Pidemmittä puheitta – abessiivi

Pidemmittä puheitta. Muitta mutkitta. Suuremmitta ongelmitta. Nämä -tta-, -ttä-päätteiset sanat ovat esimerkkejä abessiivimuodosta. Abessiivi on melko harvinainen sijamuoto, joka ilmaisee jonkin puuttumista, jotakin ilman olemista tai jonkin toteutumattomuutta. Abessiivi on tavallisin verbeistä muodostetuissa niin sanotuissa MA-infinitiiveissä (vannomatta paras, taakseen katsomatta), mutta sen voi muodostaa myös nomineista (pidemmittä puheitta).

Abessiivisijaiset nominit tuntuvat esiintyvän kiteytyminä, jopa fraaseina, ja harvoin ne kiinnittävät tekstissä lukijan huomiota. Siksi Ilta-Sanomien (24.3.2014) nettiuutisen otsikko oli hätkähdyttävä: ”Sharon Stone rintaliivittä ja nahkahousuissa liikenteessä”. Olin ihmeissäni. Rintaliivittä! Ihmetykseni ei liittynyt Sharon Stonen asuvalintaan, vaan siihen, että abessiivi komeili mielestäni odottamattomassa substantiivissa. Heräsi kysymys, miksi abessiivit tuntuvat esiintyvän yleensä kiteytyneissä ilmauksissa, vaikka niiden muodostaminen eri substantiiveista on selvästi mahdollista.

Pyrin selvittämään pro gradu -tutkielmassani, miten abessiivia käytetään nomineissa. Vaikka abessiivin välittämää merkitystä voidaan ilmaista kielellisesti monella tavalla, esimerkiksi prepositiorakenteella, ilman huolta, ilman hattua, olisiko tilanteita, jolloin valitaan juuri abessiivi? Voisivatko abessiivinominit muodostaa omia semanttisia ryhmiään? Lisäksi kiinnosti – sekä pelotti – tietää, käyttävätkö nuoret abessiivia vai onko prepositiorakenne ilman jotain syrjäyttänyt sen täysin.

Tutkimukseni aineisto koostui ylilauta.org-internetkeskustelusivuston kirjoituksissa käytetyistä abessiivisijaisista nomineista. Ylilauta on suosittu keskustelusivusto, sillä sivustolla käy kuukausittain kolme miljoonaa vierailijaa ja viestejä lähetetään lähes miljoona joka kuukausi. Keskustelu on siis vilkasta, suhteellisen säätelemätöntä ja nuorten suosimaa. Ylilauta-keskustelusivuston aineisto on vuosilta 2012–2014. Kokosin aineistoni Kielipankin Korp-konkordanssihakuohjelmalla satunnaisotannalla. Aineistoni muodostui 679 abessiivinominista.

Poikkeuksetta yleisimmät abessiivinominit

Yleisimmät abessiivinominit ovat yllätyksettömästi kiteytyneitä ilmaisuja. Aineiston yleisin abessiiviesiintymä on abstrakti poikkeuksetta (223 esiintymää). Toiseksi yleisimmät abessiivinominit ovat huomiotta (50) ja huoletta (48). Surutta (35), tuloksetta (24) ja syyttä (21) ovat myös yleisiä verrattuna aineiston muutaman esiintymän abessiivinomineihin.

Abessiivinominien merkitysryhmiä

Jaottelin graduni abessiivit ensin karkeasti luokkiin sen mukaan, millaiseen tarkoitteeseen abessiivi viittaa. Ryhmiä on neljä: abstrakti tarkoite, konkreettinen tarkoite, ihmistarkoite ja muu elollinen tarkoite. 97 prosenttia kaikista aineiston abessiivinomineista viittaa abstraktiin tarkoitteeseen. Konkreettisia tarkoitteita on yhteensä 17 eli noin kolme prosenttia koko aineistosta. Ihmistarkoitteisia abessiivinomineja on vain yksi, paritta. Muihin elollisiin olioihin viittaavia abessiivinomineja ei ole aineistossa yhtään. Tämä painotus näkyy myös tarkasteltaessa taajaan esiintyviä abessiivinomineja.

Abessiiveja voidaan ryhmitellä tarkemminkin niiden vartalosanan ja abessiivin merkityksen yhdistymisestä syntyvien semanttisten ominaisuuksien perusteella. Esimerkiksi Ison suomen kieliopin mukaan abessiivi voi ilmaista esteettömyyttä (vaivatta), syytä ja luvan puutetta (aiheetta, syyttä) sekä entiteetin puutetta (pärjää autotta, ajaa kypärättä) (ks. Iso suomen kielioppi, §1262, http://scripta.kotus.fi/visk/etusivu.php).

Vieläkin tarkempi ryhmittely on mahdollista. Abstraktien abessiivimuotoisten nominien voidaan nähdä muodostavan kuusi selvästi toisistaan erottuvaa merkitysryhmää. Olen määritellyt ryhmät havaittavuuden mukaan: mikäli olen havainnut aineiston abessiivinominien muodostavan selkeästi semanttisesti yhtenäisiä ryhmiä, olen nimennyt ne. Ryhmittelyni siis ei ole jäännöksetön. Siihen voi suhtautua yhtenä perusteltuna tapana tarkastella abstrakteja abessiivinomineja.

Kuusi semanttisesti toisistaan erottuvaa ryhmää ovat tunnesana-abessiivit, syyabessiivit, korvaukseen viittaavat abessiivit, sujuvuusabessiivit, selviytymisabessiivit sekä vahvikeabessiivit. Annetut esimerkit ovat aineistosta. mutta joitakin on tässä hiukan lyhennetty.

Tunnesana-abessiivit

Tunnesana-abessiivien vartalosana nimeää tunteen.

Niiden luvut saa huoletta kertoa kymmenellä tai sadalla!

Haaskaan surutta yhden pekonisiivun paketista – –.

Tunnesana-abessiivit ovat kuvailevia, ja siten ne elävöittävät lausetta. Tunnesana-abessiivit voivat kertoa kirjoittajan asenteesta. Niitä käyttämällä kirjoittaja ottaa kantaa lauseen informaatioon. Tunnesana-abessiivit eivät kuitenkaan yleensä viittaa varsinaisesti tunteeseen, vaan niiden merkitys on abstraktistunut tavan kuvailuun. Surutta haaskaaminen ei niinkään kerro surun puutteesta vaan tekemisen tavasta.

Syyabessiivit

Syyabessiivit ilmaisevat tekemistä, joka tapahtuu ilman syytä tai perustetta. Tällaisia abessiiveja ovat syyttä (suotta), aiheetta, perusteetta ja perusteluitta. Syyabessiivilla kirjoittaja ilmaisee, millä tavalla hän suhtautuu väitteeseen – syyabessiivi sisältää aina jonkinlaisen ajatuksen siitä, että jotain on tehty turhaan tai tavalla, jota kirjoittaja ei kannata.

Pyytelin syyttä suotta anteeksi.

Darkthronen myöhemmät levyt saa kyllä paskaa niskaan ihan aiheetta.

Jälkimmäisessä esimerkissä kirjoittaja antaa ymmärtää aiheetta-abessiivinominilla, että Darkthrone-yhtyeen myöhemmät levyt ovat saaneet kritiikkiä turhaan. Kirjoittaja ei siis itse ole samaa mieltä kritiikin kanssa, jolloin syyabessiivin käyttö tuo lauseeseen puolustavan sävyn ja merkityseron.

Korvaukseen viittaavat abessiivit

Korvaukseen viittaavat abessiivit muodostuvat nomineista, jotka viittaavat korvaukseen tai rahaan joko suoraan tai symbolisesti. Tällaisia ovat esimerkiksi veloituksetta, maksutta, palkatta, korvauksetta ja vastikkeetta. Korvauksen puutetta sekä toimintaa, josta ei suoriteta korvausta, ilmaistaan aineistossa näin:

Sinunkin valokuviasi voidaan käyttää täysin veloituksetta.

– – posti kuljettaisi perille asti maksutta tai halvalla.

Sujuvuusabessiivit

Sujuvuusabessiivit kertovat, kuinka esteettömästi jokin toiminta sujuu. Tällaisia abessiivinomineja on runsaasti: ongelmitta, mutkitta, vaivatta, vaikeuksitta, moitteetta, kritiikittä, keskeytyksittä, esteettä, virheettä, häiriöttä sekä tuloksetta.

– – kävellen pääsee alueelle vaivatta.

Toimi vielä kesän alussa edelleen aivan moitteetta – –.

Selviytymisabessiivit

Viidennen ryhmän muodostavat selviytymisabessiivit. Ne ilmaisevat, miten tilanteesta selvitään, eli ne arvioivat tapahtuman tulosta. Sujuvuusabessiivien ja selviytymisabessiivien eron huomaa lauseessa käytetyistä verbeistä: selviytymisabessiivien kanssa käytetään sellaisia verbejä kuin selvitä ja säilyä. Selviytymisabessiiveja ovat muun muassa vauriotta, vahingotta, naarmutta, tappiotta ja rangaistuksetta. Selviytymisabessiivien vartalosanat nimeävät jonkin negatiivissävyisen oheistuloksen, joka lauseen kuvaamasta prosessista voisi seurata. Abessiivinomini ilmaisee, ettei tällaista potentiaalista haittaa ole syntynyt tai synny.

Uskoisin, että näin selviää vahingoitta.

Kersantti säilyi naarmuitta.

Vahvikeabessiivit

Vahvikeabessiivien tehtävä on vahvistaa lauseen väittämää. Ne ovat täyttösanoja, joiden käytöllä pyritään vakuuttavuuteen. Ryhmään kuuluvat kiistatta, ehdotta ja varauksetta sekä aineistossa yleisimmin esiintyvä poikkeuksetta.

Vanhaa Jugoslaviaa voin suositella varauksetta.

Median omistajat ovat poikkeuksetta oikeistolaisia pohattoja.

Vahvikeabessiivit vaikuttavat olevan abstraktistumiskehityksessä pidemmällä kuin muut ryhmät. Varauksen, poikkeuksen tai kiistan puute alleviivaa mielipiteen ehdottomuutta. Vahvikeadverbiaalina käytetty poikkeuksetta-abessiivi on tyylikeino. Sillä voidaan viestittää, että väite on ilman yhtäkään poikkeusta sellainen kuin kirjoittaja väittää sen olevan. Poikkeuksetta on helppo tapa yrittää vakuuttaa muut omasta mielipiteestä. Tällainen mielipidettä vahvistava funktio selittää, miksi poikkeuksetta on aineiston yleisin abessiivinomini.

Yllätyksettömästä yllättävään

Edellä esitettyjen kuuden merkitysryhmän ulkopuolelle jää monia erilaisia ja usein käytettyjä abstrakteja abessiiveja, kuten äänettä, suojatta, pisteittä, puheitta ja aineiston toiseksi yleisin abessiivinomini huomiotta. On tarpeetonta yrittää pakottaa kaikkia abessiivinomineita luokkiin, jos ne eivät vaikuta niihin luontevasti kuuluvan.

Lopulta abessiivinominien merkityksen ylätasona voidaan pitää tavan ja puutteen kuvaamista. Ylätason alle mahtuu tarkempia merkitysryhmiä. Koska luokittelu pelkästään tavan ja puuteen kuvaamisen perusteella on melko laveaa, erilaiset tarkemmat merkitysryhmäehdotukset ovat tervetulleita. Luodut ryhmät osoittavat ennen kaikkea, että abessiivinominit ovat taipuvaisia esiintymään tietyissä semanttisissa yhteyksissä. Käytössä on silti aina poikkeuksia ja yllättäviä valintoja. Siksi rintaliivittä jää mieleen, kun taas poikkeuksetta ei tee vaikutusta.