Omistusliitettä käytetään myös konkreettisemmissa olotilanilmauksissa, kuten nukun kyljelläni ja loikoilet selälläsi. Kuva: Markus Thomenius. Vastavalo.
Omistusliitteitä eli possessiivisuffikseja käytetään useissa eri tehtävissä. Niillä voidaan kuvata esimerkiksi omistajaa tai tekijää:
Hain kirjani postista.
Luettuamme kirjat keskustelimme niistä.
Omistusliite kiinnittyy erityisesti substantiiveihin, ja se taipuu persoonan mukaan: (minun) kirjani, (sinun) kirjasi, (hänen) kirjansa, (meidän) kirjamme, (teidän) kirjanne ja (heidän) kirjansa. Tavallista on sekin, että omistusliite kiinnittyy verbin nominaalimuotoon, esimerkiksi lukeakseni, lukiessasi, luettavakseen, luettuamme, lukeneenne ja lukemansa. Tällainen omistusliitteen käyttö on yleiskielen suositusten mukaista.
Omistusliitteiden käyttö vaihtelee etenkin puhekielessä
Suomen lähisukukielessä virossa omistusliitteitä esiintyy vanhassa kirjakielessä ja kansanrunoudessa, mutta nykykielestä omistusliitteet ovat kadonneet. Kun suomenkielinen puhuu esimerkiksi minun koirastani ja sinun koirastasi,vironkielinen ilmaisee omistajuutta vain pronominilla: minu koer ja sinu koer.
Suomen puhekielen suunta on samankaltainen, eli puhekielessä omistusliite putoaa pois: mun ~ minun koira ja sun ~ sinun koira. Omistusliite onkin ymmärrettävyyden kannalta lähestulkoon turha: minun koira on aivan yhtä selkeä ilmaus kuin minun koirani.
Yleiskieleen omistusliitteet sen sijaan kuuluvat edelleen tiiviisti. Omistusliitteiden suositustenvastainen käyttö onkin kerännyt monia kommentteja Kotimaisten kielten keskuksen yleiskielen seurantatalkoissa. Yleiskielitalkoisiin lähetetyt havainnot ovat liittyneet esimerkiksi omistusliitteen puuttumiseen (hänen uusi auto → hänen uusi autonsa) ja toisaalta sen liialliseen käyttöön (lastaansa → lastaan ~ lastansa). – Yleiskielen seurantatalkoisiin voi kuka tahansa lähettää lomakkeella havaintojaan kielenkäytön piirteistä. Talkoiden satoa on käsitelty Kielikellossa moneen otteeseen (esim. Polso 2019, Korhonen 2023).
Omistusliitteet kuuluvat myös olotilanilmauksiin
Kuten edeltä on käynyt ilmi, omistusliitteitä käytetään tavallisimmin substantiivien yhteydessä, mutta ne voivat yhtä hyvin liittyä myös muun muassa adverbeihin. Puhekielessä on tavallista sanoa esimerkiksi, että mä oon raivoissaan, sä oot innoissaan, me ollaan mielissään ja te ootte päissään, ja monien kielikorva hyväksyy tämän. Näissä esimerkeissä on omistusliite, mutta se on vaihtelemattomasti kolmannen persoonan muodossa (pääte -an tai -än).
Yleiskielen suosituksen mukaisesti kuitenkin tämänkaltaisten olotilaa ilmaisevien adverbien omistusliite vaihtelee persoonittain:
Minä olen raivoissani.
Sinä olet innoissasi.
Me olemme mielissämme.
Te olette päissänne.
Siten myös tämän kirjoituksen otsikossa esiintyvä huolissaan-muoto on suositusten vastainen. Tuossa yhteydessä adverbin tulisi taipua monikon ensimmäisen persoonan mukaisesti (pitäisikö meidän olla huolissamme).
Omistusliite taipuu persoonan mukaan myös sellaisissa hieman konkreettisemmissa olotilanilmauksissa kuin kyljellään, selällään, kyykkysillään ja varpaisillaan:
Nukun yleensä kyljelläni.
Sinulla on tapana loikoilla selälläsi.
Istuimme kyykkysillämme nuotion äärellä.
Hiipikää hiljaa varpaisillanne, ettei kukaan herää.
Poikkeuksia kuitenkin on. Eräissä adverbeissa omistusliite on ajan myötä vakiintunut kolmannen persoonan mukaiseksi. Tällaisia ovat esimerkiksi aikaisintaan, erikseen, uudelleen ja yhteensä. Harva mahtaa tulla ajatelleeksi, että nämä edes voisivat taipua persoonan mukaan. Herään aikaisintani seitsemältä ei kuulosta kovin luontevalta.
Lehtikieli noudattaa yleiskielen suosituksia
Lehtikieli on pääasiassa yleiskielen suositusten mukaista neutraalia asiatyyliä. Täten myös omistusliitteitä kuuluu käyttää ja taivuttaa lehdissä suositusten mukaisesti.
Selvitin kandidaatintutkielmassani, miten lehtiteksteissä taivutetaan olotilaa ilmaisevien adverbien omistusliitteitä – vai taivutetaanko. Tarkastelin muun muassa sitä, missä määrin, minkä persoonien kanssa ja millaisissa yhteyksissä lehdissä esiintyy suositusten vastaisia kolmannen persoonan mukaisia huolissaan-muotoja (olen huolissaan; yleiskielessä: olen huolissani). Tutkimusaineistonani oli Kansalliskirjaston lehtikokoelman suomenkieliset lehdet vuosilta 2000–2021.
Aineistoni oli laaja, mutta kolmanteen persoonaan kivettyneiden muotojen osuus oli vähäinen. Niitä kuitenkin käytettiin kaikkien persoonien yhteydessä: määrällisesti eniten yksikön ensimmäisessä ja suhteellisesti eniten monikon ensimmäisessä persoonassa.
Olen huolissaan Oulun yliopiston linjasta.
Olet pääasiassa hämillään ja huolissaan.
Emme ole huolissaan, olemme järkyttyneitä.
Älkää olko huolissaan.
Kivettyneitä huolissaan-muotoja esiintyi tutkimusaineistossa lähes yksinomaan olla-verbin kanssa (esim. olen, olit, olkaamme, ette ole olleet huolissaan), mikä on tyypillistä näille paikallissijaisille adverbeille. Lisäksi muutamissa tapauksissa adverbi liittyi verbiketjuun, kuten ymmärtää olla, taitaa olla, alkaa olla:
En ymmärtänyt olla huolissaan [keskenmenoriskistä].
Sinä taisit olla radonista enemmän huolissaan kuin minä, Hakan sanoo Merjalle.
Minä, ystävät ja tuttavat alamme olla huolissaan.
Huolissaan-muotojen kanssa esiintyvät verbit olivat sekä myöntö- että kieltomuodossa, ja ne esiintyivät aineistossani useimmissa aikamuodoissa (preesens, imperfekti, perfekti) ja tapaluokissa (indikatiivi, konditionaali, imperatiivi):
Lääkäri oli paikalla, mutta olimme pitkään huolissaan, kuinka käy, Eweis muistelee. (imperfekti)
Oletko koskaan ollut huolissaan läheisestä ihmisestäsi? (perfekti)
Nuorten kanssa juteltuani minä en olisi heistä järin huolissaan, maapallostamme kyllä edelleen. (konditionaali)
Olkaamme enemmän huolissaan hyväksikäytetyistä kuin tilastoista ja numeroista. (imperatiivi)
Aineiston yleisin aikamuoto oli preesens ja yleisin tapaluokka indikatiivi, kuten suomen kielessä yleensäkin. Huolissaan-muodot eivät siten näytä olevan sidoksissa mihinkään tietynlaisiin kielellisiin ympäristöihin.
Kiinnitin tutkimuksessani huomiota lisäksi siihen, että lähes puolet aineiston esimerkeistä oli sitaatteja:
En ole huolissaan maalinteon suhteen, sillä luotiin kuitenkin paljon maalipaikkoja, Forsblom sanoi.
Lehtijuttujen sitaatit muokataan yleensä yleiskielisiksi, mutta puhekieliset piirteet voivat olla perusteltuja, mikäli niillä halutaan tuoda esiin esimerkiksi haastateltavan taustaa tai ajattelutapaa (Haapanen 2015). On vaikea arvioida, olivatko toimittajat jättäneet puhekielisen piirteen näkyviin sitaatteihin tietoisesti vai oliko kyse lipsahduksista.
Olotilanilmausten omistusliitteet eivät ole katoamassa
Tutkimukseni perusteella näyttää siltä, että olotilanilmausten omistusliitteet eivät ole kadonneet eivätkä ole katoamassa yleiskielisistä lehdistä. Nähtäväksi jää, alkavatko olen huolissaan -tyyppiset kivettyneet kolmannen persoonan muodot ajan mittaan kuitenkin yleistyä myös yleiskielisissä teksteissä.
Kielen muutoksilla on tapana edetä hiljalleen puhekielestä yleiskieleen, ja yleiskielen suosituksia muutetaan tarpeen mukaan. Monet muistanevat kohun, jonka alkaa tekemään -muodon salliminen alkaa tehdä -muodon rinnalle aiheutti vuonna 2014. Samankaltainen keskustelu saattaa tulevaisuudessa olla edessä, jos jokainen persoona voi jatkossa olla huolissaan, innoissaan, mielissään tai päissään.
Lähteet
Haapanen, Lauri 2015: Näin toimittajat tekevät sitaatteja (Kielikello 3/2015)
Korhonen, Riitta 2023: Muotokirjoa yleiskielisiksi tarkoitetuissa teksteissä – yleiskielitalkoiden satoa (Kielikello 1/2023)
Pitkäaho, Riikka 2026: Eikö se ole: olen huolissani, ei: olen huolissaan. Possessiivisuffiksien inkongruenssi lehtiaineistossa (kandidaatintutkielma, Oulun yliopisto)(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)
Polso, Anna-Rosa 2019: Ollaan huolissaan koska brexit – kiinnostavia kielenpiirteitä yleiskielen seurantatalkoissa (Kielikello 2/2019)