Ruotsissa yhä läpinäkyvä nimi.

Pirkko Nuolijärvi

Kirjoittaja on Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen johtaja. Hän oli Paula Ehrnebon vastaväittäjänä.

Paula Ehrnebo: Heter Vägverket Tielaitos eller Tievirasto på finska? Benämningar på svenska samhällsfenomen i sverigefinska tidningar. Studia Fennica Stockholmiensia 10. Stockholm 2007.
 

Kielineuvosto (Språkrådet) on Kielen ja kansanperinteen tutkimuslaitoksen (Institutet för språk och folkminnen) kielenhuolto-osasto. Kielineuvoston tehtävänä on seurata ja edistää Ruotsissa käytettävien kielten kehittymistä. Kielineuvoston toimialaan kuuluvat sekä ruotsi että Ruotsin vähemmistökielet.