Suomen kielellä on toivoa. Kesän alussa 2009 julkaistu kielipoliittinen toimintaohjelma Suomen kielen tulevaisuus kertoo paitsi, mikä kieltämme uhkaa, myös sen, mitä asian eteen tulisi tehdä. Toimintaohjelma antaa vakuuttavia ja painavia suosituksia kielen ammattilaisille ja päättäjille.
Kielen ammattilaisia ja kieliasioihin vaikuttavia päättäjiä on kuitenkin varsin rajallinen määrä. Puhutaan ehkä muutamista tuhansista ihmisistä. Sen sijaan suomen kielen käyttäjiä on miljoonia. Kielitoimisto, äidinkielen opettajat ja tutkijat eivät voi yksin päättää, miten kieli makaa, vaan kielen tulevaisuus on myös tavallisten kielenkäyttäjien varassa. Mitä yksi viidestä miljoonasta sitten voi tehdä?
Kielen hyvinvointiin vaikuttavat tietenkin sen puhujat. Ensinnäkin puhujia on oltava riittävästi. Suomen kielen tapauksessa tämä ei ole ongelma, sillä suomi on maailman kielten joukossa yksi suurista. Esimerkiksi viron kielikin voi hyvin, vaikka sillä on puhujia vain viidesosa suomen puhujista.
Yhtä lailla tärkeää on, että puhujilla on mahdollisuus käyttää kieltään mahdollisimman monipuolisissa tilanteissa. Suomen kieli oli lähes koko 1900-luvun tällainen ”superkieli”: sitä käytettiin kaikenlaisissa kommunikaatiotilanteissa talousmaailman kokoussaleista lastenkammareihin. Tilanne on kuitenkin muuttunut nopeasti, kun englanti on vallannut suomen kielen käyttöalueita. Suomesta saattaa jopa tulla jonkinlainen kakkosluokan kieli englannin yleistyessä esimerkiksi tieteen, talouden ja tekniikan alojen ykköskielenä.
Se, että kieltä voi puhua monipuolisissa tilanteissa, varmistaa sen, että kieli elää maailman mukana. Monipuolisia kielenkäyttäjiä ei kuitenkaan synny tyhjästä. Kielitaito kehittyy opetuksen ansiosta, joten opetustakaan ei saa unohtaa.
Opetuksen määrä ja taso ovat myös tärkeitä, kun nuori suomalainen pohtii suhdetta omaan kieleensä. Jos suomen kieli on koulun hierarkiassa paarialuokkaa, ei käsitys sen arvosta muodostu kummoiseksi oppilaankaan päässä. Riski on suuri, sillä kenties tärkein menestyvän kielen osatekijä on kuitenkin kielen arvostus.
Kiinnostaako suomen kieli suomalaisia?
Mikään kieli ei menesty, jos se on sen puhujille yhdentekevä. Kieli on tällöin kuin vanha televisio, joka vaihdetaan uuteen heti kun houkutteleva uusi malli tulee markkinoille. Suomen kielen menestyksen ratkaisija numero yksi on se, arvostammeko me suomalaiset sitä. Suurin tulevaisuuden uhka ei siis olekaan englanti, vaan me itse. Puhummeko me tulevaisuudessakin suomea lapsillemme, viitsimmekö kehittää suomen kieltä ja opetella sitä kunnolla?
Avainkysymys on siis, kiinnostaako suomen kieli suomalaisia? Vaikka raportit esimerkiksi kouluista ovat melko negatiivisia, olen itse varovaisen positiivinen. Kieli ainakin herättää tunteita. Kieliaiheisia uutisia kommentoidaan ahkerasti sanomalehtien verkkosivuilla, murrekirjallisuus kukoistaa ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen toimintaan kohdennettuja säästöjä vastustettiin painokkaasti (talvella 2008–2009).
Tunteenomainen kiinnostus pitäisi vain muuttaa toiminnaksi, joka todella vaikuttaa. Muuten suojelustrategiaksi valikoituu tehottomia tai suorastaan haitallisia keinoja kuten puhekielisyyksien bongaileminen ja ruotsin kielen vastustaminen. Tämä mielessäni olen koonnut seuraavat enemmän tai vähemmän leikkimieliset ”Suomensuojelijan ohjeet”. Ohjeet vaikuttavat sinne, minne pitääkin: suoraan kielen menestymismahdollisuuksiin.
Lari Kotilainen (FT) on kulttuurin sekatyöläinen, joka toimii tällä hetkellä suomen kielen ja kulttuurin yliopistonlehtorina Helsingin yliopistossa. Häneltä ilmestyy lokakuussa kirja Suomensuojelija. Ohjekirja kielen pelastamiseen (WSOY).