Kielikellon vuoden 1983 toinen numero, ns. Ruokakello, käsitteli pelkästään ruokatalousalan sanastoa ja oikeinkirjoituskysymyksiä. Lehti sai suuren suosion. Sen kysyntä jatkui vuosikausia, ja pian lukijat alkoivat kysellä uutta numeroa.
Vuoden 83 jälkeen perinteinen suomalainen ruokakulttuuri on saanut valtavasti uusia vaikutteita maailman eri puolilta. Kauppojen vihannes- ja hedelmätiskeillä ovat nykyisin tavallisia näkyjä mitä eksoottisimmat vihannekset ja hedelmät, ja tutuiksi ovat tulleet monet niin Kaukoidän kuin Amerikan mantereenkin monimuotoisen ruokakulttuurin piirteet. Uusien ilmiöiden mukana myös alan sanasto on luonnollisesti rikastunut, ja sitä on ollut tarpeen sopeuttaa suomen kieleen sopivaksi.
Myös kotoisia aiheita käsitellessään ruokatekstien kirjoittajat ovat usein vaikeiden oikeinkirjoitusongelmien edessä: he itse kirjoittaisivat oikeinkirjoitusnormeja noudattaen toisin kuin esimerkiksi valmistajat kirjoittavat tuotteidensa nimet. Tuotemerkkien laatijat eivät tunnu paljon piittaavan esimerkiksi yhdyssanoista tai ison ja pienen kirjaimen käyttösäännöistä. Näkyvät ja tunnetut tuotemerkit antavat vääriä malleja monille, jotka luottavat painettuun sanaan, olipa se minkätasoista tahansa. Oikeinkirjoitusnormien vastaisista tuotenimistä aiheutuvia kirjoitusongelmia ei kuitenkaan voi peittää kermavaahdolla!
Uutta Ruokakelloa suunnitellessamme totesimme, että ruoka-alan sanasto ja siihen liittyvät kielenkäytön pulmakohdat ovat niin monimuotoisia, ettei niitä kannata kuvata yksinomaisesti tavalliseen tapaan artikkelimuodossa. Siksi päädyimme sanaston ja perinteisen lehden välimuotoon. Lehden ydin on laaja ruoka-alan sanasto, jossa pyritään kuvaamaan keskeistä sanastoa, sen merkityksiä, käyttöä ja oikeinkirjoitusta. Tämän luettelon lisäksi esitellään omissa kirjoituksissaan mm. ruoka-alan sanaston oikeinkirjoituksen ja taivutuksen periaatteita, lisäaine- ja ravintosanastoa sekä ymmärrettävän reseptin laatimista. Etymologista ja kulttuurihistoriallista tietoa sisältyy hedelmien, leipien ja leivonnaisten sekä kansanomaisten puurojen ja vellien nimiin.
Tavoitteena on siis esitellä ruoka-alan keskeistä sanastoa ja antaa ohjeita sen käytöstä. Aihetta ei voi ammentaa loppuun. Puutteita ja aukkoja on varmasti helppo löytää, mutta valtavan materiaalin joukosta on ollut pakko rajata jotakin pois. Toivomme kuitenkin, että käyttäjät löytävät tästä lehdestä vastauksia tavallisiin kotona ja työpaikoilla syntyviin kysymyksiinsä.
Tämän Kielikellon numeron tekemiseen ovat osallistuneet tavalla tai toisella monet entiset ja nykyiset kielitoimistolaiset, Suomen kielen perussanakirjan toimittajat sekä muutama murteentutkija ja etymologi. Lisäksi olemme saaneet apua Kotitalousopettajien liiton jäseniltä sekä monilta muilta eri alojen asiantuntijoilta. Erityisesti kiitämme Helsingin yliopiston kasvitieteellisen puutarhan intendenttiä dosentti Aune Koposta. Juttujen kuvitus on Irma Nissisen käsialaa. Lämmin kiitos kaikille Ruokakellon valmistumiseen vaikuttaneille!
Toimitus