YK:n aloitteesta 1967 Genevessä järjestetty kansainvälinen paikannimien normaalistamista koskeva konferenssi vahvisti yleisperiaatteen, jonka mukaan paikannimiä käytetään yleensä siinä asussa, missä ne asianomaisessa maassa ovat käytössä. Jos kielessä kuitenkin on jollakin paikalla jo vakiintunut kansallinen nimiasu, niin silloin käytetään sitä: suomeksi esim. Lontoo (ei London), Lyypekki (ei Lübeck), Moskova (ei Moskva).

Ruijan (norj. Finnmarken) paikannimistä ovat monet suomalaisnimet olleet vanhastaan tunnettuja. Nykyisin Ruijan alueen paikannimissä on melkoista kirjavuutta. Yhtenä hankaluutena on se, että vanha suomalainen nimi ja norjalainen nimi eivät tunnu aina tarkoittavan täysin samaa aluetta. Suomenkielisessä tekstissä olisi syytä käyttää tunnetuimpien suomalaiskeskusten vanhoja nimiä. Seuraavassa muutamia Ruijan suomalaisnimiä ja sulkeissa norjalaisten käyttämä nimi.

Alattio (Alta), joennimi Alattionjoki
Etelä-Varanki (Sør-Varanger), Pohjois-Varanki (Nord-Varanger), huom. myös nimet Varanginvuono, Varangin niemimaa
Jyykeä (Lyngen)
Jyykeänvuono (Lyngenfjord)
Kaarasjoki (Karasjok)
Kaivuono (Kåfjord)
Koutokeino (Kautokeino)
Lemmijoki (Lakselven)
Markkīna (Skibotn)
Moskivuono (Ullsfjord)
Naavuono (Kvænangen)
Näätämö (Neiden), huom. myös nimet Näätämöjoki, Näätämönvuono
Pulmankī (Polmak)
Raisi (Nordreisa)
Talmulahti (Talvik)
Teno (Tana)
Uuniemi (Nesseby)
Vesisaari (Vadsø)
Vuoreija (Vardø)

Muualla Norjassa Ruijan ulkopuolella suomalaisasuisia nimiä on vähän, esim. Tromssa, norj. Tromsø (kaup.) ja Troms fylke (lääni).

Länsipohjan (ruots. Västerbotten ja Norrbotten, maakunta jaettu 1810) alueen nimet ovat helpompikäyttöisiä kuin Ruijan paikannimet, sillä esim. useilla kylillä on pelkästään suomenkielinen nimi. Pitäjien nimissä sen sijaan on rinnakkaismuotona ruotsinkielinen käännös tai mukaelma. Poikkeuksena on pitäjännimi Pajala, josta tavataan vain tämä asu. Toisin kuin Ruijassa Länsipohjassa suomenkielisen ja ruotsinkielisen nimen tarkoittamat alueet vastaavat täsmällisesti toisiaan. Länsipohjan suomalaispitäjiä ja muita suomalaisasutuksen tuntumassa olevia paikkoja ovat seuraavat (sulkeissa ruotsinkielinen nimi):

Alakainuu (Nederkalix)
Alatornio (Nedertorneå)
Haaparanta (Haparanda)
Hietaniemi (Hedenäset)
Jällivaara (Gällivare)
Kaaresuvanto (Karesuando)
Kainuu (Kalix) taajama Ruotsissa, seudun asukkaiden käyttämä joennimi Kainuunväylä (ruots. Kalix älv)
Karunki (Karungi)
Kiiruna (Kiruna)
Korpilompolo (Korpilombolo)
Muonionalusta (Muodoslompolo)
Täräntö (Tärendö)
Vittanki (Vittangi)
Ylikainuu (Överkalix)
Ylitornio (Övertorneå)

Ruotsin suomalaisia sovinnaisnimiä ovat esim. Luulaja (Luleå), Luulajanjoki (Luleälv), Piitime (Piteå), Uumaja (Umeå) ja tietysti itse Tukholma (Stockholm). Monista Ruotsin maakunnista ja saarista on totuttu käyttämään suomalaisia sovinnaisnimiä. Esim. Taalainmaa (Dalarna), Gotlanti (Gotland), Uplanti (Uppland), Vermlanti (Värmland), Länsi-Götanmaa (Västergötland), Itä-Götanmaa (Östergötland), Öölahti (Öland).