Kysymys
Mikä on suomen kielen pisin sana?
Vastaus
Suomen kielen pisintä sanaa on mahdotonta määritellä. Suomen kieli on luonteeltaan sellainen, että sanojen perään liitetään paljon erilaisia johtimia, taivutuspäätteitä ja liitteitä (esim. kirja+sto+i+ssa+mme+kin). Pisintä sanaa miettiessä täytyy siis ensin muun muassa määritellä, lasketaanko mukaan erilaiset päätteet vai pelkkä perusmuoto.
Pisimmäksi sanaksi on joskus esitetty sanaa epäjärjestelmällistyttämättömyydellänsäkään. Todellisuudessa tällainen sana on kuitenkin vain teoreettinen mahdollisuus; sen merkitys ei hahmotu. Sana on kuitenkin hyvä esimerkki suomen sananmuodostuksen mahdollisuuksista.
Suomen kielessä on myös mahdollista muodostaa hyvinkin pitkiä yhdyssanoja, ja teoriassa yhdyssanan pituudelle ei ole rajoja. Todella pitkät yhdyssanat saattavat kuitenkin jäädä vain tilapäismuodosteiksi, eli niiden merkitys ymmärretään vain tietyssä hetkessä ja yhteydessä.
Esimerkkinä moniosaisesta yhdyssanasta mainitaan usein lentokonesuihkuturbiinimoottoriapumekaanikkoaliupseerioppilas. Sanaa on tietysti joskus saatettu käyttää, mutta todellisuudessa kyse taitaa olla juuri tilapäisestä sanasta. Pitkien yhdyssanojen merkitys kuitenkin todennäköisesti hahmottuu helpommin kuin useita päätteitä sisältävän sanan merkitys.
Sanakirjaan sana päätyy siinä vaiheessa, kun se on tarpeeksi vakiintunut ja yleisessä käytössä. Kaikkia käytössä olevia pitkiä sanoja ei siis löydy Kielitoimiston sanakirjasta. Kielitoimiston sanakirjan pisimmät sanat ovat tällä hetkellä pyyhkäisyelektronimikroskooppi ja Elintarviketurvallisuusvirasto – molemmissa on 30 kirjainta. Jälkimmäinen on kuitenkin isolla alkukirjaimella kirjoitettava viraston nimi, joten pisimmäksi yleissanaksi se ei kelpaa. Pyyhkäisyelektronimikroskooppi on siis ainakin yhdenlainen vastaus kysymykseen, mikä on tällä hetkellä suomen kielen pisin taivuttamaton perusmuodossa oleva sana.