Joukkoliikenteen pysähdyspaikat nimetään yleensä ajatellen tärkeimpien nimenkäyttäjien eli matkustajien etua. Hyvä nimi antaa käsityksen pysäkin tai aseman sijainnista ja erottuu riittävän hyvin muiden samanlajisten paikkojen nimistä.
Tyypillinen pysäkinnimi on vaikkapa Merikansantie: pysäkki sijaitsee samannimisen sivukadun kohdalla Espoonlahdentiellä. Espoonlahdentieksi pysäkkiä ei nimetä, koska kadulla on useita pysäkkejä.
Matkanteko onnistuu muidenkin maamerkkien varassa, mutta pysäkinnimien avulla reitti voidaan kuvata täsmällisesti ja silti ytimekkäästi. Ulla Koistinen (nyk. Onkamo) tutki vuonna 2005 pysäkinnimien tunnettuutta ja käyttöä ja niihin liittyviä mielipiteitä Espoonlahden seudulla. Jo silloin ilmeni, että pysäkkiaikataulujen ja sähköisen reittiopaspalvelun käytön yleistyminen tekee pysäkinnimiä tutummiksi. Pysäkinnimet saavat yhä lisää huomiota, kun liikennevälineissä tulee käyttöön pysäkin ilmoittavia matkustamonäyttöjä ja pysäkkikuulutuksia.
Nimi lähipaikan mukaan
Pysäkkejä ei perusteta aivan nimettömiin paikkoihin. Pysäkki voidaankin yleensä nimetä kätevimmin jonkin lähipaikan mukaan. Jos soveliaita lähinimiä on useita, niistä pyritään valitsemaan se, joka selvimmin ilmaisee pysäkin sijainnin ja vaikutusalueen.
Kipparinmäen alueella, Kipparinkadulla sijaitseva pysäkki on saanut nimen Kipparinmäki. Hanikan pysäkki on Soukanväylällä Hanikka-nimisen alueen ja kadun kohdalla. Pääkadun toiselta puolen tarjoutuisivat nimet Soukanniitty ja Soukanniityntie, mutta pysäkinnimenä Hanikka on erottuvampi ja kätevämpi.
Pysäkinnimiä saadaan etenkin kadunnimistä ja alueennimistä. Muunkinlajisten lähipaikkojen nimet voivat olla käyttökelpoisia, kuten aukionnimet (Ulappatori) ja rakennuksennimet (Espoonlahden uimahalli). Jossain paikassa voi olla järkevää nimetä pysäkki myös vaikkapa kävelytien, sillan tai puiston mukaan.
Kovin laajaa aluetta tarkoittava nimi, kuten kaupunginosannimi, ei yleensä sovi yksittäisen pysäkin nimeksi, koska tällaisella alueella on lukuisia pysäkkejä. Jonkin suppeamman alueen nimi voi hyvinkin olla omiaan pysäkille annettavaksi: nimi Kukkumäki tarkoittaa muutamien korttelien kokoista aluetta, joka muodostaa samalla sopivasti pääosan Kukkumäen pysäkin vaikutusalueesta.
Tapana on, että lähinimi otetaan pysäkinnimeksi sellaisenaan lisäämättä siihen esimerkiksi sanaa pysäkki. Näin säästyy tilaa pysäkkikilvessä ja reittiohjeessa. Käyttöyhteydestä pystyy päättelemään tarkoitteen pysäkiksi.
Merenkulkija ja Siwan pysäkki
Joskus on tarpeen muodostaa lähinimen pohjalta uusi nimi pysäkkiä varten. Kaitaan kaupunginosassa Riilahteen vievän Riilahdentien eteläpäässä olevaa pysäkkiä varten on muodostettu uudisnimi Riilahdenristi. Espoonlahden Merenkulkijantiellä pitkähköstä kadunnimestä on saatu näppärämpi pysäkinnimi jättämällä loppuosa pois. Nimi Merenkulkija ilmaisee silti paikan tarpeeksi hyvin. Tällaista lyhentymistä tapahtuu spontaanistikin: Helsingin Elielinaukion bussiasemasta puhuttaessa sanotaan usein, että ”bussi menee Elielille”.
Kun vastakkaisten ajosuuntien pysäkit muodostavat pysäkkiparin, niille annetaan yleensä sama nimi (pysäkit E4007 ja E4061 Näkinkaari). Reittikatujen risteyksessä kolme tai neljäkin pysäkkiä voi kantaa samaa nimeä. Yksittäiset pysäkit erotetaan toisistaan pysäkkitunnuksen tai ajosuunnan avulla.
Virallisessa pysäkinnimessä pysyvyys on eduksi, koska nimenmuutos voi aiheuttaa sekaannuksia vuosienkin ajan. Kun pysäkki nimetään lähipaikan mukaan, ei kannata valita kantanimeksi sellaista lähinimeä, joka voi herkästi muuttua. Kadunnimet ja muut kaavanimet on ainakin suunniteltu pysyvään käyttöön. Siksi niitä voi suhteellisen luottavaisesti ottaa myös pysäkinnimiksi.
Pysäkkien käyttäjät antavat pysäkeille myös epävirallisia nimiä. Ulla Koistisen tutkimuksen mukaan niitä syntyy usein pysäkin kohdalla olevan rakennuksen tai liikkeen mukaan. Soukan ostoskeskuksen lähellä olevaa pysäkkiä kutsutaan nimillä Ostarin pysäkki, Ostoskeskus, Ostari ja Soukan ostari.
Moni tutkimukseen osallistunut nöykkiöläinen kertoi käyttävänsä pysäkinnimeä Siwan pysäkki. Tämä nimi toimii mainiosti niin kauan kuin pysytään suppean paikallisessa näkökulmassa. Viralliseksi pysäkinnimeksi se ei kuitenkaan oikein käy, koska Espoossa ja pääkaupunkiseudulla on suuri määrä saman ketjun myymälöitä ja niiden edustalla olevia pysäkkejä. Kauppa tai yritys voi myös jonakin päivänä muuttaa uuteen paikkaan, lopettaa toimintansa tai vaihtaa nimeään, jolloin pysäkkikilvetkin jouduttaisiin uusimaan. Lisäksi periaatteellisestikin pidetään toivottavana, että kaupalliset nimet pidetään erillään julkisesta nimistöstä.
Asemalle mieluiten alueennimi
Raideliikenteen asematkin ovat eräänlaisia pysäkkejä – aseman vaikutusalue on vain laajempi kuin tavallisen pysäkin, koska asemanvälit ovat keskimäärin selvästi pitempiä kuin bussi- ja raitioliikenteen pysäkinvälit. Sen takia lähiliikenteen rautatieaseman tai metroaseman nimi saadaan tyypillisesti parhaiten kaupunginosan tai ison osa-alueen nimestä. Tuomarilan asema palvelee ensisijaisesti juuri Tuomarilan osa-aluetta.
Barcelonan nimistökongressissa 2011 sikäläiset nimistöntutkijat Josep Moran ja Xavier Roselló esittelivät periaatteet, joiden mukaan siellä suunnitellaan nimiä raideliikenteen asemille. Nämä selvät ja järkevät ohjeet kelpaavat seurattaviksi muuallakin. Pääperiaatteet ovat seuraavat:
- Asema nimetään ensisijaisesti alueen mukaan. Jos alueella on useita asemia, alueennimi annetaan niistä keskeisimmälle.
- Jos sopivaa alueennimeä ei ole, asema nimetään muun merkittävän paikan (aukio, rakennus, julkinen laitos, pääkatu) mukaan.
- Asemannimen on erotuttava muista nimistä. Liian samankaltaisia asemannimiä ei saa antaa.
- Asemannimen ei pidä olla tarpeettoman pitkä.
Pysäkinnimiinkin Barcelonassa noudatettavia ohjeita voi soveltaa, kun muistetaan, että pysäkin suppeamman vaikutusalan takia sopivaa alueennimeä ei monestikaan ole tarjolla.
Matkailijan ensivaikutelma esimerkiksi Pariisin metrossa voi olla sellainen, että siellä asemia nimetään hyvin vapaasti vaikkapa henkilöiden ja kaukomaiden mukaan. Vaikutelma on väärä, sillä metroasemannimet annetaan Pariisissakin järkiperäisesti aseman kohdalla maanpinnalla olevan tunnetun paikan mukaan. Suuren asematiheyden takia kantanimenä on usein kadun- tai aukionnimi. Ranskankielisessä nimenannossa on tavallista, että kadunnimestä jätetään pois sana avenue tai rue ja aukionnimestä pudotetaan sana place, kun asemalle halutaan lyhyempi nimi. Esimerkiksi asemannimet Georges V ja Argentine tulevat kadunnimistä avenue George-V ja rue d'Argentine.
Usein asemannimi tulee alueennimestä, mutta voi käydä myös toisinpäin. Espoossa Kera oy:n tehtaan kohdalle 1940-luvulla perustettu matkustajajunien pysähdyspaikka sai nimen Kera, koska alue oli muuten rakentamatonta. Pian lähistölle rakennettiin lisää, ja nimeä Kera alettiin käyttää myös epävirallisena alueennimenä. Espoon kaupunki vahvisti sen 2014 myös viralliseksi osa-alueennimeksi.
Matkustajat maksavat lahjan
Asemien nimeämisessä voivat joskus nousta tärkeään osaan muut tekijät kuin matkustajien palvelu. Kielikellossa 4/2014 (ks. Lue myös) Lasse Hämäläinen kirjoitti Kaisaniemessä Kaisaniemenkadun alla sijaitsevan metroaseman nimestä. Asema oli saanut luontevan Kaisaniemi-nimensä tunnetun alueen mukaan, mutta kaupunginhallituksen päätöksellä nimi muutettiin Helsingin yliopistoksi.
Vastaavanlainen tapaus on Espoossa Otaniemeen rakennettavan metroaseman nimi. Asema on keskellä Otaniemeä, ja alueennimi Otaniemi on vakiintunut, laajalti tunnettu, kätevän lyhyt ja erottuva. Alueella asuvien, opiskelevien ja työskentelevien nimitajussa nimen tarkoite vastaa juuri aseman vaikutusaluetta. Siitä huolimatta Espoon kaupunginhallitus päätti, että aseman nimeksi tulee Aalto-yliopisto.
Kummassakaan tapauksessa nimivalintaa ei voitu perustella tavallisen matkustajan edulla. Perusteina mainittiinkin ”yliopiston merkitys Helsingin identiteetille”, ”Espoon yliopistokaupunki-imagon kehittyminen” ja ”pääkampuksen painoarvon tukeminen”.
Lisäperusteena esitettiin, että muissakin metroverkoissa yliopistot ovat saaneet nimikkoasemia. Tällainen peruste ei ole osuva, koska vakavasti otettavaan nimistönsuunnitteluun ei kuulu asemannimien antaminen ”lahjaksi” yliopistoille. Esimerkiksi Tukholman metrossa on kyllä asemat nimeltä Universitetet ja Tekniska högskolan, muttaniille on kestävät perustelut: asemanpaikoilla ei ollut käytettävissä sopivia alueennimiä, joten nämä asemat oli pakkokin nimetä muiden kohteiden mukaan.
Espoossa Niittykummun ja Tapiolan väliin Tapiolan urheilupuiston kohdalle tulee metroasema, jonka nimeäminen ei ole ollut yhtä vaivatonta kuin naapuriasemien. Nimi Tapiolan urheilupuisto olisi ollut liian pitkä ja kankea ja olisi myös sekaantunut Tapiolan kanssa. Tunnetut lähialueiden nimet, kuten Tontunmäki, eivät olisi antaneet oikeaa kuvaa aseman sijainnista. Nimistösuunnitelmassa 2007 asema nimettiin Jousenpuistoksi. Nimi saatiin aseman sisäänkäynnin ympärillä olevien puiston ja korttelin nimestä. Nimen puute oli, että se ei ollut ennestään laajalti tunnettu, mutta asemannimenä se olisi pian tullut tutuksi. Paikantamisessa auttavat myös lähinimet Jousenkaari ja Jousenkaaren koulu.
Länsimetro-yhtiön ja kaupungin päättäjät oudoksuivat kuitenkin Jousenpuisto-nimeä ja muuttivat tulevan aseman nimen Urheilupuistoksi. Nimi on samantyyppinen kuin Espoonlahden tutkimuksessa mainitut epäviralliset pysäkinnimet Koulun pysäkki, Kirjaston pysäkki ~ Kirjasto ja Uimahallin pysäkki ~ Uimahalli. Niiden tavoin asemannimi Urheilupuisto toimii suppeassa Tapiolan lähiseudun mitassa, mutta ei täytä seudullisuuden vaatimuksia. Jo Espoossa on useita urheilupuistoja, joiden nimenkäyttöä virallinen asemannimi sekoittaa. Esimerkiksi Leppävaaran seudun asukkaat ovat tottuneet kutsumaan Leppävaaran urheilupuistoa lyhyesti nimellä Urheilupuisto.
Pysäkin- ja asemannimet ja muut paikannimet muodostavat suuren kokonaisuuden, jonka osat tukevat toisiaan. Kokonaisuuteen kuuluu sekä virallisia että epävirallisia nimiä, ja niihin kohdistuvat vaatimukset ovat erilaisia. Virallisten nimien suunnittelussa on pidettävä mielessä monenlaiset käyttötilanteet arkipuheesta julkiseen tiedottamiseen ja eri laajuiset näkökulmat suppean paikallisesta seudulliseen.
Lähteitä:
Koistinen, Ulla 2005: Siwan dösärillä. Tutkimus Espoon Espoonlahden ja Nöykkiön alueen bussipysäkinnimistä. Nimistöntutkimuksen praktikumtyö, Helsingin yliopisto. Luettavissa myös verkkojulkaisuna: espoo.fi/nimisto > Nimistöntutkimus.
Moran, Josep & Xavier Roselló 2014: El nom propi de les estacions en el transport ferroviari urbà. http://www.gencat.cat/llengua/BTPL/ICOS2011/194.pdf(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)